On tämä armotonta, tämä elo ja varsinkin työnteko. Aamupäivä Varastolla vielä meni jotenkin, mutta iltapäivällä jo alkoi ontua. Etenkin Itte Minä fyysisesti, alkoi särkeä aivan jumaleissönisti vaihteeksi oikeaa koipista – ei aavistustakaan syystä. Kipu vaan paheni koko ajan. Samalla siinä sivussa työt lisääntyivät niin, että juuri pakatessani itseäni ulos, kannettiin pumaagoja huoneeseeni lisää. Että nyt ainakin tietää, millä aamunsa aloittaa! Ei kahvilla, teellä eikä millä-ihmeellä-se-mainos-sanoikaan vaan reippahalla työmeiningillä *jäks*.
Lisäksi eiliset eväkset olivat niin olemattoman köyhät, että olin lyyhistyä nälkään taksoa odotellessa. Kädet täristen kotiin ja äkkiä vängertämään jotakin hätäapetta. Just, kyllä se nyt jo pitäisi uskoa, että pieni lämmin kasvisruoka on se minun lounaani. Piste. Ei mitään saladohärpäkettä päivällä, ei. Tulee liian pitkät ruokavälit. Ei siitä tykkää kukaan, tulin jo pirun pahalle tuulellekin... Ai, miten niin ei ole poikkeuksellista – no sanotaan, että poikkeuksellisen pirun pahalle tuulelle! Joka kyllä sitten jo alkoi parantua pienen einehdinnän, levon ja lukemisen jälkeen.
Konekin vaikuttaa nyt toimivan asianmukaisesti. Lepo yön yli sillekin sekä kaikkien päivitysten oikea ajoitus ja kohtaaminen silmästä silmään ilmeisesti ovat auttaneet *ristii sormiaan*. Saisi tämä nyt luvan toimia ihan kunnolla. Kun ei nyt jaksaisi mitään, siis oikeasti, yhtään mitään ylimääräistä. En tajua, miten voi tulla väsy jo yhden työpäivän jälkeen näin älyttömänä, mutta niin vain on. Ja kipeänä. Ketuttaa! Ainaista valitusta, juu, mutta kun en muutakaan voi. Ehkä riipiä liikaa mömelöitä, mutta...
Ei kai se auta, töihin se on vaan tänäänkin pungerrettava ja kiiruusti vielä. Jospa hemmottelisi itseään ja käväisisi Serkuissa ennen taksoa. Hakisi jotakin kivaa turhakeapetta. Tosin mikään ei varmasti ole turhaketta, jääkaappi on melko tarkkaan tyhjänpuoleinen. Siellä on lasketut appeet perjantai-aamuun asti! Eikä sitten yhtään sen enempää, koska en jaksanut niitä kantaa viime viikolla. Eli sitten juodaan vettä hanasta, keitellään kaffetta tai teetä. Näkkäriä taitaa sentään olla ihan ylimääräisiäkin paloja, wau ,D On sillä eletty ennenkin, miksi sitten ei nyt – muka. Höh, sanon minä! Sitäpaitsi tein vihannesmössöäkin pariksi päiväksi, kyllä tämä taas tästä. Joskus siis.
Mitään ilokasta ei ole kerrottavana, edelleen rattoisan tapahtumaköyhää *huokaa helpotuksesta*. Joten minulla ei ole mitään muuta ehdotusta kuin että käykääs kokeilemassa hoksottimianne uudessa JukeQuizzissa! Kysymykset olen laatinut minä, joten siellä pitäisi olla ihan helppojakin vaihtoehtoja tarjolla, on kirjallisuutta, musaa ja semmoista – hush, sinne vaan nyt täältä märinän, väninän, kivun ja säryn seasta. Mennäänpäs jo siitä, eipäs kokoonnuta tänne!!!
Vinskilläkään ei ole mitään kertomista. Hänellekin tämä on samaa vanhaa. Samat ruuat, samat palvelut, kaikki toimii. Harmi vaan, että kissikin on alkanut herätä auringon kanssa samaan aikaan ja mieluusti vielä vähän aikaisemmin. Herätessä hän vaatii myös minua hereille laatikon putsaukseen, ruokailuun tms. Ja 10 min päästä sir Vincent onkin jo valmis asettautumaan joko soffalle tai sängylle rattoisille aamu-unille. Siis juuri silloin, kun minut on väkisin herätetty ja saatu ylös jotenkin toimimaan. Ei kiva! Saisikohan siitä rapsut, jos pistäisi kissalle pussin päähän yöksi? Mustan pussin, jonka läpi ilma kulkisi? Hyvä idea?
Ai että ei. No, minun ideani eivät tänään eivätkä juuri muutenkaan ole kovin loistokkaita, vaikka ne sen pienen hetkisen ehkä siltä tuntuisivatkin. Ikävä kyllä, todellisuus kolkuttelee ovella kovin usein. Tällä kertaa todellisuus taas yrittää muistutella, että olisi syytä laittaa viestiä omisarvikselle. Ei, ei ainakaan tänään! Jos tästä päivästä jotenkin edes selviäisi. Huomenna voisi helliä itseään ja käydä hakemassa postista yhden kirjan ;D Se on sentään mukavaa, ihan aktiivisesti jo unohdin koko asian.
Ja sitten toinenkin asia: hei, te kaverit, jotka olette lähettäneet postia hottimeili-osoitteeseeni: jostakin syystä osa viesteistä ei ole todistetusti koskaan saapunut perille. Syy ei ole tiedossa! Eli en koskaan – toistan – koskaan jätä vastaamatta viesteihin! Joten, jos olet laittanut viestiä tai vastausta johonkin, laitahan uudelleen geemeili-osoitteeseeni, joka on tuossa sivupalkissa. Nyt hottimeilinkin pitäisi toimia normaalisti, mutta ihan vaan varuiksi... Eli en tod. tahallani ole nonseleerannut ketään tahi mitään viestejä. Jotakin on vain jossakin vaiheesssa tapahtunut ja ainakin parin-kolmen päivän viesteistä ainakin osa on teillä tietymättömillä!
Niin että minä tässä ryhdyn normiaamun puuhiin: rutosti kaffetta, pari tomaatti-sinappi-ruisleipää ja kourallinen mömelöitä. Toivottavasti se siittä – auts, nyt kramppaa niskkkkkaaaaaaaaaaahhhhhh!
ONTUEN JA KRAMPATEN LÄHTEE HÄN JÄLLEEN LIIKENTEESEEN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti