Ei voi mitään. Ei myöskään jaksa mitään. Kuumuus jatkuu. Edellisyö oli vähän viileämpi, pieni tuulenhenki osui sopivasti viritettyihin parvekelaseihin ja sitä kautta sisään. Sain jopa nukuttua pari tuntia, jee, vaisu jee! Siinä ne nukkumiset sitten olivatkin, tällä viikolla. Viime yönä nukuin ehkä vajaan tunnin – yhteensä siis. Väsyttää sairaasti *eheh*. Väsyttää niin, että sitä ei enää voi kuvata. Mutta ei pysty nukkumaan. Ja tehän tiedätte, miten lääkkeiden kanssa kävi. Oi kirottu olkoot sinä omisarvis! Toivon, että itse tulet joskus kärsimään tästä samasta stanan vaivasta kaikkine lisäoireineen – toivon todella.
Mikään ei taaskaan huvita. Loppuviikosta alkaa taas olla niin repopoikki ja väsy, ettei jaksa muutenkaan mitään. Koivet alkavat vetää taas viimeisiään; särkee, juilii ja jomottaa *vali-vali-normivali*. Uusi kiva pieni yksityiskohta, joka ihan kaikkia kiinnostaa; vas. jalan varpaissa on vekkulia ja erittäin rumaa ihottumaa, joka ei kutise. Kortisonia siis siihen. Silti se on ruma – no, niin olen muutenkin, joten miksi vasemman jalan varpaiden edes pitäisi olla kauniita?
Taas pitäisi sovitella itseään huomenna kauppa-kirjasto-apteekki -roudaukselle, argh. Onneksi kirjasto sentään näkyy toimittavan kaksinumeroisen määrän uutuuksia (ja pari vähemmän uutta). Onkin tullut käytettyä jo omaa hyllyä. Ei siis ole mitään uutta luettavaa edes. Eväätkin ovat kehnoja, tai ei oikeasti kehnoja, mutta aika yksipuolisia näin loppuviikosta. Vain niitä vihanneksia, jotka ovat selvinneet jo viikon. Niitä ei paljoa enää ole. Pätkä kurkkua, yksi tomangi, porganoita ja purjoa. Pakkasessa edelleen pussi wokkivihanneksia jömmaksi. Vähän raikkua purkin pohjalla. Niin ja huominen eväspläjäys purkissa eli meksikolaista vihannespataa (no siinä on papuja ja maissia sekä paaaaljon kiliä, siksi se on meksikolaista!). Kyllä näillä selviää, mutta ei se nyt ihmeempi nautinto ole. Onneksi ei helteellä ihan hirveästi ruoka kiinnosta...
No, nyt vain valehtelin. Omituista kyllä, ruoka alkaa kiinnostaa vasta illalla. Silloin kun on vähän viileämpi ja on ollut melkein koko päivän syömättä ja litkinyt kaffetta, vettä ja tomaattimehua. Silloin alkaa tehdä mieli jotakin suolaista hyvää. Sellaisena on toiminut mm. sillivoileipä, pala juustoa, tomangi tms. Että näin. Varsinaista kesäruokaa ja herkuttelua, ähh. En minä jaksa tod. keksiä edes mitään radikaalia ja kivaa herkkua, vaikka pitäisi. Jospa vängertäisi Belgarionille jonkinlaisen pizzan tai piirakan. Sellaisen, jonka ei tarvitse olla pitkään uunissa. Ja paistaisi sen valmiiksi jo aamulla viileään aikaan. Juu, kuulostaa jo paremmalta ,D
Kai sitä jonkinlaista kauppalistaakin pitäisi taas laatia. Minun ei kannata lähteä kauppaan ilman listaa - aivan taatusti jotakin unohtuu. Vaikka luulisi, että normiruuat muistaa automaattisesti. Ei, ei näillä aivoilla, ei tällä helteellä, ei näin väsyneenä.
Työtkään eivät mitenkään ihmeesti maistu, sellaista pakkotekemistä ja asiat pitää tarkistaa useampaan kertaan. Sama se näyttää olevan muillakin. Edelleen se remontti menossa eikä mitään tietoa valmistumisesta. Joskus myöhäissyksyllä, ehkä...
Hjuu, ei minulla ole yhtään mitään jännittävää kerrottavaakaan. Omisarvis ei ole reagoinut meiliini, kukaan ei ole tehnyt mielenkiintoisia tarjouksia mistään eikä millään tavalla, asuntoasia ole edennyt mihinkään suuntaan. Jospa tänään kilauttaisi siitä asunnosta, edes. Nyt kuitenkin ihan ensin kaffetta, kärtsättyä Pärnun leipää, tomattia ja basiliskoa – sekä sateenkaarimömelöt. Ehkä se tästä, jotenkin, joskus. En kyllä usko. En.
Päivän slogan: Ilman hauskaakin voi olla viinaa! Luettua: Hyviä omia kirjoja hyllystä, olleet täällä jo listattuna. Ei siis aihetta enempään. Ehdotan myös muille, että katsastakaa lukemisenpuutteessa ihan omiakin hyllyjä sillä silmällä - joku voisi olla uusioluennan tarpeessa!
Päivän biisi: Pilvee, pilvee, pilvee
VIELÄ VAAN ON MENTÄVÄ –
TORJANTAINEN VÄSYMYKSEN KIILTO SILMISSÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti