Raivotuttaa! Että ei ole uutta? No, ei todellakaan. Syykin on sama kuin aikaisemmin – tällä kertaa ei omat liat ja saastat vaan uuden residenssin eteisen ja välikköseinien kunto. Jestas, puoli iltaa meni eilen siihen, että hinkkasin eteisen pisintä seinää. Se oli niin saastainen, lieneekö pesty ikinä. No, ei ainakaan useampaan vuoteen. Oli roiskeita ja rapaa, käsittely siis sen mukainen. Itku silmässä sitä tuli taas tehtyä, kättä alkoi särkeä jne. Vasemmalla kädellä kun ei hirmuisen paljoa pysty tekemään, ei vaikka miten yrittää. Nyt seinä ja nurkat ovat kohtuupuhtaat, päivännäöllä käyn ne vielä läpi uudelleen. Pirulauta, vielä on pesemättä mm. saunan ovi ja pari muuta paikkaa ja lomakin kohta loppuu. Voin todellakin sanoa viettäneeni erilaisen loman, todella irrottautuneeni työasioista *raivokasta ärinää*.
Harmittaa, että oikeasti olin huolissani vanhan residenssin tilasta eli pesin ja puunasin, monta paikkaa useampaan kertaan ja huolella. Täällä kaveri on jättänyt vain pyyhkäisyn varaan (jos sitäkään eli ei ole ns. nähnyt kaikkea) ja jos jotain ei ole lähtenyt sillä, se on jäänyt. Hei halloo! Tietyt jäljet vaativat vähän reilumpaa otetta, oikeasti. Ja nyt ottaa päähän kaverin maininta, että ”visuaalisella kekseliäisyydellä” voi peittää paljon. Minä kohta menen näyttämään visuaalista kekseliäisyyttä, prle. Juu, olen minäkin kekseliäs, mutta ei noita hemmetin koloja ja viiltoja pois saa. Kyllä ne siellä taulujen ja kankaiden alla edelleen piileskelevät! Tänään minä taas yritän yhteyttä asuntotarkastajaan eli en suostu ottamaan vastuuta kaikesta, en tod. Onneksi myös ikkunanpesijätär tulee tänään. Rahaa menee, mutta tiedän myös puhdasta tulevan. Samalla hän tarkistaa nuo lukitukset ja kiinnitykset, jee. Hyvä!
Että tätä samaa märinää taas. Siivouksen lisäksi en kämpän eteen saanut muuta enää tehtyä. Alkoi ahdistaa taas koko asia. Kiipesin siis koneelle tarkoituksena kirjoittaa lisää, mutta kas – alkoi oudosti unettaa eli menin ottamaan tirsat. Sen jälkeen olin niin väsy, että en saanut kuin tarkistettua yhden jutun. Sen kuitenkin laitoin jo eteenpäin... Laiha saalis siis kaikkinensa eilisistä tekemisistä.
Aivan, laiska töitään luettelee. Welhotar taas kertoo kaiken tekemisensä *ärtsy wirn*, jotta voisi kirjoittaa lisää tapahtumaköyhästä elämästään... Tämä päivä menee kuitenkin varmaan kaikkinensa kämppähommeleissa, erilaisissa. Ruuaksi olisi tarkoitus tehdä tipupiirasta, jotta työntekijäkin saisi kunnon ruokaa. Tiedän, että hänellä menee useampi tunti kuitenkin näissä hommissa. Wokkia koeajettiin eilen; sieniä, kukkista, paprikaa, purjoa, porganaa – njam... hyvää oli, varovasti aloittaen siis. 
Jahas, se on sitten sieniaika – kas kun Höskäkin ihan uutisoi vanhasta aiheesta. Welhotar on aina pitänyt sienistä! Ruokasellaisista siis. Sekä laillisista viherkasveista. Hmph...
Ei tässä taas enempää sanottavaa. Alkaa ahdistaa taas tämäkin päivä vähäsen. Ainakin kahdelle blogitoverittarelle toivon parempaa päivää ja helpompia aikoja – te tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Nimiä mainitsematta siis, jos ei tule muuten viestiteltyä. Tsemp, komp ja kaunista päivää!
Päivän slogan: Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka huonosti asiasi ovat. Kunhan kellään muulla ei mene paremmin.
Päivän biisi: Clean This House
Luettua: Pat Cadigan – Mielenpeli, aivan ehdoton scifi-klassikko, jos näinkin voisi ilmaista. Allie kokeilee kaverinsa värkkäämää kahjohattua ja vajoaa laittomaan psykoosiin, jonka jälkeen vasta alkaakin tapahtua. Lisää linksusta. Ehdoton must kaikille scifin kavereille, mutta myös muille! Perusteos, josta on kiva nauttia nyt suomeksi. Welhotar pitää ja suosittaa kaikille mielen muokkaamisesta kiinnostuneille – tässä on aika vinkeitä kuvauksia... Lisäksi luettu omasta hyllystä pari löydettyä vähälle lukemiselle jäänyttä ohuempaa kokoelmaa ,D Jahas, täytyykin mennä tarkastamaan kirjaston varaustilanne.
POLKA SE VAAN SIIVOAA – JO KOLMAS VIIKKO MENOSSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti