Jos leikkisin oikein positiivista ihmistä (mikä minä EN siis ole) sanoisin, että 1/3 lomaa on vielä jäljellä. Argh. Tarkoitus on siis kertoa, että viikon päästä pitäisi olla into pinkeänä Varastossa puurtamassa. Hetkisen tuossa jo kävi mielessäni se kauhukuva. Tiedän, mitä siellä odottaa eli iso pino tekemättömiä töitä. Ne, joita on säästetty minua odottaessa. Osa odottaa valmiina pinoissa, osa tuodaan päivän aikana. No, se on ensi maanantaina se. Siihen asti siis vielä tiedossa kaikille lukijoilleni lähinnä kämppäjaanausta, luulisin.
Eilinen meni todellakin nukkuessa, otin unet heti kun siltä tuntui. Juu-juu, söin minä rivin suklaatakin kaffen kanssa (ja puoli pakettia taateleita). Piristyin vasta iltaa kohden, silloinkin vain tekemään muutaman pikkuhomman. Rätit jäivät viikkaamatta, mutta sain ”työpisteen” siivottua, puleerattua ja optimoitua. Lisäksi silitin *jäks* yhden kuvan seinälle sekä ns. lääkekaappiin kuuluvan – miksi sitä oikeasti sanotaan – pyyhepeitteen? Siis kaappi on sellainen uusvanha, jossa ennen pidettiin astioita tms. kaapissa ja alla roikkui astiapyyhkeitä, tiedättehän. Enoni tai hänen joku kauempi sukulaisensa (kuka niitä kaikkia muistaa...) tekee puhdetöinään kaikenlaista ja kerran ehdotin, että tekisi minulle tuommoisen. Parin kuukauden päästä tuli Pohjanmaalta iso paketti – siinähän se sitten. Vetimet eivät sovi tyyliin, mutta en ole jaksanut uusiakaan etsiä. Olkoon siis, ehkä joskus. Sitten kun todella mennään yksityiskohtiin... Niin, harhauduin taas sivupoluille. Paha tapani, tällainen minä nyt vaan olen. Että siinä siis eiliset puuhat, melkein-ei-mitään. Ai niin, toki upeat kalenterit pääsivät lopultakin oikeille paikoillensa – ihan tiedoksi vaan.
Illankähmeessä laitoin myös ensimmäistä kertaa pienen kynttilän parvekelyhtyyn. Nättiä ja lämmittääkin (ylläri!) mukavasti. Sisällä on muuten iltaisin ihan käsittämättömän kylmää, tai siis viileää. En valita, en. Mutta vaatetta saa olla melkoisen rätväkästi päällä, kahdet sukat jne. Voi olla, että palelemiseni johtuu osittain myös lääkityksestä ja sairauksista. Viimeiset pari-kolme vuotta olen palellut melkein jatkuvasti – paitsi tietysti viime kesänä *wirn*. Älkää siis valittako kuumista aalloista, nämä kylmät päivät ovat aika kipeitä myös!
Kaikesta tästä jorinasta voikin jo päätellä, että minulla ei ole tänäänkään mitään järkevää kerrottavaa. Ei myöskään minkäänlaista valmista suunnitelmaa mihinkään asiaan. Aion lueskella, tehdä näitä sisustuspuuhia ja loppusijoitusta tavaroille *köh*, sikäli kuin jaksan ja käsi antaa myöten. On se näin aamulla taas vähän parempi. En olekaan vielä kuin keittänyt kaffet ja riipinyt vitamiinot ja muut mömelöt sekä lukenut vähän erinomaista dekkaria, njam.
Josko tänään yrittäisi saada seuraa Iikkean reissulle? Ei kukaan olisi lähdössä kaveriksi? Tai olisiko jollakulla auto muutoin käytössä? Tekisi mieli käydä tuossa lähikirpparilla ja Vandaan Iikkeassa. Tarvitsisin yhden uuden tavaran, jonka kuljetuksessa on pakko olla auto. Takso ei todellakaan ota kyytiin minun ja kassiin mahtuvien tavaroiden lisäksi mitään muuta kuin ehkä pienen lootan. Tämä on sitten tarkistettu fakta, btw! Ilmoittautua saa tänne kommenttilootaan tai privaan – voipi olla, että laitan suoraankin viestiä joillekin. Kuitenkin niin, että keskiviikkona olen ylösotettu. Silloin tulee upea ikkunanpesijätär käymään – äärettömän mukavaa. Niin siis, että muuten käy mikä päivä tahansa, mihin aikaan tahansa. No, ehkä ei lauantai kuitenkaan. Se on taas ainoa päivä, kun Belga on käytettävissä...
Vinski tuossa unien ja aamutoimiensa välissä lähettää terveisiä kissakamuille. Että tyhmä-pyhmä emo ei taaskaan ole ottanut kuveja. Että hänellä on ihan mukavaa olla täällä. Kaikki toimii taas ja ruokaa riittää, erilaisia hyvejä muonapaketteja on melkein enemmän kuin normiruokaa jääkaapissa >o< Ja Vinski jatkaa aamu-unkkojaan.... *krooh-phyyh*. Miten muuten pienestä kissasta voi lähteä noin mahtava kuorsaus?
Jahas, jos sitten vahtimaan muita blogeja ja katsomaan viestejä. Kuvasta vaan sen verran, että jostain syystä jokunen biisi on taas pyörinyt tuolla pollajukeboxissa parikin päivää...
Päivän slogan: Ei Roomaakaan rakennettu päivässä, mutta kyllä Welhottaren residenssi nyt pitäisi parissa viikossa saada esittelykuntoon!
Päivän biisi: A Boy Named Sue
Luettua: Kate Thompson – Yön eläjä, nuortenkirja, jota itse suosittelen myös vanhemmille! 14-v. Bobby joutuu muuttamaan hieman holtittoman yksinhuoltajaäitinsä kanssa Dublinista maalle. Bobbylla on ollut jo hankaluuksia poliisin kanssa ja niitä tulee taas. Eihän hän malta maalla pysyä vaan karkaa takaisin kaupunkiin sekoilemaan entisiin kuvioihinsa. Surullinen, kovista leikkivän pikkukaverin tarina, joka kuitenkin päättyy optimistisemmin. Mukaan sekaantuu nimittäin lähinaapuri ja Bobby huomaa nauttivansa työn tekemisestä! Äitikin tuntuu vähän järkiintyvän, ehkä... Suosittelen kaikille, nopealukuinen, mutta omalla tavallaan miettimäänkin pakottava opus. Matti Larjavaara – Ketunmorsian. Jos rakastat kirjoja ja tarinoita, tämä on kirja sinulle. Tässä opiskelijatyttö ja professori leikittelevät kirjallisilla ajatuksilla, yhteisellä romaanilla, kirjoittavat fiktiota jota elävät sekä ajautuvat suhteeseen. Suhteeseen, jolla ei ehkä ole oikeaa tulevaisuutta. Ainakin eräs perhe rikkoontuu, uusi syntyy, erotiikkaa ja seksiäkin riittää ja asioilla leikitellään – ei kuitenkaan mässäillä tarkoituksellisesti. Paljolti pyöritään opiskelukuvioissa, kirjallisuudentutkimuksessa ja mielenkiintoisissa muissakin asioissa. Hienoa, että Larjavaara on 64-v. saanut esikoisromaaninsa julki, toki hänellä on meriittejä muista julkaisuista! Itse pidin tästä, paljonkin. Aikakausi on itse elettyä, tuttua... Näkökulma vinkeä ja veikeäkin, tavallaan. Suositan. Danielle Steel – Bungalow nro 2. Just, sitä sokeria sitten eli hömppää tuvan täydeltä. Kotirouva kirjoittaa saippuaoopperoita ja novelleja, kunnes saa tarjouksen elokuvakässärin teosta. Tämä vie hänet Hollywoodin pyörteisiin, mutta leidi on uskollinen ja raskastaa lapsiaan sekä miestään. Mies puolestaan – no, loput voitte arvata. Dharmaa, rhomantiikkaa, voittoja ja surua(kin), kunnes kaikki kääntyy parhain päin. Sokerinen välipala eli tyypillistä leidin tavaraa hömpän suurkuluttajille. Eikä vieläkään ole kaikkea luettua kirjattu esiin... uskokaa pois!
POLKA ALOITTAISI... JOITAKIN TOIMIA, EHKÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti