Tarvitseeko mainitakaan, että olen harvinaisen tympääntynyt. Uusi, ankea viikko aluillansa Varastolla. Taas miittiä tarjolla runsaan työn jatkoksi. Onneksi lomalista kiertää, minä tahdon lomalle. Pian. Oikeastaan mieluummin heti!
Kyllästyin eilen melkein jo makaamiseenkin, vaikka torkuttelin ja nukuin tai viihdyin muuten vaan vällyjen alla kirjan kanssa. Ei mitään järkeä, tekemistä olisi – ei jaksa. Yksin ei edes huvita tehdä eikä suunnitella mitään. Kunhan sain taas pahimmat paashat imuureerattua ja itseni pyykättyä. Siinäpä meikäläisen tekemiset. Ei myöskään mitään odotettavaa.
Paitsi, yllättäen (kuten aavistelinkin) Hörhö on noussut kivien ja pöpelikköjen suojasta. Josko pitäisi vähän kulautella sihijuomaa hänen kanssaan. No, ei vaiskaan. Lupasin laatia taas paperia eteenpäin, on kertoman mukaan vaihteeksi sellainen tilanne. Kyllähän minä, aina sen verran. Loppuviikosta lupasi ilmestyä, en luvannut kuin ehkä torstaina tai perjantaina. Sen verran tiedän ja tunnen myös itseäni, että mieluusti pidän vapaata seuraavan päivän, jos äityisin vaikka kippaamaan janojuomaa.
Eli kokonansa, tämä viikko lienee yhtä tapahtumaköyhä kuin muutenkin. En valita, se sopii. Tosin aika tylsää, koska minulla ei todellakaan ole yhtään mitään kerrottavaa mistään eikä kenellekään. Kuviakaan en ole jaksanut laitella.
Tyytykää siis siihen, mitä saatte. Sen verran olen nettaillut, että tätä komppaan ihan reilusti. Tämä taas – tuota, näin scifiä ja fantasiaa aika paljonkin lukeneelle ei nyt ehkä ole yllätys, mutta pieni outo tuntemus kutittaa kantapäitä (niitä kipeitä)!
Päivän slogan: Joka toiselle kuoppaa kaivaa kaivinkone!
Päivän biisi: California Dreamin’
Luettua: Minä ja herra fibro – matkakumppanina fibromyalgia, oikeasti luin tämän jo aikaisemmin, mutta en kai listannut muistaakseni tänne. No, ihan vaan tiedoksi, että leidi saapi olla onnellinen. Hän pystyy liikkumaan, prle ja se sitten muka helpottaa jne. Kaikilla ei ole näin eikä tämä opus kyllä minulta nyt pisteitä saa kuin siitä, että joku yleensä asiasta kehnohkosti kirjoittaa. Että sen verran. Viäräleukanen vielä, muka, ziiiiiiiiis, tunput käteen ystävät! Staffan Bruun – Kohtalokas kapsäkki, kiva, ei enää Kobbat-dekkareita, toivon. Tämä oli nimittäin hauska ylläri, omituinen sattuma lentokentällä (vai oliko se lopulta sattuma...) , jonka jälkeen tavallisen mainosmies Sallisen perhe joutuu tapahtumien pyörteeseen mukaan. Perheestäkin paljastuu kaikenlaista, ei vähiten tietysti vaimosta. 
Tykkäsin! Maarit Verronen – Kirkkaan selkeää, Tiksu P. joutuu velkoihin ja suostuu muodonmuutokseen, jonka seurauksena päätyy kuumailmapallon omistajaksi ja ammattilaiseksi. Ensin tutkimaan säätä, tavallaan. Sitten hieman erilaiseksi palkkionmetsästäjäksi ja lopulta ehkä turvaankin. Fantasiaa, sellaista rujompaa mallia, ehkä tulevaisuutta lähellä olevaa. Hyvä, paljas, todenoloinen tarina! Suositan kaikille... pidin kovasti. Brian McGilloway – Rajamailla, 16-v. Angelan ruumis löytyy Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan rajamailta, alastomana, ainakin melkein. Näyttää kuin mukana olisi huimeita ja raiskaus. Tutkimukset johtavat kuitenkin muualle ja syyllinenkin selviää, toki. Hyvää ympäristönkuvausta ja nimenomaan Irlantiin liittyviä tapahtumia ennen ja nyt. Sormus on isossa osassa, mistä se onkaan kotoisin? Tutkintaa johtava poliisi Ben Devlin on nuori ja kunnollinen, mutta hänelläkin on omatunto ja sitä ehkä joutuu välillä tutkimaan. Poliisi- ja murhajutuksi kohtuukestävä ja ihan ok, ei paha, luin mieluusti! Tim Weiner – CIA – Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, melkoinen opus sekä tietomäärältään että sivustoltaan. Tätä oli pakko lukea rinnakkain muiden opusten kanssa pari viikkoa, että pystyi omaksumaan edes osan. Kaikille asiasta kiinnostuneille ihan ehdoton opus! Diana Gabaldon – Luiden kaiku, taas tiiliskivi, leidi jatkaa tarinaansa aikamatkailuista sekä USA:n vapaussodasta 1700-luvulla että elämästä Englannissa 1980-luvulla, jonne Bree matkasi takaisin. Lisää linksusta ja asiasta kiinnostuneille (JA aikaisemmat tarinat lukeneille) ihan suositeltavaa luettavaa eli tarina jatkuu entiseen tapaan! Lincoln Child – Utopia, elämyspuistossa alkaa tapahtua outoja ja eräs asiantuntija kutsutaan apuun. Kuka haluaa särkeä tämän erityisen maailman lumouksen karmeimmalla mahdollisella tavalla. Ziis, että Child osaa, tämän luki kyllä ihan herkeämättä, jopa meikäläinen...Yasmine Galenorn – Noitanainen, sekoitus seksiä, vampyyreitä ja muita olioita, velttoa scifimäisyyttä, magiaa (ja sitäkin lievän veltohkosti), romantiikkaa ja muuta; kaikki sotkettuna ihan kohtuullisesti tsioskikirjaksi, mutta niiiiiiiin täynnä joko kääntäjän mokia (lauseenvastikkeita ja lauseita muutenkin sotkettu oikein tosissaan, sanoja puuttuu välistä ym.) ja / tai kirotusvihreitä, että hävettää lukea. Lisäksi tämä lupaa olevansa kolmiosainen ja toisen osan I luku on tässä kirjassa mukana – että tehtäiskö vähän bisnestä, vai? Ei, ei näin! Toinen todellisuus ja muu kirjan maailma ovat kyllä ihan ok, samoin tarina sinänsä, mutta.. jokin mättää, valitettavasti. Tarkistakaas ensin tuo kirjan kieliasu siellä kustantamossa, jookosta. Ja hei kaikki lukijani, tsekatkaa aina myös nuo linkit – arvioni ovat edelleen erittäin subjektiivisia, joten turha minua on syyttää! 
POLKA LÄHTEE VAROVAISEN EPÄTOIVOISENA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti