Tämä kovasti toivoo, että kerrankin päivän sääennuste osuisi oikeaan. Siis viimeksi kun katsoin, luvattiin ukkosta, sadetta, myrskyä ja n. 20 astetta lämmintä. Tuota, se taisikin olla vasta huomiseksi, auts. Jee, sanon minä ja taputan pieniä karvaisia käsiäni sekä elän toivossa! Ei tätä muuten enää jaksa, oikeasti... Ja jos joku tulee sanomaan, ettei lämmin luita riko tms. lyön kyselemättä turpaan. En ole vielä koskaan tehnytkään niin. Nyt tekisin. Kylmältä voi aina suojautua lisävaatetukselta, tältä kuumuudelta ei, ei sitten millään. Ei Varastolla, ei kotona. Ainoat viileät hetket ovat olleet joissakin taksoissa työmatkoilla ja huom. vain joissakin. Kuljettajat kun ovat niin tottuneita ilmastointiin, että se on usein minulle liian pienellä. Toki pitää ajatella heitäkin - vetoa, niskavaivoja, lunssaa - en siis ole kertaakaan kehdannut pyytää edes viilennystä. Joten annan luonnon hoitaa tällä kertaa tämän puolen, jookosta? Tämä kovasti tykkäisi <3
Eikä haittaa, vaikka olenkin menossa kirjastoon ja kaupoille. Ehkä kastun (suorastaan toivoisin sitä!), mutta mitä siitä. Vähät minä välitän, vaatteet kuivuvat kyllä ja pyyhekin on keksitty. Kun saisi edes yhden yön välillä nukuttua kunnolla, jaksaisi taas ajatella eteenpäinkin. Joillekin asioille olisi nimittäin tehtävä jotakin.
Mm. asuntoasialle siltä osin, että yhteyttä vaihtokaveriin ja tiedustettava ikkunanpesutilannetta (olisi paras molempien jättää ne pesemättä ja pestä itse omansa muuton jälkeen!) sekä uuden asunnon parvekkeen verhojen kiinnityssysteemiä. Vuokralaisilla oli siellä nimittäin komeat, bordellinpunaiset, pitkät verhot ympäriinsä. Haluaisi kovasti tietää, miten ne oli kiinnitetty? Nimittäin voipi olla, että joudun onpelustamaan sinne omatkin. Näköala on ihan kiva, hallitsee ikäänkuin koko pihaa ja vielä seuraavaakin. Tosin kaikki muutkin sitten näkevät sinne suoraan ja parveke on makkarin puolella - joten... jää mietittäväksi. Itse asiassa, olen vieläkin vähän epäluuloinen koko muuton osalta. Ikäänkuin joku tässä nyt hinkkaa vastaan eikä se ole vain minun kuvitelmaani.
Eilen tuli Ylhäisimmän Byrokratian vahvistus vaihdosta ja tieto siitä, mitä minun ENINTÄÄN pitää maksaa. Sopii eli summa on se, mitä arvelinkin. Mutta tuohon eivät ilmeisesti sisälly muutostyöt? Ähh, se täytyy tarkistaa Byrokratialta. Tiedän, tiedän, sieltä ilmotaan asiasta kyllä. Olen vaan taas liian malttamatoinen. Onhan tässä aikaa, yli kuukausi. Mutta silti, hermostuttaa ja ketuttaakin!
Eilinen oli taas yhtä kiusaamista, alakerta siis osoitti mieltään täpöllä; huutamista ”tupakka haisee, ovet kiinni”, huonekalujen (metallia tms.) raapimista KOVAA vasten betonia, ovien läimäyttelyä jne. Ja kälätystä kovalla äänellä, auts. Riipii, tiedättekö, miten se ihmistä riipii. Ihmistä, joka makailee hiljaa ja yrittää lukea ja toivutella koipiaan seuraavan päivän taistoon. Tai kirjoitella pakosti jotakin järkevää. Siihen mennessä olin nimittäin käynyt polttamassa yhden (1 kpl) tupakan. En ole moneen päivään edes puhunut puhelimessa, no maanantaina oli vieras käymässä ja olimme parvekkeella ehkä 10 min. Tämä ei nyt ymmärrä – olen jotenkin Piikki Heidän Lihassaan. On, kyllä se on muutettava. Tulisivat oikeasti suoraan sanomaan. Mutta en minäkään voi mennä tuonne ovelle mesoamaan – kieltävät vielä kaiken ja väittävät minua hulluksi. Jos en jo ole, kohta tulen! Nih kerta... *ärisee*
Mutta, ihan siitä ilosta, että on edes pienen pieni mahdollisuus helteen loppumiseen, tarjoan teille mahdollisuuden tätä kautta tutustua Röhmöfantteihin. Tuohon mainioon lajiin, josta voi olla niin montaa mieltä ;D
Varastolla töitä hiljaksensa, enempää ei jaksaisikaan. Sellaista pakko-tehdä -meininkiä kaikilla, iltapäivällä ei vaan jaksa. Edes tuulettimia ei riitä kaikille, ei enää. Ilma ei iltapäivisin kierrä, vaikka ikkunat ristiin-rastiin ovat auki. Käks. Ilma loppuu, ei jaksa. Ja minä nyt olen vielä sinnitellyt kohtuullisesti, moni voi jo tod. huonomminkin. Oikeasti huonosti siis. Ei kiva, ei mukava. Odotamme jonkinlaista kompensaatiota tilojen vuokrasta eli alennusta näiden kesäkuukausien ja remontin ajalta. Se summa (jos näin siis käy) sijoitettaisiin hlöstön virkistystoimintaan talvella. Ei kehno ideo ollenkanas, ei.
Vinski kunnostautui eilen hyvin kattimaiseen tapaansa; vatsa lievästi sekaisin eli on syönyt jotakin ruohoa joko kukkapurkista tai kuivia lehtiä maasta. Piti käydä laatikolla ja heti uudestaan. Sitten sinne ei voinutkaan mukamas heti pissiä, joten ei kun klaffisoffalle täpöllä – melkein nähteni; olin makkarissa lukemassa. Ja murinakone pyöräytteli sitten kolistellen tyynyjä ja muuta härpäkettä taas aikansa. Kiltti ja suloinen katti *irw*!
Päivän slogan: En juo uskonnollisista syistä...vaan ihan muista syistä!
Päivän biisi: Sun kanssas tahdon sunnuntaina ongelle
Luettua: Lisää omia vanhoja kirjoja laadukkaasta varastohyllystä ,D Niitä riittää kyllä, ziitosta vaan. Ja ihan hyviähän ne. Kaikkia on käsitelty täällä, joten turha käsitellä uudelleen. Lähinnä on menty dekkarilinjalla, sopivaa hellelukemista nimittäin. Ja mainosta mukaan, uudelleen tuli luettua myös Rosettan iki-ihana Pomo on pahin. Tuosta linksusta pääset lukemaan sen suoraan, vassokuu bara! ;D
PERJANTAI – TUO TYÖPÄIVISTÄ JULMIN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti