Väsyttää... nukuin äärihuonosti. En siis päässyt eilen niihin häimiäisjuhliin. Vasen jalka kun särki jo perjantaina. Yleensä se talttuu mömelöillä sen verran, että pääsen töihin – joten miksei sitten juhliin. Paashat, käväisin viemässä roskat ja (siis kävelin muutaman kymmenen metriä pihalla) ja sen jälkeen koipi ei enää ottanut päällensä, jumalaton kipu vaan. Turvotustakin alkoi tulla. Ei kun peruuttamaan kaikki! Koipi kylmäpakettiin ja kahden tyynyn päälle, makoillen sitten nakuttamaan tekstareita kavereille. Lievästi ketutti, ei kuitenkaan oikein pahasti. Sovimme juhlakalujen kesken, että pidämme kunnon rääppiäiset joskus vähän kesemmällä, kun voi jo istuskella puutarhassa. Puu-Käpylä kun ei ole maailman rumimpia paikkoja pitää kesäbileitä ;D Lisäksi silloin ei välttämättä tapaa niitä henkilöitä, joita ei ole tarpeen tavata. Minut myös luvattiin noutaa tarvittaessa kotoa, joten ei paha!
Siinä sitten eilisen päivän luin, päikkäröin, söin (just!) ja makoilin koipi ojossa. Nyt koipi ei enää ole turvoksissa, särkykin on vähän parempi. Hyvä näin, kun tämän päivänkin otan vielä rauhallisesti! Kummisetä kävi ilahduttamassa eilen ja meillä olikin ihan mukavaa pitkästä aikaa. Juoruja ja isoisän kertomuksia tyttärenpojasta ,D Lisäksi tuli käsiteltyä tietysti maailman tila, yhteiskunnan epäkohdat ja muut tärkeät kysymykset. Tiedän, että Kummisetä on vähän vältellyt käymistä meillä, koska on ollut melkolailla viineissään välillä. Nyt hän hissukseen lipitteli tuossa yhden pullon, minä en voinut oikein lääkityksen takia sitäkään vähää lotrata, pyh.
Ruokapuolesta sen verran rapoa, että tein taas sitä piirakkaa. Tällä kertaa kasvistäytteellä eli yllättäen punajuurella ja vaffalla juustolisällä. Löysin pakkasen kätköistä vielä yhden pussukan kypsää, hyvin karkeaksi raastettua punajuurta, jota tungin sinne syksyllä jokusen annoksen ihan kokeeksi. Ruokapolkkaajille tiedoksi – punajuuri + korianteri = <3 totta, hirmuisen hyvää tuli! No juu, jälkkärinä iso lusikallinen jätskiä tsinuskikastikkeella ja kaffetta sekä rivi tummaa suklaata. Lohduketta, ruokalohduketta oikein. Muuten, mikä kumma noissa mausteissa on? Onko kellään tietoa, miksi esim. minulla on hirveä addiktio valkosipuliin, chiliin, curryyn ja korianteriin? Satunnaisesti myös muihin lisämausteisiin ja erityisesti erilaisiin chilikastikkeisiin... Täytyy taas huomenna änkeytyä ViiVoanille, ei tässä muu auta. Paria maustetta uupuu, siis isoja paketteja. Josko samalla ostaisi sen ison kassillisen riisiä. Uskokaa tai älkää, yksinäisenkin kannattaa ostaa isoja pakkauksia, jos on säilytytilaa. Ja minulla on! Mausteet eivät ainakaan pilaannu kaapissani, niiden käyttö on niin runsasta. Samoin joka kauppareissulla joudun ostamaan sen 1 kg:n riisiä, joten 5 kg:n kassi ei olisi kuin parin kuukauden satsi, korkeintaan.
Belgarionkin raposi oloistaan – oli 16 h päivystämässä eilen ja tänään sitten vetämässä kunniavartiota tai jotakin vastaavaa Kirkkiksellä, tänään on Kansallinen veteraanipäivä. Miehemme armeijassa, siis. Kertoi pääsevänsä lomalle jo keskiviikkona ja lupasi tulla käymään viimeistään lauantaina. Minä puolestani lupasin hakea ainakin yhden pakkauksen tofua ,D Vappuruokaa siis tarjolla, muahhaaah. Tiedoksi, että täällä residenssissä ei juhlita Vappua, se on amatöörien juhla. Jos olisin kävelykunnossa ja jos kunnon Vappumarsseja edelleen olisi, lähtisin kaupungille siksi aikaa ja marssimaan. Nyt ei ole, ei mitään, enkä pysty myöskään kävelemään. Pysyn siis kotona, kuuntelen radiota, syömme jotakin hyvää (EI nakkeja EIKÄ perunasalaattia!) ja naureskelemme muille vahingoniloisesti, syvän ja puhtaan vahingoniloisesti.
----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Jesh, mull oli ainaski tosi kliffaa eile. Mami pysy kotona ja melkee sänkyss, Kummisetä kävi kyläss ja kaikkee. Oli tooooooosi lämmint, ett mä makasin partsill ottaa suulist tosi pitkää. Sitt mä sain viälä sitä ihan parast pussimääkäruakaa koko pussukan! Njamm, ja tavisruakaa viälä illalla ja napikoit. Mamin kans otettii päikkäreit ja mua rapsututettii kunnoll monta kertaa. Mä taas sain tökkii mun kovall päällä mamii, taas se nauro, ett sattuu oikee. Mmmm, kivaa mulla oli. Vaiks mä tiän, ett mamin piti mennä jonneskii. Mutt mun miälest kuiteski meill oli kliffaa himass. Kummisetä kehu mua ja sitt huiji ja mollas leikist, mä vähä puffasi sitä ja se taas tykkäs siitä. Annon mä vähä senki rapsututtaa sitte – mä tiän, ett seki tykkäs! Mutt sitä plättyy, minkä mami paisto uunis en suastunu syämää enkä sen jälkkäreit, jäks. Kumma ku se viittii tunkee kaikkee tollast massuusa. Söis kunnoll, niinku mäki, pysyis yhtä hoikkan ja jäntevän! Nih kerta! Punast juurta ja juustoo, hei, aatelkaa nyt. Ja sitt sitä jäädytettyy maitoo, en syä. Enkä kaffetta, vaiks must se kyll haisuu iha hyväll, mä käyn useen haistelees sitä. Omituisii miälitekoi noill ihmisill... jost tuliki miälee, ett mitäkähä me tänää syädää? Jotai sen on pakko tehrä eväkseks, jos vaiks mullekki irtois jotai. Mitää ei oo otettu sulaan, ett en osaa arvat yhtää mitä on tuloss. Kyll se varmaa sitt antaa mulle jotai muuta, jos mä en voi syädä sen ruakii. Mami just eile selitti Kummisedäll, ett kissinkoill pitäis sen miälest antaa aina jotai muutaki kissinruuan lisäks, niinku ihmisruakaa ja heekkui. Ett semmost monipualist kaikkee. Jee – toss mä oon ihan samaa miältä ja nyt niinku sitä miältä, ett siinä orja on fiksull linjall. En tiädä, mitä muut siihe sanoo. Eikä oo välikskää – me eletää näi ja mä ainaski jaksun hyvin ja oon terve ku mikä! Niinku näkyy, täss mä nimittäi oon omill snadeill unkoill sen jälkee, ku mä vedin sen koko pussukan sitä ruakaa...
Vähäks oli väsyny olo *kissivirn*. No nyt ulos vähäks aikaa, huamisee...
------------------------------------
Kiitos Vincent, kerrankin olen ollut siis oikeassa *hämmästelee* kissan mielestä!
Päivän slogan: Hyvä ruoka, seura, kirja, elämä – kaikki päättyy joskus!
Päivän biisi: Koko talvi kesämökillä
Luettua: Jane Green – Kirjaflirttiä, jep, kuten jo arvaatte kirjan nimestä eli täysveristä hömppää. Jopa ärsyttävää sellaista. Kaikki lutviutuu kaikilta niin vaivattomasti. Kirjakahvila pistetään pystyyn noin vain ja se menestyy mainiosti. Epäilyistä huolimatta kukaan ei petä ketään. Hiviin sairastunut homo, kirjan kiintiöedustaja kliseineen, selviää mainiosti ja löytää elämänsä rakkauden kuten kaikki muutkin. Auts, en pitänyt, en edes hömppänä! Liian hyvin menee, liian sokerista ja mukavaa kaikkinensa. En suosittele kuin tosi rankan hömpän kavereille. Tämä ei tule meillä toiste käymään! Portia Iversen – Outo poika, omakohtainen kirja äidistä, jonka poika on autisti. Kirja oli pakko lukea kerralla loppuun asti, se on äärettömän mielenkiintoinen, myös tämä kulttuurien törmääminen äitien osalta. Mutta jotenkin ja jossakin vaanii ajatus siitä, että kaikki autistit pystyisivät kommunikoimaan tässä esitetyllä tavalla (mitä pidän vähän outona ajatuksena) ja samoin sitä, että kaikki autistit olisivat lähes neroja ja/tai taiteellisesti ja sanallisesti lahjakkaita, kunhan löytyy sopiva kommunikaatiomuoto. Tässä on hiukkanen sitä usalaista "Me tiedämme kaiken, näin se on!"-mentaliteettia, joka pistää ainakin minut suhtautumaan hiukka skeptisesti osaan kirjan väitteitä. Autistien vanhemmille suosittelen toki, samoin muille asiasta kiinnostuneille. Hei, muistutan olemaan kriittisiä – kaikki ei toimi kaikilla... Itselläni on vain vähän kokemusta autisteista, hyviä kokemuksia, joten olen väärä ihminen arvioimaan kirjaa ja menetelmiä sekä mielipiteitä ja varsinkin tutkimuksia kokonaisuudessaan. Ajatuksia herättävää kyllä, se on totta. Eli lukekaa ja kertokaa sitten, mitä mieltä itse olette. Suosittelen kyllä, ehdottomasti!
SUPIKIVAA SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti