Kyllähän juttu on nyt niin, että tämä Sääpeli – osa I, Helsinki/Koillinen on aivan väärin suunniteltu! Ainakaan loppukäyttäjät eivät ole päässeet vaikuttamaan lainkaan eikä heidän erilaisia tarpeitaan ole otettu huomioon. Ei edes alueittain saati sitten yksilöittäin. Ohjelmassa on bugi, etsikää se! Josta voittekin päätellä, että v*tut täällä mitään ole satanut, tuullut tai edes ukkostanut – ei yhtään ollenkaan! EI. Sama seisova kolmikymppinen helle, kuin velton miehen sanonko-minä-mikä... Ainakin yhtä vastenmielistä ja saamatonta. Perkele, nih kerta!
Kohta menee oikeasti hermo. Töissä on jo kaikilla aivan järjettömän paha olla. Kukaan ei enää jaksaisi, mutta on vaan pakko. Ja vielä tehdä oikeasti töitä, kun pelkkä istuminen huoneessa tuottaa hikeä sammioittain. Koneen avaaminen saa hikikarpalot aina vaan suurenemaan. Eilen sammuttelin osaston käytäviltä valotkin ja ylimääräiset valmiustilassa seisovat aparaatit. Olemme kuni Kummitus-Varastossa. Ei vaan ole yhtä hupaisaa kuin sellaisessa voisi olla. Ensi viikko jos on vielä tällainen, haen oikeasti sairista. Ei jaksa enää, iltapäivisin alkaa jo päätä särkeä. Öisin ei pysty nukkumaan. Ulkonakin on viileämpää ja edes pieni tuulenvire käy – sisällä; ei mitään. Ahdistaa! Sekä että. Henkeä ja henkeä siis.
Eräs muukin inhokki taas varsin löytyy. Tällä säällä (no juu, tulihan se sieltä, mutta muutenkin) ärsyttävintä melkein ikinä on pieni, hikinen hissi, josta on juuri poistunut mies. Mies, joka on lätrännyt Menneniä (tai Tullenia tahi jotakin muuta vastaavaa haisua) hikiselle kropalleen. Eikä ole pessyt edes käsiään sen jälkeen. Kun tarttuu tukeen, painaa nappia tms. oma pikku tumppu haisee koko päivän ääripahalle. Samoin vaikkapa kaupan kärrien tanko ja varsin moni muu paikka, johon tämän ihmisen kädet ovat hakeutuneet. Ja muuten se ns. tuoksu on jäljittämättömän karmea. Hei, miehet, mieluummin vaikka raavas hiki kuin Mennen tms. Jooko? Pelkkä vesi on ihan kiva, joskus jopa saippua! Ja samat naisille, mutta älkää lotrottako sitä dödöä tai haisua hikiselle keholle lisää, ettehän? Ei ole kivaa sekään, iltatuoksua aamuaikaisin... Käks ja oksu!
Lisäksi ottaa päähän nuo viranomaiset, eikö jumalauta olisi muuta tekemistä kuin vahtia 130 kg mansikoita:o Oikeasti?
Mikäs vielä vituttaisi? No toki se, ettei saa nukuttua. Tässä on mennyt viikko muutaman kymmenen minuutin pätkiä horrostellessa, korkeintaan puoli tuntia kerrallansa. Sitten herää hikimärkänä, vaikka on juuri käynyt suihkussa. Hiukset paashkaisen näköisenä aina, vaikka ne pesisi päivittäin. Yöks. Ja väsy on karmea, koko ajan nukuttaa. Mutta ei vaan pysty! Saatana, minä otan kohta sen riskin, avaan kaikki parvekelasit ja menköön kissa, jos on mennäkseen. Kohta nimittäin menen sitten minä, jollei mitään tapahdu!
Vitutukseen on toki troppeja...
Päivän slogan: Vaihdan 8-päiväiseen viikkoon ja alan harrastaa kaikkea laitonta, mutta palkitsevaa väärinkäyttöä täyspäiväisesti.
Päivän biisi: The Drugs Don’t Work
Luettua: Katja Kettu – Surujenkerääjä. Tästä tykkäsin, pohjoisessa syntynyt ja osin elähtänyt leidi elää omalaatuista elämäänsä, tykkää erilaisista laillisista ja laittomista nautintoaineista, hulluksikin leimataan, ei ymmärrä itseään eikä varsinkaan muuta maailmaa sellaisena kuin se näyttäytyy. Kerää kiviä, raahaa niitä mukanaan kuin taakkaansa ja menneisyyttään. Sukutarina, vaelluskertomus ja vaikka mitä. Ehdoton esikoisteos, suosittelen täpösellä!
WELHOTAR HEITTÄÄ KOHTA JOTAKIN JOHONKIN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti