Muahahaaah – Welhotar on nukkunut! Ainakin 7 h – taputtakaa ja onnitelkaa. Se oli kuulkaas sen arvoista. Kissi yritti herätellä joskus aamuyöllä, mutta sanoin erittäin rumia asioita karvapyllystä. Sen jälkeen sainkin goisia rauhassa. Wau, en muista milloin olisi tullut nukuttua näin hyvin. Asiansa teki varmaan runsas raitis ilma! Eipäs naureskella siellä, minä kävin lähikirjastossa ruokatunnilla. Sitten tankkasin illalla vielä kissinkupillisen ruokaa ja keksin. Jopa alkoi väsyttää ,D Lopultakin se hiippahattukaveri suostui siis poikkeamaan Malmilla, saisi poiketa toistekin!
Eilinen oli Varastolla yllättäen normaali työpäivä. Tuo perhanan toinen osasto on todellakin paikantanut minut. Tein heille hommia ja omankin osaston juttuja, joten ihan riittävästi puuhastelua. Tosi kiva oli saada kyllä kiitoksia; tapasin lähtiessä toisen osaston leidin, joka kiitteli teelmyksiäni... yritin selittää, että en ehtinyt niitä itse oikolukea (kuten yleensä), että ne ovat vain ohjelman oikoluvun jäljiltä jne. Kuitenkin hän oli tyytyväinen ja sehän on pääasia *virnuaa tyytyväisenä*. Tällaisellakin voi olla merkitystä, jos jatkoista puhutaan. Samoin kakkospomo otti asiakseen eilen jutella kanssani siitä, viihdynkö Varastolla ym. No, kyllä minä oikeasti viihdyn - niinkuin nyt Varastolla voi viihtyä. Lisäksi kuulin erilaisia mielenkiintoisia juoruja. Hyvähän se on olla perillä asioista, niiden takana luuraavista luurangoista nimittäin. Niitäkin tuntuu riittävän, kuten kaikissa työpaikoissa. Puhuimme mm. siitä, miten jotkut eivät halua lähteä eläkkeelle, vaan jatkavat tuonne 68-v. asti, joka on siis mahdollista. Vaikka joillakin ei selvästikään enää ole taitoja ja haluja pysytellä ajan tasalla. Olimme molemmat sitä mieltä, että sopisi lähteä eläkkeelle heti kun vain mahdollista, jotta nuorille kyvyille tulisi vakipaikkoja auki.
Siinä töiden välissä ehdin siis hätinään vetäistä nolon pikalounaani ja käväistä lähikirjastossa. Ei, siellä ei ole pahemmin uutuuksia, mutta erittäin hyvä varasto vanhempia opuksia hyllyssä. Noudin siis kassillisen luettavaa ja onnuskelin takaisin. Ihan kuulkaas leimasin itseni vielä ulos-sisään, ettei tule siitäkään sanomista ;D Olin ihan tyytyväinen kirjastoreissuun, löysin pinon dekkareita uusioluentaan, yhden sellaisenkin kirjailijan, jota muistan lukeneeni, mutta olen selkeästi unohtanut sisällön =O
Iltasella väänsin tosi ison annoksen tofuwokkia ja keitin ohraa kaveriksi. Ja pakkohan sitä oli sitten se kissinkupillinen maistaakin – oli hyvää, ei kaivannut lisämausteita. Silloin ruoka on melko onnistunutta. Tuossa on vielä huomisetkin eväät ja vähän yli eli iltapala. Ajatus oli, josko Belgarion olisi tullut syömään. Soitin hänelle, mutta hän olikin juuri tehnyt itselleen loppuviikon ruuan. Hänellä oli myös wokkia tomaattihässäkässä. Huvitti, samat on emmeet pojalla ,D Ai niin ja pakko kertoa – Belgarion pääsi myös sinne kolmanteen hakemaansa paikkaan eli Metropolille. Nyt on valinnanvaikeutta kerrakseen! Tosin Belgarion salakähmäisesti esittää, että eipä hän vielä tiedä, mitä sattuu keksimään. Minulla tuolla jossakin kävi mielessä, olisiko hän mahd. hakeutunut myös jonnekin ulkomaiden puolelle. Se ei olisi mahdotonta sekään... Täytyypä ottaa asia puheeksi huomenna! Sen verran ruuasta vielä, että oven ulkopuolella täällä 3 krs:ssa tuoksahtaa melkoisen samalta kuin alakerrassa maahanmuuttajaperheen ovella: öljyä, mausteita, sipulia... *tsihih*. Sieltä tulee joskus niin hyviä tuoksuja, että tekisi mieli jäädä roikkumaan ovelle kerjäämään maistiaisia!
No niin, näin myöhään herättyäni ei tässä ole mitään kummempaa rapottavaakaan. Koipia särkee eilisen kävelyn jälkeen. Taksot olivat jälleen myöhässä... vaikka kyytejä ei ole – tämä on todella mystistä! Lähden laittamaan kissitavaroita kuntoon päivää varten.
-----------------------------------
Purrrrrrmenta, kissinkat! Ai, ett mami lähtee laittaa kissitavaroit. Tossaha se viäl skrivaa. Siis toi tarkottaa, ett sen jälkee ku se on skrivannu. Ja sitt kehuu omaa ruakamättöösä. Tarttee sanoo, ett haisu aika hyväll, mutt en mä tommost kyll syä. Mä sain pupuu pussiss. Heekkuu seki on, söin kaikki. Lautane on ihan tyhjä, mamiiiiiiiiiiih, lautane on tyhjä! Kyll sen tartteeki tekee kaikkee, ennenko se lähtee sinne töihi. Muakaa eile ehtiny paijattaa ku vähä, taas se simahti. Mä olin viäl partsill ja ku mä tulin takasi, toi yks jo kuarsas siposileenä kirja viäress. Epist! Mä saanu ku yhen pitkän paijatuskerran eile. Tänää sitt enemmä, mä vaatin!!! Eikä se ehtiny leikkiikkää ja ku mä aamuyäll yriti herättää sen, se kuulkaas sano tosi rumei. Mä menin ihan ööööks, mä osannu sanoo mitää. Olin sitt hiljaa siihe asti, ett se suastu ite kömpii tualt ylös. Ja se oliki taas kömpimist. Meinannu pysyy koipisillaa toi mami. Volisi taas jotai. Höh – oma vika, mitäs goisii tollee! Tänää mä aion pitää hualta siitä, ett mua ainaski paijatetaa ja ett mä saan jotai heekkuu, vaiks sitt vaa pussist. Mutt kummiski. Omituiseks muuttunu tää huusholli; hyvei hajui ja paljo ruakaa, mutt ei kissill sopivaa. Ei kuulkaas oo laitaa tämmöne. Eilenki yritettii muka vahinkos antaa mull sitä hotua, en syäny! Nii ett tämmöst taas täält. Pahus, ulkon melkee sataa. Ei taira tulla partsikelii, no, mä meen sitt basee goisii. Mami otti eile kummiski pari fotoo, ku mä vahdin sen safkan duunaamist tosi tarkkaa, ett jos vaiks sinne pujahtais jotai (ei siis pujahtanu!).
Kliffaa päivää ny kummiski kaikill ja huamisee!
--------------------------------------
Vincent, ei aina voi olla kissalle sopivaa ruokaa *lähtee avaamaan ruokapurkkia*!
Päivän slogan: Kissa ei elä kiitoksilla, mutta Welhotar on niihinkin tyytyväinen!
Päivän biisi: Time Is On My Side
Luettua: Åsa Nilsonne – Pisara punaista verta ja Kaikessa hiljaisuudessa. Olen lukenut nämä niiden ilmestyttyä pikalainoina ja pidin. En kyllä ollut muistanutkaan tätä leidiä, eli jälleen ruotsalainen tuoreehko kirjailija, joka on myös psykiatri. Opukset eivät niinkään sisällä kertomuksia itse murhista vaan lähinnä poliisin, tässä tapauksessa nuoren Monika Pedersenin, tutkimuksia ja toimia. Kuulusteluja ja johtopäätöksiä, tarinaa päähenkilöstä itsestään ja hänen elämästään sekä ihmissuhteistaan. Eli ei paha ollenkanas, mukava uusiotuttavuus. Suosittelen kokeilemaan ainakin, näin kesälukemisena ,D
SE ON PERJANTAIN AATTO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti