Nyt se on edessä – vapaata ainakin vähän! On se tarpeen, Varastolla kaikki alkavat käydä ylikierroksilla. Kun osa väestä jää lomille, hommia on tehtävä pois ja se aiheuttaa mieletöntä sähellystä, sotkua, aikataulujen sovittelua ja töitä meikäläiselle. Juu, eli ihan kiva. Jääkää vaan lomalle, on paljon mukavampaa tehdä rauhassa vaikka kiireellisiäkin hommia kuin säheltää keskentekoista materiaalia ja jättää se lapun kanssa odottamaan jonkun paluuta... Ähh, vaikea selittää, kas kun moneen paperiin tarvitaan useampi henkilö mukaan.
Eilen eräs leidi poikkesi kysymään 10 min ennen lähtöäni, ehdinkö vielä tehdä yhden asian. Kerroin, että jos joku maksaa takson kotoon, toki aina *kiero wirn* ,D Sovimme, että teen sen sitten aamulla. Itse asiassa sillä ei tod. ollut niin kiire eli ehdin sen tänään oikein hyvin. Hän vain on niitä, jotka tulevat töihin tuossa klo 10 jälkeen ilman mitään kiirusta. Onhan se sitten hyvä lähempänä klo 15 alkaa kysellä kaikenlaista, hmph. No, on tänään ainakin tekemistä eikä tod. itsellä kiirettä yhtään mihinkään ;D Lomperot vain itseksensä kylmivät jääkaapin vihannesolotilassa.
Eilen kävin kirjastossa ja kaupoissa – loistavaa, ei ryysistä missään. Selvisin kuni kaneli kanpelaverkosta! Toivottavasti noilla appeilla ja *köh* juomilla selviää sitten pari viikkoa. Tänään vielä Serkkuihin ja sen on siinä. Meikäläisen vähän pidempi viikonloppu.
Belga lupasi tulla lauvantaina syömään sekä entraamaan tätä masiinaa, ei tästä muuten mitään tule. En minä jaksa etsiä vikaa-vikaa-vikaa, kun sitä ei yhdellä syömisellä löydy... Eli hän saa ruokansa eteen taas tehdä pikkuisen hommaakin *muahahhahah*. Pitäisiköhän kirjoittaa tästä mikrotuesta hänelle todistus? Ähh, pahus, meillä on sama sukunimi. Ei ehkä oikein vakuuttavaa tulevia mahd. työnantajia ajatellen.
Päivän linksuna missiasiaa, hei, minulta siis. Uskokaa pois. Kerrankin missejä meikäläisen makuun . Mutta, tuota, pitäisiköhän itse ihan osallistua? :o
Muuten ei muuta kuin samaa vanhaa; väsytystä, jomotusta (tällä kertaa radikaalia sellaista), vihlontaa (ilmat ovat muuttumassa, uskokaa pois) sekä tavissärkyä. Mutta taas mennään, kun luvattu on. Ensin vain ne vititavalliset aamutoimet kaikkinensa eli pari tuntia tässä saa taas kivasti menemään, ennen kuin pystyn liikkumaan jotenkin.
Vinski ei pääse koneelle tällä kertaa. Eilinen ylläri myöhässä olemiseni takia jäi melkein huomaamatta. Sir V. oli mennyt ja kusaissut parvekkeen jätteisoon kukkaruukkuun ja levitellyt mullat tietty hupaisasti pitkin parveketta ja mattoa – en jaksanut ottaa imuria esiin. Pahimmat siivosin harjalla ja kihvelillä, loput sitten toiste. Toisaalta, eilen sain myös uusia tuoksuöljyjä, joten valmistelen tässä parhaillaan täsmäiskua. Ans kattoo, miten sitruunaruohoöljy tehoaa, nih!
Päivän slogan: Rakkaus on sokea. Lisäksi se kuulee huonosti, ja sillä on kihti ja reuma. Ehkä fibrokin. Niveliä särkee, olisi tämän tästä mentävä makuulle. Tyynyjä vaan pään alle ja peitto korviin ja lepoa. LEPOA! Miksen minä jo viimein saa levätä?! HAUDAN POHJALLA! JUMALAUTA-ha-ha-aaaaaa...LÄÄKKEET! Asiaa!!!
Päivän biisi: Cry, Cry, Cry
Luettua: Reijo Mäki – Kolmijalkainen mies, no jo on kaverilta puhti pois ja ilmeinen rahantarvis. Varesta tuskin enää tunnistaa, saati sitten Apteekkia. Jutussa mollataan lähiötä, jossa mm. Äitee asuu eli määritellään se täysin paskaksi paikaksi – kiitosta vaan. Samoin osansa saa – tietysti – virolaisvenäläiset sekä pikkurötöstelijät. Voi elämän kevät, nyt tästä en kyllä tykännyt yhtään. En! Rasistista puppua maustettuna suht rankalla pornolla ja seksillä, jota mies itse ei enää sitten harrastane, jos siitä on pakko jatkuvasti joka käänteessä tehdä asiaa. Pohjanoteeraus Mäeltä. Leif G W Persson – Possujuhla, vinkeän satiirinen opus 1970-luvun Ruotsin poliisitoimesta, postiryöstöistä ja erityisesti eräästä niistä. Bordellien paljastamisesta ja mitä siitä seurasi. Isokenkäisten rötösten ja tekosten peittelyä korkeiden tahojen käskystä ym. Tykkäsin, todenoloista ja hyvin kirjoitettua tarinaa, kuin dokkaria olisi lukenut, ainakin melkein. Perssonin ensimmäinen romaani, btw. Charlaine Harris – Veren voima, lopultakin suomeksi ensimmäinen Sookie Stackhouse –kirja, näitähän on Jusalassa julkaistu 10. Ei paha, erinomaisen koukuttava tarina Sookiesta, jolla on telepaattisia kykyjä. Hän ihastuu työssään baarissa Billiin, karismaattiseen upeaan mieheen, joka on vampyyri. Tätä Sookie onkin odottanut siitä asti, kun vampyyrit tulivat ulos arkuistaan... Ja ei tästä tällä kertaa lisää, enemmän siellä toisaalla (kuten näistä muistakin) ja linksusta tärkeimmät. Tykkäsin, harmitonta ja koukuttavaa, sanoisinko hömpähtävää kauhua, huumoria ja rhomandiikkaakin ,D Ei ihme, että tämä on lyönyt leiville. Ja enemmänkin on edelleen luettu, lisää myöhemmin *härn-härn*.
KISSIKENKÄT, KISSIVÄSKY, KASSI JA POLKA – MUUTA EI TARVITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti