Se on sitten lähteminen Varastolle röihin, tienoomaan, nääs! Welhotar kun vähäsen tuhluutti eilen. Kunnon kuluttaja kun olen *tsihih*. Niin, että tässä enempi kuvakertomusta tällä kertaa.
Kirjastosta hain metrin kirjoja, niitä en sen kummemmin kuvaile. Pari hyvää, ne varaukset siis, jokunen vanhempi dekkari ja sekalaista muuta tavaraa. Ihan riittävästi löytyi, ziitosta vaan. Kun minä nyt en ole niin turhan tarkka. Jäimme Belgarionin kanssa miettimään, millaista elämä olisi, jos ei saisi kirjastosta kirjoja, omat kirjat vietäisiin pois ja kone myös... Kääk! Minä tulisin hulluksi ja kävelisin ympyrää sopertaen sekavia. Belgarion väitti, että hän tod.näk. tuijottaisi kuvalaatikkoa idiootin ilme kasvoillaan. Niin siinä kävisi, kirjat ovat tärkeitä asioita!
Kirjastosta poikkesin rahanantoautomaatille, ja kas, melkein koskemattomalle tilille (kun tili tulee sillee jännänä päivänä meille määräaikaisille ja kaikki laskut on ajoitettu loppukuuhun...). Nostin hiukkasen ja käväisin piruuttani kenkäkaupassa. Ehheeh, ei olisi pitänyt. NÄMÄ odottivat minua oven vieressä ale-laatikossa ja vaativat päästä kotoonsa. Minulla on samanlaiset sukatkin jo valmiina ,D En voi kuvitellakaan Varaston leidien ilmeitä, kun ilmestyn musta-valkoisissa vaatteissani töihin ja nämä kenkimet jalassa, muahhaaah!
Belgarion oli myös ollut ahkera. Hän pyöräili edellispäivänä Bauhausiin Vandaalle ja puhelimitse konsultoiden osti residenssiini uuden WC-pöntön kannen (entinen lonksuu erään Kummisedän kaatumisen seurauksena, noin 100 kg raavasta Kummisetää – ryskis, räiskis, kaboom). Eikö olekin hieno? Ja niin sopiva sisustukseen, tuohon kelta-siniseen suihkuverhoon esimerkiksi? Nyt on kylppärikin kalustettu moterniin henkeen, suorastaan yliampuvasti. Mistäköhän Belgarion tiesi, että pitäisin juuri tuosta? =O Kuvitelkaa, miten mukava on kakkia (sekin on tärkeä asia!), kun kansi ei lenua takamuksen alla!
And last but not least, kyllä se uusi kaffenkeitin oli Rismasta ostettava. En ostanut sitä vähän yli 20 juuroa maksavaa, joka oli halvin meidän kaupassa. Tämä maksoi 27 juuroa. Mutta kun minä halusin sen; mustan, sopivan kokoisen ja kohtuu hyvän näköisen. Tässä siis kunnollinen kaffenkeitin, 2 vuoden takuulla vielä (ja ruuvitkin tarkistettiin, että niihin käy normiruuvari). Koekäytetty on ja hyvää kaffettakin tuli. Entisestä on kuitenkin tietty kannu tallessa, koskaan ei voi tietää jne.
Muuten Risma tarjoili vähäsen keltaista tipua ja luomukalkonia, kannatti mennä siis. Liiteristä haettiin myös tavistavarat. Oli hirmuinen lasti, täytyy myöntää. Lopulta, ei siinä ruokaa paljon ollut. Kissanpuruja, WC-paperia, kassi kirjoja ja kaffenkeitin. Ruokaa oli vain aivan välttämätön osa. Syötiin siinä merenemäntäpizzaa (donaria, vähän lohta, katkiksia, simpukoita) Belgarionin kanssa ja vängerrettiin sen jälkeen vielä kirsikka-suklaa –muffinsit. Nyt ne onnistuivat vielä paremmin kuin viimeksi – äärimmäistä herkkua. Ziis, että oli hyvää ruokaa, pitkästä aikaa tämmöistä epäterveellistä mättöä oikein olan takaa ,D Tämän jälkeen Belgarion sammahti ja minullakin tuli uni melkein silmään. Ryntäsin äkkiä suihkuun, että en nukkuisi päivällä onneni ohi! Pakko jättää jotakin yöksikin näet. Belgarion siis nukahti nätisti soffalle kirjansa kanssa... Ai niin, armas Belgarion toi minulle vielä ihan itse poimittuja vattuja omasta viljelmästään – kyllä olivat hyvejä!
Vaikka siis säästelin unia, virkistyin iltaa kohden. Täällä residenssissä oli vielä hitsin kuumakin, aurinko porottaa suoraan sisään koko illan. Laskin kaihtimetkin, eihän se paljoa auttanut. Kolmen eri mömelön jälkeen sain unta sen 4 h. Jumalaton koipisärky vaivaa tänään tuon eilisen kävelyn seurauksena, argh. No, eiköhän tuo yksi päivä Varastolla mene. Silmiä kirveltää unen puute ja koipia särkee ihan joka puolelta, että tasainen kipu sekä ylä- että alapäässä.
--------------------------------------
Purrrrrrrrviska, kaiffat! Nonnih, sanonhan mä. Nyt alko Lyde skrivaa ja mä sain omii heekkupussukoit, jonku pateepurki ja sitt noist pitsa-aineist viäl donarii ja vähä muutaki. Söin yhe pussin pupuliinii ja sitt heekuttelin donarill ja sain viäl napikoitaki! Oikee oli kissinpäivä, ku Poikaki oli täälä ja kaikkee. Ja mami oli kilti, mäki olin sitt kilti ja meill oli mukavaa. Mutt illall mä menin goisii sen nassu viäree, ni se vaa ponppi sitt ylös vähä välii, kunnoll saanu nukkuu. Painuin sitt aikastas myähää partsill, ku kerta on nii lämmin. Siäll voi tavottaa kans öttiäsii yälä, nii ni onki hyvä goisii. Muuteki mä sain kaikkee, uusii purui ja kaakkei, kalkonibiitteiki noi näky ostanee ja semmost. Mami kyll varotti, ett sitt vast ens viikoll on kaupaskäynti, ett mä en voi saada kaikkee kerrall. Kuka välittää, ku kerta tonne pakkaseeki jömmattii erilaisii tipui – hei, en mä sentää sokee oo. Jonku verra toivoo, ett joku päivä tääll syädää muutaki ku pelkkii omituisii huijatusruakii, nih kerta! Ja ett mäki saan oman osan. Poika tulee vissii taas huamenn, mamin on iha pakko laittaa sille kunno ruakaa, onha? Vaiks toi Poika on kyll melkee yht omituine ku mamikii, ne syä mitä ne etee saa. Sitä hotuu ja suijaa ja kaikkee vihannest ja semmost. Niit ne tunkee haisupurveleitte kaa kattilaa ja keittelee! Hui, en tykkää. Mutt mami kerranki on laittanu noi paljo fotoi, nii ni täll kertaa mult ei sitt tuukkaa mitää. Eikä yhtää haamita. Mami saa yrittää ottaa must jotai kunno kuvei vaihteeks täss, ku sill ookkaa muuta ku aikaa.
Ett mä toivotan kaikill sitt kliffaa viikendii, jos ei vaiks nähtäis. Huamisee!
------------------------------------
Vincent, armas herkkutakamus, sait eilen kyllä herkkuja joka vaiheessa!Päivän slogan: Rahan tuhlaaminen on mukavaa, sen ansaitseminen välttämättä ei.
Päivän biisi: Money
Luettua: Anna Jansson – Vaitelias jumala, rituaalimurha keskellä ei-mitään. Maria Wern joutuu selvittämään asiaa joulukiireiden, anoppihelvetin ja perheongelmien keskellä. Lopulta tilanne kärjistyy sekä perheessä että tutkimuksessa äärimmilleen... Kunnon jännäri, ei paha ollenkanas. Aihekin on mielenkiintoinen. Väittäisin yhdeksi Janssonin parhaimmista dekkareista eli suosittelen. Reijo Mäki – Lännen mies, Vares toimii taas. Mutta, miksi ihmeessä tässäkin kirjassa puhutaan Stasista ja derkkujen toiminnasta. Tämä on ainakin kolmas opus muutaman päivän sisällä, jossa törmään samaan asiaan! Ei silti, eihän se paha ole, mutta tuntuu olevan muotia. Tässä se melko tehokkaasti lässähdyttää toiminnan ja pitkittää opusta, siis nämä takautumat vanhaan DDR:ään. Mäellä ei nyt mene hyvin, ei. En ihmeemmin tällä kertaa pitänyt tästä, syynä vaihteeksi melkoisen sotkuinen ja turhan pitkitetty kertomus. Onneksi Vares on entisellään! Mäen kavereille tietysti suosittelen! Arnaldur Indridason – Mies järvessä, vanhan katoavan järven pohjasta löytyy luuranko, johon on sidottu neuvostoperäinen radiolähetin. Tapahtumat johtavat aluksi 1950-luvun puoliväliin, jolloin osa islantilaisia nuoria opiskeli, kas vain ja jälleen, DDR:ssä. Joistakin ehkä tuli Stasin avustajia, mutta keistä? Luurangon henkilöllisyyttä selvitellään, palataan 1970-luvulle sekä DDR:n kaatumiseen. Ei pahempi opus ollenkanas, vrt. vain edellinen teksti tästä uusmuodista... Minä pidän islantilaisista kirjailijoista eikä tämäkään ole poikkeus. Suosittelen siis, en ihan varauksettomasti kuitenkaan ,D
HEI - TAAS ON PERJANTAI =D
PS: Muistaessani tiedoksi, että tuo upea WC-pöntön kansi oli kallein ostos *virn*!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti