VÄHÄISTÄ KUVAHUPITUSTA MUUTEN APEANA PÄIVÄNÄ

 

 

Jahas, tuntuu ihan söndaagilta *wirn*. Innostuinkin eilen illalla vielä vähän imureeraamaan ja sen jälkeen vaivuin epätoivon syövereihin. Kämpän lattia on täpötäynnä röökillä poltettuja pieniä ja suurempia jälkiä – luulin niitä pieniä roskiksi. Seinät ovat myös paljastuneet täydessä kaameudessaan; osa siitä, mikä näyttää tarrajäljiltä tai paashalta onkin koko seinäpinnan puuttumista, viiltoja ja isoja raapeumia sekä koloja. Asia jäi kaivelemaan puoleksi yöksi. Aion soittaa vielä huomenna tarkastajalle, eikö hän huomannut koko asiaa. Ihan sen takia, että papereihin tulisi asiasta merkintä. En halua näitä ainakaan omaan piikkiini ja nuo on äärihankala saada mitenkään edes piiloon. Huh!

 

Belga oli eilen vähän avittamassa. Ensin syötiin runsaasti ja hyvin eli lohta, tsatsikia sun muuta. Opiskelija ahnehti kolme lautasellista, itse tyydyin kahteen.  Hyvä, että maistui. Sitten hän jo ymmärsikin kysyä, milloin käskytys alkaa. Pyrin olemaan maltillinen enkä hirveästi uskaltanut edes haluta. Verhot ripustettiin ja Belga tarkisti myös ikkunat – jep-jep, osa lukituksista oli auki! Ei ihme, että minusta on ollut kylmä ja ihmettelinkin räväkkää ilmanvaihtoa. Hän sanoi ikkunoista tulevan vetoa niin, että kädelläkin sen jo tuntee hyvin. Ei siis ihme, nyt on paljon mukavampi ja verhot pehmentävät myös kaikumista. Samoin jokunen kuva tuli seinälle sekä iso kello, tahtoo tietää ajan! En sitten uskaltanut kiusata häntä pidempään, että saan apua myös ensi viikolla. Jokunen isompi kassi ja muuta tarpeellista siirtyi varastoon eteisestä ja senkin koko kaameus paljastui.

 

Eteisen seiniä ei ole pesty varmaan vuosiin. Pashaa, kuraa sun muuta löytyi läjittäin. Samoin kylppärin peili- ja pyykkikaapin päälliset on pesty joskus 2004 tienoilla, koska sen aikuinen pesukoneen käyttöohje löytyi. Sekä sentti rasvaista kuonapölyä – aseena raakaa Tolua ja kunnon sieni ne kuitenkin saatiin lähtemään. Tosin sen jälkeen oli pakko imuroida taas kylppäri uudestaan. Rankkaa, sano. Meni taas huvitus tehdä yhtään mitään, joten pistin pyykkikoneen pyörimään ja otin kirjan käteen. Hmph. Käsikin ilmoittelee aina välillä olemassaolostaan eli ei tykkää hommista lainkaan. Tiskaaminenkin on vähän hankalaa. Sain sentään myöhemmin vielä matot laitettua peittämään pahimpia paikkoja ja lämmittämään meikäläisen kylmiä varpaita (on kahdet sukat – on!).

 

Taitaa olla niin, että tämä päivä menee rättejä viikatessa ja siirrellessä. En pysty kykenemään mihinkään siivoushommaan, olen sen verran kettuuntunut! Siirränkin siis muiden aiheiden käsittelyn jonnekin tuonnemmaksi ja saatte ”ihailla” jokusta kehnoa kuvaa muuton tiimoilta...

 

Vanhan residenssin makkari viittä vaille lähdössä

 

 

 

 

Vanhan residenssin tupakeittiö melkein lähdössä

 

 

 

 

Uuden residenssin olkkari seuraavana päivänä

 

 

 

 

Niin rajua touhua, että edes puutarhatonttu ja –sammakko eivät uskaltautuneet ulos kaa.. ei kun korista

 

 

 

 

Että näin meillä. Lisää kuveja joskus myöhemmin, nyt ei kaikki vielä ole oikein siinä kunnossa... ei siis vieläkään. Odotamma ja katsomma. Silti täällä on minusta mukavan valoisaa ja väljää. Kunnon keittiö on ehdoton aarre! Njam...

 

Päivän slogan: Sunnuntai – aina yhtä tyhjää täynnä, hmph!

 

Päivän biisi: Gloomy Sunday

 

Luettua: Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala – Kellokosken Prinsessa, elämänmakuinen, kunnioittavakin kertomus kuulusta mielisairaalan potilaasta. Prinsessasta, joka oli hoidossa vuosikymmeniä ja suurimman osan aikaa Kellokoskella. Koskettava ja asiallinen dokumentti – suositan kaikille mielenterveyden osa-alueista ja historiasta kiinnostuneille! Tess Gerritsen – Jääkylmä, Maura Isles tuttavineen eksyy lomamatkan keskellä outoon syrjäiseen kylään, jonka asukkaat ovat salaperäisesti kadonneet kesken arkiaskareiden. Ei, ei mitään ufologiaa, tähän löytyy toki karmivampi selitys. Vinkkinä mm. erään lahkon toiminta ja sen johtajan karmeat toimet. Jännityksen kavereille hyytävää luettavaa! Meg Gardiner – Muistojenkerääjä, toinen Jo Beckett –romaani. Lentokentältä löytyy kaveri, jolla on outoja oireita. Hän kärsii osittaisesta muistinmenetyksestä, uudet muistot eivät tallennu mieleen lainkaan ja muutakin outoa on selkeästi tekeillä. Eteläafrikkalaisessa laboratoriossa on kehitetty veikeää ainetta ja Jo joutuu pelastamaan ainakin kotikaupunkinsa tunkeutumalla miehen mieleen... Suht jännittävä, joskin melko arvattava lopputulos. Edelleen jännärien kavereille kelpo tavaraa. Hong Ying – Hyvien kukkien lapset. Kirjailijan muistelmat, joissa hän joutuu palaamaan kotimaahansa äidin tehdessä kuolemaa. Hän saapuu kuitenkin liian myöhään ja hautausvalmistelujen aikana äidin vaiettu menneisyys alkaa ahdistaa häntä. Hän alkaa selvittää tarinaa ja isoja yllätyksiä seuraa. Hieno kuvaus Kiinasta ja erään tavallisen kiinalaisen elämänvaiheista, ratkaisuista ja uhrauksista. Auttanee ymmärtämään myös kiinalaista perhekäsitystä, ihmisten välisiä suhteita ja kulttuuria. Suositan! Linda Olsson – Sonaatti Miriamille. Adam Anker löytää kuistiltaan hiuspinnin ja hänen mieleensä palaavat muistot. Hän lähtee Eurooppaan, Krakovaan löytääkseen totuuden sukutaustastaan ja muistaakseen tyttärensä viimeiset sanat. Riipaiseva, hellyttävä tarina, täynnä muistoja ja kärsimystä, jos myös rakkautta ja kaipausta. Holokausti on myös tapahtuneen takana, toki... Kaikille ihmisyydestä, rakkaudesta ja kaipauksesta kiinnostuneille. Eikä lukeminen vielä tähänkään loppunut... Suurin osa edellisistä tulossa myös julki sinne toisaalle!

 

 

 

POLKAN SUNNUNTAI – LISÄÄ UNTA JA KIRJOJA, VÄLILLÄ RUOKAA, KAFFETTA, SUKLAATA JA TIRSOJA