Svindu – nyt menee jo hermo nuiden sääennusteiden kanssa. Vettä on tullut puolisen yötä, hiljalleen. Silti on aikamoisen hellettä. Ilma ei edelleenkään liikahda eikä mitään pysty eikä jaksa tehdä. EI, ei kertakaikkiaan. Tai tietysti, jos haluaa lämpöhalvauksen tms. niin siitä vaan. Että sieppoo. Ja tästä kun lähtee Varastolle, on se lämpö puolestaan muhinut siellä koko viikonlopun. Ahh ihanuutta ja niitä roskisten haisuja. Siivoja ei varmaan ole ehtinyt vielä edes käydä. Ensiksi on avattava kaikki ikkunat ja sitten vasta työkone. Argggggggh, tulee hepuli!
Ei tullut eilisestäkään yhtään mitään. Alkoi taas vaan ketuttaa. Ihan kaikki ja entistä pahemmin. Mistähän sitä ketutusta oikein riittääkin *ihmettelee*? No, ehkä siitä, että kaikki ei mene juuri niin kuin Minä olen sen suunnitellut. Ei tod. Ja sehän on tietysti aivan väärin, eikö?
Alkoi vetuttaa tuossa muutossa sekin, että tiedän tämän asunnon olevan nätissä kuosissa. Tiedän. Mutta kun se ns. tarkastus tulee, arvelen, että kyllä taas tullaan rokottamaan ainakin parista asiasta. Se on ihan kiva, että mitään ei anneta anteeksi. Yritin kyllä jo vaihtokaverille kautta rantain vihjata, että jospa annettaisiin ns. tiettyjen vahinkojen mennä päittäin. Sopiikohan se Byrokratialle, on sitten eri asia. Tunnetusti Byrokratia vihaa erinäisiä asioita enemmän kuin toisia. Tiedättehän, mitä tarkoitan? Esim. pari pientä tupakanpolttamaa lattiassa on paaaaaaljon pahempi kuin se, että kaverin vaatekaapit ovat paashana (no, ne kyllä menevät takuukorjaukseen!). Eri asioita nääs arvotetaan eri tavalla. Ihan sama, kuka on mitäkin itse aiheuttanut! Turha selittää Hörhöstä mitään, eikä siltä hölmöltä nyt mitään rahoja saa perittyäkään. Hyvä, että lyhentää edes velkaansa. Sen hän on kyllä kiitettävästi tehnyt.
Muutenkin alkaa vähän rassata tuo kaverin asenne. Kävisin mielelläni vielä katsastamassa pari asiaa, mutta en kehtaa vongata. Kun hän ei koskaan vastaa puhelimeensa ja meileihinkin parin-kolmen päivän sisällä... hmph. Eikä häntä itseään kiinnosta kuin se, että tämä asunto on halvempi. Minulla olisi vähän muitakin ambitioita. Ai, amfibioja, no – vaikka niitäkin! Ainakin antipatioita...
Tänään pitäisi olla tulossa käymään ihan mukava vieras, jos ei mitään ihmeitä tule vastaan. Toivottavasti ei. Olisihan se kiva kälätellä... ja ahtaa itseensä jotakin mahdollisimman epäterveellistä Serkkujen herkkua!
Enkä minä taida jaksaa tänä aamuna mitään muutakaan. Lähden keittelemään kaffetta, syömään puuvilileib ja riipimään mömelöt. Prle, kyllä on tämmöistä, nih!
Luettukin on; sen verran kehnoa, ettei edes kannata nyt kirjoittaa. Ei jaksa, ei huvita. Ei mitään. Ei.
MINÄ MENEN TAAS, SITTEN ME EHKÄ TULEMME!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti