Jahas, tänään on vuorossa jotakin tosi mukavaa. Jotain, josta en varmaan ole muistanutkaan mainita. Ihan tietyistä syistä eli olen varmaan yrittänyt aktiivisesti salata sen jopa alitajunnaltani. Paljastetaan; minulla on aika hammashygienistille! Voihan vee, sano. Hammaslääkärin vielä kestin mainiosti, paikkaukset ilman puuduketta jne. eli ihan kaikki käynnit - sillä se kestää vain hetken. Mutta, jumaleissön, meikäläisen purukalustossa on sen verran kuulkaas kiveä, että sitä tahkotaan, veistellään ja raavitaan pitkään ja hartaasti. Lisäksi se sattuu aivan helvetisti! Ja omaan tapaani aika on tietysti varhaisin mahdollinen eli klo 8.00. *kolkkoa hekotusta* Odotankin, että hän kertoo minulle uusista, jännittävistä paikoista *ehehehh*!
Eikö tämä jo tehokkaasti viilennäkin tunteita? Ja sen jälkeen olen takaisin Varastolla ihan työ-töissä koko rattoisan ja ihanan keksiviikkopäivän. Jee, hyvin-hyvin vaisu jee. Nimittäin oudosti on alkanut töitä riittää, naapuriosastollekin olen tehnyt jotakin. Lisäksi ne hommat, jotka minun piti ottaa haltuuni vasta syksyllä, onkin kiikutettu nyt suoraan pöydälleni. No, ei haita. Mitä aikaisemmin niitä alan tehdä, sitä nopeammin niiden kanssa osaa vekslailla. Eivät ne hankalia ole, tarkkoja vaan ja tarkistettavia asioita useita. Mutta voin ainakin sanoa, että on siitä sitten hyötyä olla tähän aikaan töissäkin eikä vaan makoilla kesälomalla *kade*...
Asuntoasiassa edistytty sen verran, että paperit faxattu ja postitettu. Vaihtokaveri hoitaa itse omat paperinsa viimeistään ensi viikolla. Soitin vielä perään yhteyshenkilölle ja hän sanoi, että aikataulu otetaan toki huomioon eli 1.9. on OK. Sitä ennen asuntojen tarkastus (voihan vee!) ja vaihtopaperien allekirjoitus, maksuja unohtamatta tietenkään *syvä huokaus*. Tästä sitten jatketaan eli odottelua kaikki tämä, elokuussa vasta tapahtuu jotain mainittavaa. Minä olen tehnyt sen minkä voin ja pystyn, enempään ei ole mahdollisuuksia. Paitsi jos joku osaa korjata tupakan polttamia jälkiä ehjäksi muovimatossa, on toki tervetullut käymään? Tiedän, että niitä paikataan mm. samasta matosta otetuilla ns. laattapaloilla... mutta olisiko mitään muuta kikkakakkosta? Purkka ei käy... eihän... siitä voi jäädä kirjaimellisesti kiinni! ;D Perkeleen Hörhö saisi itse tulla jyystämään ne jollakin tavoin puhdoksi, mutta en halua sitä ihmistä edes käymään täällä residenssissä. No, aika näyttää mitä niiden korjaaminen tulee maksamaan – näistä korjauksistahan laskutetaan aina aivan hemmetisti. Argh!
Juu-ei, voisin minä vaihteeksi valittaa taas hellettäkin. Eilinen oli yhtä kushelvettiä Varastolla. Hiki valui, vettä ja kaffetta kului. Edelleenkin ainut vähän vilpoisampi paikka on tupakkahuone. Kotona ei ole sitäkään. Siirryn kohta kylppärin hanan alle goisimaan ja annan hanan välillä tipahdella vesikidutuksenomaisesti viilentämään kuumaa otsaani / selkääni / no sitä pärshettäni! Josta tulikin mieleen, että Vinski se vaan jaksaa nukkua ja ottaa aurinkoa. Kaiket illat vain makoilee ja yrittää rusketuttaa valkoisia vatsakarvojaan, hmph. Illan tullen sitten piristyy ja – no, loput voitte arvata. Näin.
Olen muuten äärettömän pettynyt eräiden ns. iltapäivälehtien otsikointiin – minä luulin, että kyse olisi ollut EDES miehestä... no, saisi tulla vaikka tännekin, tai edes tämä, mitä välii!
Jep, ei kun puuhiin tästä eli normiaamun toimet. Ja kyllä minullekin piti niitä piltsuja jäädä, Vinskiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih!
Päivän slogan: Minulla on joskus ollut upeita viikkoja, mutta ei kuitenkaan nyt pitkään aikaan!
Päivän biisi: I Need Drugs
Luettua: Justin Cronin – Ensimmäinen siirtokunta, eletään vuosia jälkeen omituisen sairauden, joka muunsi ihmisiä tai tappoi heidät. Sen jälkeen tulikin koekaniineiksi muita, hmm. Virus levisi, eikä Jusala enää koskaan ollut entisensä. Erään siirtokunnan tarinaa ja sen tapahtumia sekä poistuminen eräistä syistä. Trilleri, jota ei malta jättää kesken, trilogian ensimmäinen osa. Aika koukuttavaa menoa, sen verran outoja kuvioita ilmenee... ja Welhotar tietysti piti. Varsinainen kesätiiliskivi eli vei pari päivää lukea. Suosittelen scifimäisestä elosta pitäville, kauhun kavereille ja verisestäkin mätöstä diggaileville. Ei tämä paha ole, ei ollenkaan, oudon mielenkiintoisa kylläkin!
KYLLÄ, KYLLÄ – MINÄ MENEN JA TULEN, IHAN MITEN VAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti