Asiahan on nyt niin, että asunto olisi minun, jos minä haluan. Kysymys onkin vain siitä haluanko? On se sitten kumma juttu, ensin ihminen etsii muka isompaa asuntoa (juu, jo jonkin aikaa) ja kun sitä sitten tuodaan melkein tarjottimella, se tuntuukin kamalan hankalalta.
Muutto ja kaikki siihen liittyvä karmeus, sohellus, selvittely. Ei tykkää, ei. Toisaalta, tod.näk. tuo muutto ajoittuisi loman aikaan. Ähh, minä en todellakaan tiedä mitä tehdä! Iso ihminen, hyyyyvin iso, eikä osaa päättää. Soitin eilen Belgallekin, joka naureskeli asialle. Tyyliin, että miksi minä häneltä sitä kysymään. Moitti vaan sitä, että minulla on liikaa tavaraa.
Eikä se tavara nyt niinkään, mutta tarvitsisin apuja sekä muutossa että loppusijoituspaikassa ,D Nainen / mies ja porakonekin tarvittaisiin heti sen jälkeen. Ja semmoista. Makutuomarikin tauluja varten, en minä niitä yksin saa aseteltua mitenkään. Argh!
Kyllä, tavaroita on liikaa, vaikka niistä olen pyrkinyt jo eroonkin. Ainakin kirjoja, mutta kun niistä on mahdoton luopua enkä osaa niitä roskiinkaan laittaa, en toki. Lisäksi, jos muistatte, olen muuttanut tähän nykyiseen residenssiin 63 neliön isosta kaksiosta. Mukana siis seurasivat melkein kaikki huonekalut (no ei nyt ihan) sekä kaikki muukin tärkeä.
Mutta olisi se kyllä kiva... Pahkeinen vaan, että tästä täytyy päättää ihan itse. Eikä ole mitään takaporttia, se on kyllä tai ei. Ja jos en nyt ota tätä, uudet vastaavat ovat jo yli 230 juuroa kalliimpia eivätkä ainakaan tässä lähellä.
Elämä on sitten vaikeaa, tällä kertaa valintakin on aivan hemmetin vaikeaa!
Lupasin kaverille ilmoittaa asiasta parin päivän sisällä, joten päätös on tehtävä nopeasti ja siitähän on oltava sitten varma. Minä en ole koskaan varma mistään, joten siksi tämä outo epätietoisuus tässä vallitseekin tällä kertaa. Turha siis odottaa tänään mitään järkevämpää *miettii pää kuumana*. En pysty keskittymään juuri nyt muihin asioihin sitten yhtään.
POLGA PÄHKII JA PÄHKII EDELLEEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti