Varastolla aamulla pieni tuokio vapaata. Toimetonta oloa, jonka kulutin lueskelemalla uusia ja vanhoja lokeja sekä kirjoittamalla alustavasti paria juttua myöhemmin kotona editeerattavaksi. Ei Varastolla valmista tekstiä saa aikaan, siis omaa ainakaan. Sen verran on hälyä ilmassa ja työt uhkaamassa. Tarjottiin Varastollakin yhtä kirjoitushommaa, yritän skipata sen myöhemmäksi. En tajua, kirjoittaminen ei kertakaikkiaan nyt maistu. Ei, ei sitten millään. Lukeminenkin mieluusti vähän hupipitoisempana, ziitosta vaan.
Alustavasti merkkasin lomaa jo ensi viikoksi. Upo ei ole vielä vahvistanut, voisiko sen myös pitää... minä odotan. Tarvitsen sen lomani, hevletto. Enkä ala vänistä taas, miten siivosin ja muutin ja siivosin jne. koko 3 vkon ns. kesälomani ajan. En, en vänise. Kunhan vaan mainitsen, että sen jälkeen minä vasta väsynyt olen ollutkin. Stressi ilmeisesti alkoi helpottaa. Tässä olisikin hyvää aikaa hankkia uusi stressi loman aikana eli miten uudet naapurit suhtautuvat Welhottaren älämölöön, hillittyyn kurlaamiseen *köh*, Hörhöön & Co? Onhan se jossakin vaiheessa kuitenkin testattava. Niin ja lomasta sen verran, että tämä olisi kyllä töidenkin kannalta paras viikko kuukaudesta pitää lomaa, loppukuu on aina kushemmettiä kaikin puolin. Jookosta, Upo, kiltti hei!?
Olipas ankeaa taas vääntäytyä työmaalle, kylmäkin kalisuttelee sekä kotona että työpaikalla. En valita, kunhan totean. Oli lisättävä vaatetusta ihan reippaasti, jopa kunnon takki päälle *huh*. Kissikengillä vielä mennään, mutta maiharien sijoituspaikka on jo tarkastettu. Onneksi on tarpeellinen talvivarustus hankittuna, itse en tarvitse mitään. Belgalle on hankinnassa talvikengät, Huutiksesta tietysti. Ei sitä uusia sentään, vaikka melkein uudet nuo huutamani kyllä ovat. Muuten hänelläkin on kunnolliset vermeet, hyvä näin. Varaudumme siis talveen... varastoja ei valitettavasti ole. Siis ruokavarastoja yhtään mitään; ei sieniä, ei marjoja, ei mitään. Lasketaanko Liiterin halpispakastepizzat? Tällä hetkellä ainut ruokajömma, jota ei ole syöty loppuun nimittäin.
Pitäisiköhän tällä viikolla kunnostautua ja käydä pari kertaa ruokakaupassa? Jos vain jaksaisi, prle. Mutta kun ei niin ei. Enkä minä tiedä, mitä edes ostaisi. Ei ole pahemmin intoa laitella edes pakkaseen mitään muonaa, tsorgen vaan. Sen minkä teen, jätän evääksi ja muutenkin kaikki tulee syötyä parin päivän, korkeintaan viikon sisällä. Edelleen peräänkuulutan kauppoihin sitä Syksyn Satoa? Jos sitä ei tule, turvaudun Serkkuihin ja laadin paria punajuurimuonaa, jota tässä on vähän kaipailtu! Jopa Belga oli sitä mieltä, että se voisi välillä maistua. Opiskelija tuntuu ihan vähän kyllästyneen pasta-tomaatti-soija-tofu-riisi-vihanneshärpäkkeisiinsä... Ei pahalla, varmasti ihan hyviä ovat, mutta kun viikon vetää samaa linssipataa - ensin patana, sitten kastikkeena ja loppuviikosta keittona (aina vettä lisäten) alkaahan se kyllästyttää. Siksi pyrin tarjoamaan viikonloppuisin aina jotakin muuta muonaa hänellekin. Ei silti, omatkin evääni ovat melko samankaltaisia eli erilaisia vihannessösstöjä ja -patoja, tomaatilla ja ilman. Tänään tomaatilla. Muuten, pikku vinkkinä, porgana rakastaa raguunan lisäksi myös korianteria ja garam masalaa, mutta kaikkia vain sopivana tujauksena eli ei liikaa! Tein sunnuntaina porkkana-sipuli-purjo-paprika-valkosipuli -wokkia em. mausteilla ja ihan ripauksella ingevääriä, tuli aivan helkkarin hyvää, njam.
Kaiken tämän turhan ja tylsyttävän jorinan välissä olen yrittänyt vääntää vakuutusyhtiölle korvaushakemusta muuttovaurioista, ähhh. Vielä pitää odottaa, että saan kaameran kokoon ja kuvia tuosta lipastosta. En minä paljoa pyydä, mutta pilallahan se on. Ja se yksi disain-tarava rikkisärki kokonansa pirstaleina – heitetty jo poiskin. Helppoa asioida netin kautta, mutta liitteiden tuottaminen hieman hankaavaa – ans kattoo eli rapoa seuraa tästäkin.
Hitsi, että olenkin väsy! Vinski kunnostautui eilen paskimalla kumpaankin laatikkoon eli tietysti sitten kusaisemalla sänkyyni – kiitti vaan, puolet sänkyä pyykkiin. Pitääkö hankkia vielä kolmas prleen hiekkalaatikko? En kestä, joku vaihtaa kohta residenssiä...
Minä juon kohta kahvia. Minä en muuten jaksa. Sitten minä otan vähän lisää lääkkeitä, että minä jaksaisin taas tämänkin päivän.
KOVIN, KOVIN VÄSYNYT POLKA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti