Mukavaa, sataa! Tätä tässä olen odotellutkin, jo jokusen päivän on ollut sellainen olo. Juu nou, matalapainetta, väsytystä, päänsärkyä, nihkeää fiilistä. Nyt on parempi, ropisee oikein mukavasti tasatahtiin. Unihiekkakaveri tuli kylään, tosin kamalan aikaisin. Sammahdin kirjan kanssa ennen klo 19. Nousin välillä tekemään pakolliset ilta- ja kissatoimet ja uudestaan goisimaan. Välillä heräilin siihen, että karvatakamus työnsi karvanlähtöään suoraan nenääni. Vincent näet nukkui taas ja vaihteeksi suoraan nassun edessä, mahdollisimman lähellä ,D
Varastolla selvisi sekin, mitä itsekin olin jo katsonut. Toivoin vain, että kukaan esihenkilö ei huomaa; tässä on noin 1.5 viikon aika, jolloin vain minä ja eräs rva Z. olemme töissä. Hoitamassa kuuden osaston hommia. Juu, kilti Welhotar lupautui tekemään muidenkin osastojen tosi kiireellisiä juttuja nämä loppupäivät ja ensi perjantain. Sellaiset jutut siis, jotka eivät voi odottaa. Jotka täytyy tehdä mieluusti samana päivänä. Kerätään nyt siitäkin vähän irtopisteitä, jos niitä kerran on saatavissa! Omalla osastolla ei pitäisi olla niin kiirusta, meitä on vain neljä henkeä töissä, yksi sairaana (se kesäflunssa!).
Tänään kuitenkin luikahdan puoliltapäivin vapaalle. Ei, minulla ei ole mitään menoja eikä mitään tärkeää tekemistä. En vain halua lahjoittaa talolle jo tehtyjä tunteja. Tulen siis kotiin lueskelemaan ja laittelemaan ruokaa. En viitsinyt eilen edes laittaa evästä, teen pari voileipää mukaan. Pääsen sitten illalla syömään kunnolla *menee laittamaan tofua marinoitumaan*. Täällä on myös pakko ainakin lakaista. Kissankarvoja riittää, karvanlähtö on pahimmoillaan. Tunpullinen karvoja lähtee ihan kissaa hipaistessa. Täytyy tunputtaa Vincent illalla, jonkin herkun ääressä. Silloin sen ehkä saa tehtyä melko kivuttomasti. Toivoo tämä... Ihan joka paikka on täynnä kissankarvoja!Kaffenkeitin on edelleen sökönä. Siis se on-off –napikka ei toimi. Saan kyllä kaffet keitettyä, kun laitan morttelin nojaamaan sitä vasten tai painan sitä itse koko ajan. Ei ole löytynyt välinettä, jolla avata ruuvit. Kahvinkeitin lienee niitä tavaroita, joita ei tod. ole tarkoitus koskaan korjata. Minä odotan ja yritän keksiä tavan kurkistaa sinne sisuksiin. Olen minä niitä ennenkin korjannut. Nytkin tuossa on näppituntuman mukaan kyse joko jousen menosta pois paikaltaan tai katkeamisesta. Ei vaan huvittaisi heittää hyvännäköistä ja kohtuullisen uutta keitintä pois tuollaisen asian takia! Niihin ruuveihin ei käy mikään normaali ruuvimeisseli, ilmeisesti kyseessä on jokin omituinen vehje, jota ei mistään löydy. Erittäin kapeat nokkapihdit olisivat poikaa tällä kertaa – tai jokin vastaava väännin. Ei vain löydy mistään, pitänee kysyä Varaston pojilta tänään löytyisikö sieltä jotakin semmoista työkalua.
Taksot muuttuvat aina vain oudommiksi. Eilinen kaveri ei osannut ajaa Varastolta pois Malmille päin, edes paikantimen avulla. Piti neuvoa pois ensin Varastolta, vaikka siitä on suora tie – hän lähti haahuilemaan tuonne Itä-Pazilan viitakkoihin. Eikä hän mitenkään uskonut sitten, kun neuvoin ajamaan tänne Welhottaren residenssiin. Olenhan aikaisemminkin kertonut, että paikannin ei tunnista ajo-ohjeita tänne! Argh, työstä ja taistelusta... Saa nähdä, miten tänään käy! Olen nyt joka päivä ottanut mukaani kirjan luettavaksi, koska matkat tuntuvat käyvän aina vain hankalammiksi. Kuluupa ainakin aika enkä ehdi hermostua kuskin töppäyksiin, kun keskityn johonkin muuhun. Tämä ratkaisu on tehty siis vain ja ainoastaan kuskin turvallisuuden takia!
Eli näin trendikästä kesää täällä elellään edelleen... vauhtia ja vaarallisia tilanteita...
----------------------------------
Purrrrrrrrmenta, frendit! Siis mite nii vauhdikast? Mä oo nähny mamii vauhdis ku sillo, ku mä oon ykääs tai kakkimass vääräs paikas. Ei se nimittäi muute liiku, se on laiska ja kipee. Eikä anna mulle kunno muanaa. No nyt se lupas, ett se ostaa mulle omaa jauhist torstain ja laittaa sen piänii paketteihi pakkasee! Tosi järki ratkasu, kui se sen lopulta keksiki *huoh*. Mä oon vaan napostellu karmeen määrän naksui ja vähä kissimuanaa. Mä oon kyllästyny toho muanaa, mitä toi aina roudaa. Jotai välill muutaki tarttis saada. Sitt mä pölisen, kyll mä sen tiädän. Mutt mä inhoon sitä haajatus ja kumitunppuu. Vaiks sen jälkee tuntuuki iha hyvält – mutt silti! Joka paikka on täynnä niit valkosii alukaavoi, kais tiätte? Semmost pehmost höytyvää niinku, ku lentelee. Mami ei oikee tykkää, ku se tunkee joka paikkaa. Nytki se on iha hassu näköne, vihree yäkkäri täynnä vaakosii kaavoi >o< Tosi se uhkas, ett tänää se haajattaa mut oikee kunnoll. Okei, katotaa ny, oonks mä sitt sill tuulell. Nyt ei voi mennä partsilkaa, mä taidan viättää tämmöse sadepäivä basen lämpimäss, ku mami lähtee taas kerta. Se kyll sano, ett tulee aikasemmi. Hyvä, ett edes nii. Mutt ku mä tiän, ett meill ei oo mitää muut ku donarii ja sitä ei vissii tänää saa. Mutt jos vaiks pussimuanaa ees. Oon mä hei muute ollu ihan kilti ja goisinu mami kaa samall tyynyll - iha kiini mamiss. Se kyll joteski kako ja yski, ne kaavat kattokaas. Täss on muute yks foto. Juu, eikä tarkotus oo vissii kuvaa mua, vaa mami sano, ett pitää tsiigaa, ett sill on iha oikee Sirppi ja Vasara =O En tajuu... toivottavast joku muu tajuu.
Mä painun nyt goisii, heti ku mami on duunannu mun aamujutskat valmiiks. Huamisee!
-------------------------------------
No kyllä kuvassa Vincentkin näkyy, lisäksi lemmikkikiveni sekä sirppi ja vasara =DPäivän slogan: Mitä väliä sillä on milloin nukkuu, kunhan vain nukkuu!
Päivän biisi: Viimeisellä rannalla
Luettua: Anne Holt – Vereen kirjoitettu, Oslon lämmin kesäkuu tuottaa hikeä ja omituisia rikoksia sekä raakoja raiskauksia. Tekijä löytyykin ehkä yllättävän läheltä. Myös Hanne Wilhelmsenillä on omia ongelmia tulla ulos kaapista... Uudelleen luettavana, suosittelen Holtista pitäville. Ei mikään ihmeellinen opus kuitenkaan. Kjell Ola Dahl – Pieni kultainen sormus, tämäkin uusioluennassa. Onko narkkarin kuolemalla jotakin muutakin merkitystä? Katrinen elämää ja kohtaloa ratkotaan viimeiseen asti. Kohtuullinen, aivan luettava kesäkirja.
KOSTEAHKOA KESÄPÄIVÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti