No, nyt se loma sitten alkoi ja hyvissä merkeissä, siellä sataa sievästi! Varastolla tosiaan joutui tekemään töitä (!) eilen, muille osastoille. Kävivät jopa perskohtaisesti tuomassa työnsä *virn* ja esittelemässä itsensä – ja olivat tyytyväisiä. Häivyin tasan 14.55 ja jätin vain kuvan Vinskistä selällään makoilemassa masukarvoineen kaikkineen ja lomatietoni oveen ;D Siinäpähän ihmettelevät...
Belgarion tuli vastaan Malmille ja kävimme kirjastossa. Niin tuota, ehh, hiukkasen löysin opuksia. Nyt lainoja on melkein yhtä paljon kuin varauksia, 25/27 siis. Varaudun siksi, jos en pääsekään jostain syystä kirjastoon tässä välillä. Lomasuunnitelmat on pukattu päälle! Roudasimme jotakin herkkuja kotiin, mutta emme mitään täyttä ruokaviikon satsia. Savulohta, uusia perunoita ja vähän muutakin mukavaa. Belgarion on kuulemma vedellyt sikeitä yöunia jo monta päivää ja kunnollinen ruoka on jäänyt välillä laittamatta. Hän sitten teki hyvejä kaksikerrosleipiä savuvalkosipulijuustosta, lohesta ym. Aivan herkkua! Lohta jäi vielä huomiselle lounaalle, kun teen vähän muitakin pikkuruokia kaveriksi. Yritimme korjata kaffenkeitintä, vain yksi ainoa ruuvi jumittaa. Sitä ei saa auki, ei millään. Belgarion yrittää nyt vielä etsiä sopivaa välinettä. Jos ei onnistu, annamme sitten olla ja tyydymme muihin ratkaisuihin. Tosin Belgarionkin innostui jo pressopannusta – hänkin on alkanut pitää kunnon kaffesta noin vanhemmiten *virn*. Eli hän on suostuvainen myös Hakiksen ja mahdollisesti jopa Iikkean ja Bauhaussin keikkaan. Tosin Bauhaussissa käyneenä hän ihmetteli miten aion löytää sieltä etsimäni. Hei, ystävät, eivätkö nyt WC-pytyn renkaat löydy jostakin loogisesta paikasta (ja jos tiedätte mistä, kertokaa!)?
Nukuin vähän levottomasti, luin melko myöhään. Lisäksi minua varmaan alitajuisesti ahdistaa tämä mömelöannoksen tuplaaminen. Tein sen juuri äsken ja nyt odottelen vaikutusta. Saattaapi olla, että ehdin rapoamaan asiasta tämän kirjoituksen aikana. Minä kun en kovasti pidä sydämentykytyksistä ja muusta tyypillisestä aineistosta. Ai niin – psyko soittaa tänään kotiin ja haluaa ilmeisesti taas tarkistaa tilanteen. Olin aika tyly viimeksi, oli syytäkin. Kaiken kiireen ja ketutuksen keskellä hän tivasi olenko todella, siis todella syönyt lääkkeeni jne. Ketut, minä en lääkäreille valehtele, noin periaatteessa. No en ainakaan kovin paljon...On se sitten noin työelämää ajatellen kuitenkin mukavaa, että tutkimustulokset tukevat jopa minun työllistymistäni ;D Ehheeh, puolella suomalaisista ei olisi työtä, jos ulkonäköön, painoon ym. kiinnitettäisiin rekrytoitaessa huomiota kovin ahneesti. Tapasin eilen entisen työkaverin Isosta Talosta. Hän oli kovin ihmeissään, koska ei tiennyt minun lähteneen ja vaihtaneen Varastolle. Kerroin syyt eli sen, että minua ei vakinaistettu ja muutakin. Tiedän hänen olevan varsinainen juoruakka, sanan perinteisessä merkityksessä. Nyt sitten Herjaamo ja koko Iso Talo tietävät, missä minä olen ja miksi lähdin. Ei niin pahaa ettei siinä jotakin hyvääkin olisi. Lähinnä tuo vakinaistamisasia, minähän pyörin siinä 7 vuotta, Herjaamossa suurimman osan aikaa, alkuajat Ison Talon liepeillä. Toivottavasti asia menee perille, myös niille päättäjille.
Ja kesäloman täydelliseksi aloitukseksi Hiirose emäntä myönsi meille tällaisen hienon kesäprenikan! Kiitämme ja niiamme!
1. Satujatar – jolle toivon mitä parhainta lomaa kaiken työkidutuksen jälkeen sekä muutenkin parasta kesää pitkiin aikoihin!
2. Musta ja Harmaa – Vincent toivoo miumauillekin kivaa kesää ja sitä, että palvelu pelaisi (Rinsessalle pus pus <3)!
3. Elegia – ihan kesän ja painavan hanurin vuoksi!
4. T – jonka toivon nauttivan matkasta *tsihih*!
5. Zimbo – toivottavasti asiat alkavat sujua ja kesä pilkistää sinnekin blogiin!
Ohjeet entiset eli jaa tämä viidelle blogille, muista linkata niihin sekä ilmoittaa renikan saaneille asiasta. He voivat halutessaan jakaa sitä edelleen ja laittaa tai olla laittamatta sitä muistoihinsa...
No niin, eipä tässä rapottavaa sen enempää. Tämän päivän vietän lukien ja lötkötellen sekä seuraillen mömelöiden vaikutusta. Ensimmäiseksi voinkin kertoa, että pieni näköhäiriö iski, kuin olisi ollut 10 min ilman silmälaseja...
-------------------------------------
Hurrrrrrrjan kliffaa aamuu, kaiffat! Nonnih, nyt o mami seonnu tai Poika on pannu sen järjestyksee – hyvä Poika! Mä sain jauhist, hei hei hei, se oli ostanu iha mua varte tiätteks te jauhist! Iso läjän. Oli heekkuu! Ja sitt Poika ku teki niit leipii, nii ni se anto mulle viäl vähä savulohta, mmm. Tosi piäne biiti, mutt kuiteski. Kilti Poika, nii kilti, nii viisas, nii mmmm. Mä pakastan tota Poikaa! Ja mami paijatti mua illall paljo ja mä sain nukkuu ihan sen nassu viakuss, ku kerta mua on haajatettu kunnolla. Ja mä annoin mamin käde olla mun ympäri, hui... ensi en meinannu, mutt annoin sen sitt olla. Oli se, tota, siis iha jees. Ja sitt me herättii yhtä aikaa ja vähä juteltii ensi pimeess, ett noustaaks me olleskaa ny vai vast myähemmi. Sitt me päätettii nousta! Nyt mami on mun kaa sitt koko viiko – tosi nastaa! Ja mull on safkoi, se oli ostanu yhe gurmee-annoksenki. Siis toi saita mami, se on varmaa sekasi jostai ny. Ei vaiskaa, mä tiän, ett se haluu mun syävän kans hyvi ja diggaava sen safkoi. Ett jos on vaa sitä kasvismättöö, mitä mä en syä, nii ni mä saan sitt jotai heekkuu ain sillo. Semmost jotai se selitti toss. On mun mamikii kilti, oikeesti, vaiks välill sen hualehtimiset ja semmoset käy vähä mun heemoo! Kai te tajuutte, mitä mä tarkota niinku? Eile ku mä oli hualissaa siit uutisest, ni mami sitt näytti tomme toise, paljo paremma uutise! Hianoo tommone, toivottavast se löytää kodon. Ajatella, mullaki vois olla lapsei, siis pentui. Ei vissii oo, kattokaas ku mult puuttuu pari tärkeet jutskaa >o< Tämmöse foto mä löysi. Mami yritti eile ottaa must fotoi, mutt mä en ollu samaa miältä. Joskus toiste, mäkää aina jaksa.
Hei – tosi kliffaa perjantait kavruill ja kaikill muille. Huamisee!
--------------------------------------
Vincent, harvoin olen nähnyt niin innostunutta kissavirnettä kuin illalla jauhelihapakettia avatessani ;DPäivän slogan: Kaikki elävät valheessa, kukin omassaan.
Päivän biisi: Desperado
Luettua: Lincoln Child – Uusi Atlantis. Yleensä en ole hirveän innostunut tämän tyyppisistä jännäreistä, mutta tämä jossain mielessä kolahti – oli pakko lukea illalla loppuun asti. Öljynporauslautta ei ole sitä, miltä näyttää. Jotain suurempaa on tekeillä. Outoja sairastumisia, kummallisia tapahtumia, salassapitovelvollisuuksia ja muuta. Suosittelen yllättävän ja vähän verisen, piinaavan jännärin kavereille. Ei todellakaan ole tavanomaista lukemistani, mutta tämä puolustaa paikkaansa näin kesäjännärinä. Varsinkin kun Jenkkilä on todella huolissaan asioista...
HEI - NYT AURINKO NÄYTTÄYTYY!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti