Puuhapäivä tänään. Kaikenlaista siis tiedossa... no ei vaiskaan. Koska vapaa-ajan matkoja on jäljellä tietääkseni ainakin yksi ylimääräinen, käytän sen tänään. Käyn postin Italo-vastineessa kerrankin ihan itse lähettämässä jotakin, olkaa siis varuillanne! Hah, huijaus. Vain yksi henkilö tulee saamaan postia ,D Toisekseen ajattelin käydä haeskelemassa mm. pölkkärin pusseja (niitä ei kai kukaan vielä virkkaa?), työkaverille pari tarpeellista taravaa sekä itselle muuta hyödykästä esim. muuttopuuhia ajatellen. Voi hemmetti, mikä soppa siitäkin on tulossa. Pelottaa ja kovasti! Lisäksi täytyy hakea yhtä ja toista, mitä puuttuu vakiojömmasta ja jota ei ole jaksanut raahata kotiin normiperjantaisin.
Ja jotta kaikki kakka- ja pieruhuumorin ystävät saisivat keskustelunaiheita, on asiasta - tietysti - tehty tutkimus! Welhotar kommentoi tähän vain sen, että syökääpäs itse kodeiinipitoisia särkylääkkeitä jatkuvasti sekä rutosti kasviksia... Opitte taatusti välttämään tiettyjä ruoka-aineita ;D Näin kauppa-asioihin liittyen, no, ainakin löyhästi. L ö y h ä s t i ei siis löyhkästi!
Sopisikohan jo, että tämä kostean nihkeä helle loppuisi? Varastolla on kamalaa. Kukaan ei oikein jaksa mitään ja se tarkoittaa sitä, että täytyy tarkistaa omien mahdollisten mokien lisäksi myös toisten toimia sillä silmällä. Uhh, pyrin tekemään ns. asiallisimmat asiat aikaisin aamulla. Iltapäivällä ei ajatus enää toimi lainkaan. Lämpötila pyörii tuossa + 30 pinnassa ja ylikin jokaisen huoneessa, konehuoneessa + 33 - + 36 astetta. Ihan kiva, hei. Mistään ei saa viilennystä. Kerroksissa ei ole suihkuja, vain alimmassa kellarissa olisi. Kuka sinne uskaltaa, kun hissitkin tilttaavat helteessä. Ulkona on vähän viileämpää, jos tuulee. Ei sielläkään voi kuitenkaan jatkuvasti luudata! Argh. No, ei se kotona ole sen kummempaa ja toisaalta tuo loma on tällä kertaa ajoitettu mahdollisimman hyvin. Ei siis tarvitse erikseen ottaa muutto- tms. vapaata. Siis jos siitä muutosta nyt sitten tulee totta. En vieläkään usko.
Eilinen raivo ja viha ei ole laantunut. Yritän tunkea sen jonnekin ja räyhätä vaikka kännissä joskus jossakin. Mutta kun ei sekään huvita, ei siis kännäys eikä räyhääminen. Taidan olla sairas? Pääsairas vissiin, kuten kaikki jo ovatkin epäilleet. Prle. Toisaalta, näköjään jokainen voi saada itsensä hengiltä tavalla millä hyvänsä. Ikävä kyllä, en ole aivan noin iso. En myöskään syö tuollaista mättöä... Niin ja mitä tahansa on odotettavissa, kun ja jos kerran olen muuttamassa tuohon Kalmorappuun! =E Sopii sitten tulla hakemaan inspiraatiota kauhutarinoita ajatellen! Teretulemas vaan. Muistakaa tuolloin-tällöin tarkistaa, että olen hengissä, jooko?
Kun lokini edelleen on täynnä ahia, valitusta ja väninää, sopii sitten visiteerata vastaamassa tämän viikon kysymyksiin eli JukeQuiz. Hush, menkääs tietämään ja tehän tiedätte! :)
Yritän siis rauhoittua, ihan itsekseni. Vaikeaa se kuulkaas on. Tiedättehän, että olen kotosalla jo nyt erittäin hiljaa. Nyt en laita edes radiota päälle, myös läppäristä on äänet pois. Seuraavaksi en enää soita kotoa kellekään enkä vastaa puheluihin, joten älkää ihmetelkö. Kissan suu tukitaan tuotapikaa, jos ei svinduilu naapurissa lopu. Kysynkin, milloin voin itse ilmiantaa itseni eläinsuojeluviranomaisille sekä oman itseni että kissan hyvinvoinnin takia? Nyt meitä todella on alettu sorsia kaikin mahdollisin tavoin. Kohta saan itkupotkuhuutoraivarit! En pysty edes ajattelemaan mitään järkevää. Miettiä vain, voinko mennä ulos tai parvekkeelle, että en ulkonäölläni tai illan parilla tupakalla häiritse koko naapuristoa. Sehän on sitten eri asia, että esim. maanantai-aamuna klo 6 kolme naapuria riiteli kovaan ääneen kännissä, nyrkkejä apuvälineinä käyttäen muutama pullo Jellonaa ja pari kartonkia röökiä levällänsä lasittamattomalla partsilla :I Ilmeisesti se ei ollut häiriötä, olivat nuoria ja nättejä. Minä olen häiriö - olen vanha ja ruma *itsesäälistä väninää*. Mutta tämä on totta, en minä puhu paskaa, en luulottele tms. Näin se nyt vaan on. Sellaista valikoivaa naapuruutta, ikäänkuin.
Vinskilläkään ei ole mitään kerrottavaa. Ruoka maistuu vain vähän, raksuja ja vettä kyllä menee. Kissi vain makoilee auringossa ja välillä tulee sisälle vähän viilentymään ja moukumaan herkkupaloja, joita ei yleensä edes ole >o< Tulisi vähän vipinää, jos edes ukkostaisi kunnolla. Voisimme istua kissin kanssa parvekkeella laskemassa salamoita; Vinski kun ei pelkää edes ukkosta, on vaan utelias.
Päivän slogan: Älä koskaan siirrä huomiseksi sitä, minkä voit jättää tekemättä ylihuomenna.
Päivän biisi: Neighborns
Luettua: Patti Smith – Ihan kakaroita. Kukapa ei leidiä tunnistaisi, mutta tässä kuvaus 1970-luvulta, lähdöstä kotoa, New Yorkista, elämästä ja Kohtalosta nimeltä Robet Mapplethorne. Ai että, Welhotar piti ja hankkii tämän taatusti hyllyynsä! Suositan kaikille, jotka vähänkään muistavat / tietävät 70-luvun rockista, kuvataiteesta, runoilijoista – elämästä. Linksusta kepoisasti lisää, lukekaa ihmeessä. Mmmmmmmm <3 Mary Higgins Clark – Murha sydämellä. Ups ja tuota, yleensä Clarkin murhajutut ovat olleet aivan luettavia, tämä kyllä floppaa. Jopa minäkin tiesin murhaajan ensimmäisillä sivuilla eikä jännityksestä juuri voi puhua. Ajankuluksi ja odotteluun, epistä. Uudelleenluennassa Kjell Ola Dahl – Musta enkeli, joka edelleen on yhtä kieron rikollinen ja poliisienkin toimia kritisoiva kuin ensimmäistä kertaakin. Erityisen epäsympaattinen poliisi saa kaiken sympatiani ,D Juu, suositan.
PAKKO MENNÄ – HELLE LANNISTAA NOPEASTI, VARO NESTEHUKKAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti