Voihan vanha kehno! Tänään vaihteeksi viikon toinen kauppapäivä, argh. Inhottaa. Lisäksi Varastolla ollaan lähdössä tai jo lähdetty lomalle, se tietää kiirusta ja hämminkiä. Eilinen jo mätti lievästi muitakin, ei pelkästään meikäläistä. En sitten tiedä, mitä ajattelivat, kun lähdin normaaliaikaan kotoon. Kyllä porukan toisaalta jo pitäisi 2.5 vuoden jälkeen tietää, että vain pyyntö riittää. Voin jäädä myöhemmäksikin, kunhan vaihdan kyytimisajan viimeistään puoli tuntia ennen – mielellään jo tietty aikaisemmin (jos en vaihda, sakkona menee yksi kappale työmatkoja!). No, sinnehän jäivät kaffittelemaan ja hihittelemään omiaan. Minä poistuin, oli väsy ja kipeä olo. Ei jaksut oikein riitä taaskaan, unta liian vähän sun muuta tavanomaista paashaa; kipuja, särkyä, jäykkistä.
Nyt alan toivoa, että olisin kuitenkin ottanut lomani aikaisemmin. No, ehkä se tästä rauhoittuu niin, että voi ihan rauhassa harrastaa kaikenlaista pientä työduunijobihommien lisäksi. Lisäksi pitäisi siivota töissä mappeja, hyllyjä, laatikoita, kaikkea pientä puuhastelua. Se on varattu loman aikana tehtäväksi *huokaus*. Olen vain heittänyt eräitäkin nippuja pinoon ja päättänyt ”joskus myöhemmin” lajitella ne säästettäviin ja roskiin meneviin. Siinäkin muutamaksi päiväksi puuhaa – tai yhdeksi, jos ei mitään muuta tekemistä olisi. Tosin sellaista päivää tuskin tulee. Tod.näk. olen ainakin yhden viikon yksin rottana koko puulaakissa, kolmisen viikkoa niin, että joku toinen on kaverina. Eli meillä on kuitenkin oltava jonkinlainen päivystysvalmius päällänsä.
Ai, että miksi kauppaan tänään? No hitsi, että välttyisin huomisen etoruuhkalta ja perstai-aamun hätäilyltä – niin ja pääsisin kirjastoon vielä samalla reissulla. Pakko se on yrittää hoitaa taas hommat ennakoiden niin, että tänään ostetuilla appeilla eletään seuraavat 1.5 viikkoa. Uhh, näyttääpäs tuo pahalta kirjoitettuna! No, Serkuissa ehtii toivottavasti käydä vielä huomenna. Vähän herkkuja olisi kiva myös olla saatavilla. Toisaalta, kun minä ennakoin näin, luultavasti moni muukin on päättänyt olla ajoissa ja siellä on aivan stanalliset jonot. Onneksi kauppalista ei ole älyttömän pitkä, kerrankin.
Ja ei, älkää edes kysykö, minä EN juhli juhannusta enkä varsin mökkeilekään. En muutenkaan saati sitten nyt. En ole vuosikymmeniin ollut missään mökillä enkä aio mennäkään. Ainut tietysti, jos tarjotaan jotain kalastajatupaa Turun ulkosaaristossa – sen minä voisin kelpuuttaa. En muuta. Kronkeli, kyllä, mutta se kannattaa. Eipä tarvitse stressata ainakaan niillä asioilla itseään eikä toisia. Ei kerjätä makuupaikkaa tunkkaisessa saunakamarissa hyttysten syötävänä ja muuta mukavaa. Oma koto, paras koto, nih kerta, kun olen sen päättänyt! Jos ette ole huomanneet, olen hemmetin kova päättämään. Tosin pystyn myös joskus luistamaan päätöksistäni, mutta luuletteko te, että minä niitä välttämättä tuon julki?
Toisaalta, nyt voisi vetäistä lievät pärsheet olkapäille, ei sille kipeälle, vaan vain toiselle eli kevyempää mallia siis. Ans kattoo, tänään se selviää eli mitä jaksan kantaa ja mitä en. Neste on hyvinkin painavaa tavaraa... Alko on kuitenkin aina kantamisen ja maksamisen arvoista tavaraa, joten jätän tämän ihan teidän arvattavaksenne. Joka tapauksessa olisi aikaa nukkua, kun vain saisi unta! En minä muuta kaipaa kuin kivutonta lepoa ja kunnon unta. Ihan semmoiseen pieneen olisi tämä tyytyväinen. Tuskin siitä kuitenkaan mitään tulee.
Nyt menen sitten tyytyväisenä taas riipimään kourallisen sateenkaarimömelöitä, kärtsättyä ruisleipää, tomangeja ja saavillisen kaffetta. Toki tupakkaa myös, ilman muuta! *muahahahaaaaaaaaah*
----------------------------------------
Purrrve, kaiffat! Siis hei, mä en ookkaa skrivannu pitkäst aikaa mitää. Mutt ku mull ei siis tapahdu yhtää mitää. Vähäks on tylsää. Toi menee ja tulee. Jos se on pidempää vegs, mä hoidan sille jonku yllärin, tänää se sano, ett tulee myähemmi. Jeps ja mä funtsin sille jonku ylläri, saas näkee mitä mä keksin >o< Mä oon ollu kaiket päivät partsill ja vaa maannu ja goisinu siälä. Joskus mä oon tsiigaillu, ku noi kääpiöt duunaa jotai tai jengi muute vaa pörrää toss puistoss ja alhaall. Mun koritualist mä nään ihan kaikki, mitä tuala tapahtuu. Siäl muute tapahtuu melkiist ain, yälläkii. Onneks möhkö jättää dörtsin auki päiväks ja yäks, ett mä pääsen tsiigaa ku kuuluu jotai äänii. Eilenkii yälä, tai no yä ja yä, möhkö oli kummiskii hereill vaihteeks, nii ni hirvee älämölö siälä. Joo, ne oli juanu sitä sihijuamaa ja hölisi kaikkee ja mä kuunteli niitte mekastust. Sitt mitää muut ei ookkaa kertomist, ei oo tapahtunu mitää, yhtää mitää. Poika on käyny, joo ja se on kliffaa. Viimeks se silitteki munt iha kunnoll, mmmm. Mut muute samat judekat, samat safkat ja semmost. Ai nii, se Miäs kävi kerran, toi lekotti sen ja jotai sen taravoitkii ulos ja puhu taas tosi rumei *tsihih*, vähäks mä nauron. Ei ollu mulle sitt vihane, ko sill yhell vaa. Eikä toi oo fotannukkaa mitää, ett munst ei oo kunno kuviikaa. Toisaalt onneks, ku mä oon aika koinsyämä viäläskii, meinate kaavat lähtee edellee ja se ei oo kliffaa. Tulee sitt kunno karvaoksuikii, semmosii palluroit, meinaa. Siin ois taas toll kiva ylläri, tarttee alkaa lipoo jo hyviss ajoi tuukki puhtaaks *kolliwirn*.
Mutt hei, kliffoi lomii ja vapareit ja semmost kaikill!
-----------------------------------------
Vincent, myös erakoitunut Malmilla...
Päivän slogan: Niin kärsivä, että voisi heittää mandariinilla vihreää rauhoittavaa kettua! Tämä asia painetaan sitten villasella. Villasella painetaan. Sormien läpi katsotaan tätä sitten. Koirana veräjästä pääsen minä tästä. Veräjästä singahtaa koira. Villasella painettu koira. Sormien läpi näkee sen villasella painetun koiran. Villakoira veräjästä menee. Sen näkee sitten silmällä siitä. Ei nääkään lääkkeet toimi. Kaikki lääkkeet on ihan puhdasta schaissea. JUMALAUTA
Päivän biisi: Good Times, Bad Times
Luettua: Brandon Mull – Myyttihovi, ehkä eniten varhaisnuorille tarkoitetun sarjan ensimmäinen osa eikä nyt paashempi ollenkaan. Sisarukset joutuvat isoisän hoteisiin outoon taloon, jossa he saavat merkillisiä kykyjä juotuaan maitoa! Seikkailukas juttu, hauskakin. Ahmimisikäiselle, johon lempeä fantasia alkaisi jo purra ensimmäistä kipinää... lukekaa linksusta lisää! Orhan Pamuk – Viattomuuden museo, just, tämä kohkattu ”upea teos”. Saisinkohan olla eri mieltä, kun minä en tässä mitään ihmeellistä enkä upeaa näe. Vain jaanausta ja haikailua erään rakkauden perään erinomaisen mittavan (yli 700 sivua) tiiliskiven verran. Ei sen kummempaa. Lisää linksusta. Minttu Vettenterä – Mörkö vei ilon, lastenkirja sisaruksista, muutosta, möröistä, kummituksista, tontuista sekä seikkaluistaja vaikka mistä sekä – äidin masennuksesta. Kirja sinänsä on ihan ok, mutta jäin vain miettimään, minkä ikäisille tämä olisi tarkoitettu. Kovin pieni ei tätä oikein ehkä ymmärrä ja pelkäilee, vanhempi taas voi kokea tämän osoittelevaksi tai jopa syyllistäväksi, vaikka tarkoitus on varmasti ollut täysin toinen. Kuitenkin ajatteluttava aihe, masennus, jota lähestytään kivalla (jos nyt näin voi sanoa) tavalla ja kuitenkin asiallisesti. Suosittelen ensin aikuisen luettavaksi ja sitten arvio siitä, kannattaako lukea / antaa lapsen itse lukea tämä. Tästä Mintun blogiin.Toim. Alan Bartlet – Hitlerin valittu Eva Braun, Päiväkirja. Tuota noin ja just, onko tämä aito vai ei? Ja toisekseen, jos on, jossain on Aatun avioton lapsi, mikäli oikein tuota lukee. Toisaalta uskomattoman naiivia tekstiä... II maailmansodasta kiinnostuneille ehkä sopivaa luettavaa. Itse en kyllä pitänyt, argh. Pisti vihaksi eukon yksinkertaisuus, snobismi sun muut käkätykset. Eli itse en suosittele välttämättä kenellekään, paremman kuvan saa normihistoriikeista! Enemmänkin on tullut luettua, mutta osa säästetään seuraaviin postauksiin *härn* ,D
POLGA, KISSIKENKÄT JA KASSIT – AINA MENOSSA MUKANA, VAIKKA ETOISIKIN :O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti