Uaahh, taas väsyttää! Sen siitä saa, jos yhden yön sattuisikin nukkumaan vähän paremmin. Viime yö meni taas särkiessä, enkä nyt tarkoita pähkinöitä. Oikea käsi otti eiliset puunaamiset sun muut pikkuhommat tod. pahakseen ja heräsin kipu-voihkinaani useampaan kertaan. Argh. 
Mutta se taas siitä, ensimmäiset kaffet on nautittu ja kohta kietaisen mömelöt kehiin. Ehkäpä se siitä. Joko lisäunta tai ”pientä laittoa” kotona. Vaikka ystävät *heiluttaa terhakasti* eilen kävivätkin avittamassa eli poraamassa reikää seinään sekä saivat lääkekaapin, pupuhyllyn (!) ja jokusen taulun seinään – iso kiitos vaan vieläkin – on täällä paljon tekemistä vielä. Kirjoja järjestettävänä, samoin vaatetta pinkattavana sekä tauluja ym. seinälle suunniteltavana ja kiinnitettävänä. Ei tämä nopeasti järjesty, ei. Ikkunanpesijättärellä sattuu olemaan vapaata ensi keskiviikkona, ilo ja autuus! Hän oli kovasti innokas tulemaan ja lupasi taas hoitaa hommat. 
Edelleen vähän nyppii tuo siivoamattomuus eli pari seinänpätkää tuli eilenkin taas pestyä. Lisääkin olisi tarvis. En tiedä, josko tänään vai jättäisikö huomiseen tahi vielä myöhempään. Paasha ei äkkiä lopu. Tänään on nimittäin merkittävä päivä. Ette muuten usko, Welhotar aikoo poistua residenssistään ihan keskustan iloihin, kirjaimellisesti. Viettämään erään yhteistyötahon järjestämää syysjuhlaa! 
Vielä täytynee mainita, että en ole varmaan pariin vuoteen tavannut niin paljon ihmisiä kuin tähän muuttoon liittyen kaikkinensa. Mukavaa, ihmiskontaktien puute on todella kasvattanut meikäläisestä melkoisen erakon, joka ei enää osaa edes käyttäytyä luontevasti. Möhlii jopa tarjoiluissa ja muussa sosiaalisessa kanssakäymisessä, sanoo outoja asioita suoraan julki jne. Että vilskettä siis on ollut.
Juuri huomasin, että uudet vuokrakuitit (tai siis oikeastaan maksusopimus) ei ole ilmaantunut luukusta. Hmph, tänään olisi maksupäivä ja sen olisi syytä tulla. Jos ei tule, soitan toimistolle. Muuten pahukset laskuttavat oikeasti sen viivästyskoron.... Eli ei kiva eikä mukava, lieventäviä asianhaaroja ei ole. Jollei siis ole etukäteen ilmoittanut asiasta Byrokratian konttorille.
Jahas – piti laittamani tähän kuvapostausta. Tuota, nythän on niin, että kaameran purkupiuha on paikassa nimeltä muuttojömma. Joten toiste sitten, kyllä kaikki vielä löytyy, uskoisin.
Muuta kuvahupitusta tulossa ehkä myöhempiin postauksiin. Kaamera on tilttaamassa ja uutta olisi tarvis, byääh. En tarvitsisi enkä haluaisi, mutta lienee pakko. Onhan noita edukkaita tarjouksia aika usein, ihan perustikikaamerasta siis on kyse.
Käväisin heittämässä tuossa vitamiinococktailin sekä mömelöt, joten tehoa odotellessa – tadaa – eläinten vuoro.
Puuuuuuuuuuuuuurve, kaiffat! En muute oo skrivannukkaa tosi pitkää aikaa mitää. Meinaa ku mitää ei oo tapahtunukaa. Koko kesä meni oikeestaa siinä, ett mä makasin partsill ja otin suulist. Ja tiätteks, ei yhtää tullu värii. Tuukist vaa tuli karseen tuuhee ja siit lähtee viälkii hirmusii palleroit, ku mä oon antanu ton yhen harjattaakki jo vähäse. Nii ni mut pistettii siihe kammokoppaa. Mami kyll sano, etei siin tarvii olla ku vähä aikaa. Ihan naapurii asti vaa. Mutt mä kyll jouduin kökkii siin aika pitkää, ku tääll oli dörtsi auki. Kavrut meinaa roudas mein kamoi tänne hirmust vauhtii, ett mä en päässy ees heti kylppärii. No sitt mä aloin mouruu, ett pitää pääst kert ulos ja tsiigaa mestoi. Toi laitto mull omat taravat kylppärii ja päästi sitt sinne, jeee. Se onkii melkee samanlaine ku entinenkii, ihan vähä viäl isompi vaa. Tosi vähä. Ja kaikki mun omat taravat punki mukaa, mun koritualikii. Ei sinne kylppärii siis ku partsill. Ja mein kaikk muutkii taravat on tääll nyt sitte. Ja mull on hurrrrrrjast tilaa vetää rundii ynpäri-ynpäri-ynpäri. Pääsen meinaa tsögen kauttakii sellase snadin hullunympyrän, niinku toi yks sanoo >o< On tää tiätteks iha kliffaa. Ja partsilt mä näen taas kaikkee, mä näen kääpiöit ja koirulei toss sisäpihall ja sitt toss o semmone iso rakone, mist mä näjen kaikk ku kulkee siin samall kävelytiälä, ko ennenkii näki mein toisest paikast. Ett hyvät on meinaa näkymät! Ja ihmisiiki tääll on käyny. Eilenkii oikee kliffoi kissaihmisii, rapsu mua ja kehu ja kaikkee. Tommosii saa tulla aina lisääki, tää tykkää, hjuu. Mä en nyt saanu mun fotoo tähä, mä oon iha samis kyll ku ennekii – yht komee meinaa hei giltsit. Ett hurjast terkkui kaikill ja kaikkee semmost. *kissipus*
Vinski se jaksaa aina olla yhtä hurmaava...
Päivän slogan: Jos sä kerran muutat, muuta kunnolla.
Päivän biisi: Otteita syksystä
Luettua: Taavi Soininvaara – Pakonopeus. Tämä on niiiiiiiiiiiin tyypillistä Soininvaaraa, ettei tarvitse kai sen enempää kertoa. Leo Kara salajärjestön jäljillä. Myös ihmiskauppaa, lapsenryöstö jne. Mausteena Karan muistinmenetys ja ehkä tapahtuneet asiat. Juu, en koskaan ole kaverista ihmeemmin piitannut eikä tämä sitä miksikään muuta. Machokohkaamisen markkinamies, sano. Anu Holopainen – Ilmeetön mies, tämäpäs olikin ovela kirja, tykkäsin! Irma on yksinäinen, yli nelikympinen nainen ja töissä sairaalassa. Hän tutustuu outoon, salamyhkäiseen naapuriinsa, joka ei puhu, makaa vain lattialla. Hänelle Irma käy tilittämässä elämäänsä ja kertomassa salaisuuksia. Irmaa vainoaa entinen mies, Mikael... Ja mitä pidemmälle lukee sitä oudommaksi tarina muuntuu. Suosittelen ehdottomasti! Rawi Hage – Torakka, mies tilittää köyhää elämäänsä sekä terapeutille että itselleen. Itsariyritys, joka meni naurettavasti pieleen. Oudot naapurit ja tuttavat. Kylmä talvi varkaan kiertää kaupunkia... Juu, paljon enemmänkin olen lukenut, mutta ei tässä nyt ehdi kaikkea luetella, jos aikoo tämän vielä ennen Vuodatuksen päivitystä postata.
Näillä eväksillä taas eteenpäin. Huomenna lisää, mikäli vain pystyy kykenemään!
POLKA SE LÄHTEE REISSULLE...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti