Tämä on näköjään jupinaviikko, olkoon sitten. Kun kerta tuli aloitettua. Teemahan se on sekin, omanlaisensa. Sataa, mikä on itseasiassa hyvä juttu. Kerrankin on jotain hyvää sanottavaa Tsadista, älysivät jo maanantaina sateen alkaessa myös alkaa putsata katuja hiekasta. Järkevää eikä ollenkaan tavanomaista Tsadille. Nyt kun sade lakkaa joskus, on suht. puhdasta, ei pölise ja voisi jopa odottaa kohta jonkin vihreän pilkahtavan esille. Ei paha siis. Piti tänään testata, selviänkö lähikirjastokäynnistä ruokiksen puitteissa; taitaa jäädä väliin, jos sataa liikaa. Pakko suunnitella jotakin tuon oman kirjaston remontin ajaksi. Kuka vielä väittää, että minä en muka suunnittelisi elämääni eteenpäin?
Hah – lisäksi ikkunani on luvattu pestä! Kiitos, toveri... ei siitä sen enempää, tapahtunee perstaina. Lauantaina rapoa asiasta. Jos ihmettelette, miksi se on niiiiiin tärkeää, asialle on olemassa hyvät perustelut. Minä nyt vietän kotona kaiken muun aikani, paitsi Varaston viemän työajan. Se on kuulkaas aika monta tuntia vuorokaudessa, kun nukunkin niin vähän. Siksi olisi oikein mukava, että kotona olisi puhtaat ikkunat, jotta voisin vaihdattaa verhot ja vaihtaa soffaan toisen päällisen sekä lattialle toisen värisen maton. Se kohentaisi residenssin ilmettä taas vähäksi aikaa. Belgarion vaihtaa äkisti verhot, kunhan minä silitän ne ja kaiken muun saankin itse tehtyä, ainakin melkein. Ei siis vielä mitään kesäkuntoon-rojektia, mutta sellainen pieni viritys eri värejä kuitenkin. Nyt täällä on vielä sellaista talvisen pimeän oloista nimittäin... Kyllä sitä Welhotarkin on mielestään ansainnut vähän väriä elämäänsä, vai?!
Eilen työkaveri kävi vänisemässä, että häntä ottaa päähän. Kerroin, että se ei ole mitään uutta. Kehoitin jäämään työhön siihen asti, että sade loppuu, ikäänkuin kärvistelemäään siinä omassa kututuksessaan ,D Ei hyvä idea, hänkin on ilmeisen kyllästynyt Varaston hommiin. Varsinkin kun on tehnyt niitä pitkään. En sentään ehdottanut toisen työpaikat etsimistä. Itsellä oli sen verran puuhaa, että en keskittynyt asiaan tuon kummemmin. Huomasin vain, että hän vietti suurimman osan päivästä kaffehuoneessa – nyt kun P-P on poissa, se onkin mahdollista. Niin minäkin tekisin, jollei Lokistaniaa olisi *virn*. Minä mieluummin viihdyn täällä kuin livenä kaffehuoneessa, siellä vessan vieressä siis... Olen löytänyt asiaan yhden ratkaisun eli inva-WC:n. Minä kun olen varmasti ainut inva, jolla on asiasta paperit! Se sijaitsee hiukka asiallisemmassa paikassa, ei hyvässä sekään, mutta kuitenkin.
Suunnitelmallisuudesta vielä sen verran, että minähän olen yleensä ohjelmoitu vähintään 1 – 2 vkoa etukäteen. No eikö prle päälääkäriltä tullut kirje eilen, että hän siirtää oman aikansa kuun loppuun. Joo, ihan kiva. Minä olin jo ehtinyt varata P-P:ltä vapaan ja kertoa muille, että olen puoli päivää poissa. Jesh, eli pärsheelleen meni sekin. Nyt pitää katsoa, sopiiko tuo aika, onko se työn puolesta ok jne. Jollei ole, sitä siirretään sitten vielä eteenpäin. Ihan kiva, kiitti vaan taas Hyyssi! Minä pidän ensi maanantaina joka tapauksessa vapaan iltapäivän ja menen käymään vaikka Hakiksessa, vähän humputtamassa siis. En minä ala selittelemään kaikille, että nyt en pidäkään vapaata jne. Paashan marjat, minulla on lussaa niin paljon, että voisin pitää enemmänkin vapaata, joten so not! Päälääkäri tehköön täsmälleen mitä huvittaa, koska hänen tarkoituksensahan oli vain määrätä jotakin omasta mielestään sopivaa mömelöä. Minä nyt en satu niitä niin hirveästi kaipaamaan!
Vapaata minä kaipaan, edes pientä illuusiota siitä. Jos sen voi saavuttaa yhden iltapäivän käynnillä etelässä, olen viikon verran ihan ilokas ja toisaalta myös hemmetin kipeä. Tuolloin todellisuus siis muistuttaa itsestään kaikin mahdollisin tavoin. Mutta pääsenpäs taas halliin haistelemaan ja ostelemaan jotakin pientä, yritän jättää divarin tällä kertaa rauhaan...
No niin, kuten huomaatte, taas on viikko suunniteltu eteenpäin. Tällaista se on, kun joutuu käyttämään liikkumiseen taksoja, käymään töissä ja ennakoimaan jopa pahimmat säryt (tuon retken jälkeen koipeni ovat täysin finito!). Ei tässä jää aikaa etsiytyä mihinkään sosiaalisiin tapahtumiin – mitä ne muuten ovat? Ainoat kontaktit ovat nykyään Hörhön vaativat soitot, Kummisetäkään ei ole poikennut pariin viikkoon. Että hiljaista on – onneksi Vincent pitää seuraa.
-------------------------------
Purrrrrrrmenta kaiffat! Vähäks taas tota orjaa sai herättää. Mä yritin saada sen hereill toss kahen aikaa, ei onnistunu, se sähisi vaa rumei sanoi. Sitt kolmelt se jo kyllästy, ku mä kävelin sen pääll ja kälätin omiani. Sen oli pakko nousta, huh, hirvee homma saada se ylös. Ai ei se oo muka nukkunu, höh, mitä siit?! Mä tarviin mun heekut, mull oli heekkunälkä. Eile mä sainki donarii, jaettii koko puukki fifti-siksti ja sitt mä sain viäl määkäpussiruakaa ja napikoit. Oli hyvää, hei. No, tiätty sitt tuli nopeest uus nälkä, ett se takii piti toi yrittää herättää. Sain kalkonii ja napikoit. Nyt sen pitäis antaa mulle viälä kissimuanaa, hei, muanaaaaaaaa!!! Äh, se vaa nakuttaa. No koht toi jutska on valmis, nii ni sitt se tulee ja antaa ruakaaki. Mä jaksa leikkii sill napikkapalloll, mami heittelee ne napikat ja laittaa siihe sitt pari namii päiväks, jos mä jaksan leikkii nii mä sitt pyärittelen sitä. Nyt ku on noi märkää ja pimeet, mä mialuummi goisin kyll. Ett turha yrittää mitää semmost jotai aktivointii niinku. Toikaa mitenkää aktivoi itteesä. Tulee himaa ja lösähtää sänkyy. Semmone aktiveeraus nimittäi! Juaksis itte jonku ruakapallon peräs, hitsi. Ja mä muute näin, mitä se teki eile. Se söi suklaata, hei söipä iha varpisti. Sill on semmost jömmasuklaat, ku on iha mustaa, siit se otti kaks palast. Multa salaa, vaiks mä en edes söis sitä. Luuli vissii, ett mä en hiffaa. Ei onnistu, hei! Tääll huushollis ei nimittäi kukaa syä mitää multa salaa... Täss on taas tämmöne foto viikendist, ei toi mitää oo jaksanu ees kuvata. Tää saa luvan nyt kelpaa, kerta muut ei oo.
Oon mä kuiteski täss ihan yht fiksu ja filmaattine ku muuteski. Nyt mamiiiiiih – sitä safkaa tänne. Huamisee!
--------------------------------
Armas Vincent, niin vaativa, niin söpö, niin ymmärtäväinen, niin kissa...
Päivän slogan: En minä ole mitenkään katkera. Olen vain kateellinen, joustamaton ja skeptinen sekä mieleltäni aggressiivinen ihminen.
Päivän biisi: Amalia menee kumikavaljeerinsa kanssa saunaan
Luettua: Jouko Tikkanen – Sipoon ryöstö, dekkarinomainen tarina siitä, miten osa Sipoosta liitettiin Tsadiin. Kirjoitustaidoista ei juuri voi puhua, mutta kirjassa on harvinaisen totuudenomaisia osioita, tuttuja ja tutunomaisia nimiä sekä ilmeisesti ihan selvitettyjäkin asioita. Siitä plussat ,D Muuten melko erikoinen motiivi murhalle, joka sekin tapahtuu vasta aika loppusivuilla.... Ei mikään ihmeellinen opus, mutta ainakin erilainen – sipoolaiset voisivat ilahtua tästä. En suosittele kyllä kenellekään, omakin kärsivällisyys oli vähän koetuksella kerronnan jähmeyden takia. Åke Edwardson – Varjoa ja aurinkoa, innostuin lukemaan näitä Edwardsoneja uudestaan. Winterissä on karismaa ja minä nyt pidän näistä pohjoismaalaisista dekkareista muutenkin. Voin suositella, koska kestää minultakin uusintaluennan, edelleen erinomaista ja hiukka tavallisuudesta poikkeavaa tarinaa tämäkin!
KEKSIVIIKKOA VAAN!
PS: Niitä keksejä voi kokeilla voittaa vaikka täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti