Menipäs eilinen ns. ulkoilun puolelle. Ihan totta *kiero wirn*. Luuhasin kylällä kolme (3) tuntia... ja odottelin vielä taksoa puolisen tuntia. Kotoon päästyä olin, tottakai, supiväsy ja susinälkäinen. Kietaisin nopeasti kalaa, saladoa, vähän perunaa nassuun. Outoa, miten ruuan jälkeen alkaa unettaa. Siispä peiton alle kirjan kanssa ja pari tuntia syvän syvää iltapäiväunta. Ilta menikin pällistellessä, ihmetellessä ja haahuillessa. Eikä mitään järkevää tullut tehtyä ainakaan kämpän osalta. Lueskelin blogeja ja muuta netin merkillisyyksiä. Kirjoitin pari juttua pohjaksi, ne pitää kuitenkin vielä tarkistaa. Uudestaan nukkumaan siis, kroohhh. Josta kissimussukka *pus* herätti ensin puoliltaöin joikhasemalla korjaamaan pissit laatikosta sekä uudestaan puoli kahden tienoolla ihan vaan seuran puutteessa. Sen jälkeen taukoamatonta kissakänätystä, kunnes nousin lopullisesti klo 3 jälkeen. Nyt tämä ei ole kovin ystävällisellä tuulella siis. Kävinkin tässä välillä herättämässä kissin, joka saatuaan minut hereille asettautui itse tyytyväisenä uinumaan, tällä tavalla oikein!
Arvaustalosta sain kivalääkäriltä asialliset mömelöt, ne, jotka pitikin. Olen aikaisemminkin käynyt ao herran otilla, ei pahaa sanaa sanottavana. Eli asiallinen, ei turhaa jaanausta ja selkeät puheet. Lisäksi on jonkin sortin ylempi taho sielläkin. Joten mikäli Varaston henkilöstöosastolle sopii, siirrän asiointini hänelle ja tänne lähemmäs. Vähän reseptit menivät ajoitukseltaan vikaan eli uusiminen on vähän omituisesti, mutta muuten ok. Ei siis ollenkaan paha, ei. Ja tosiaan täkäläinen Arvaustalo on auki myös viikonloppuisin!
Muut hommatkin sain hoidettua asiallisesti. Kirjoja kassillinen, mömelöitä muovikassillinen, lisäksi ruokaa kahdesta kaupasta, kappa vihanneksia tsioskista ja näin. Kyllä se taas tästä! Yritin muistaa ostaa myös evästä tarpeeksi Varastoa varten, kaffetta sinne vietäväksi sekä jotakin herkkua ensimmäiseksi työpäiväksi. Kolme isoa kassillista oli taas tavaraa, tosin yksi täynnä kirjoja ja lääkkeitä *ehhh*. Takso oli myöhässä reilusti. Toisaalta näin tuttuja, eli sain aikani kulumaan eikä ihan hirveästi edes svinduttanut. Taksokin oli kohtelias ja kantoi kaikki kassini hissiin asti. 
Tänään pitäisi residenssi saattaa suht lopulliseen kuosiinsa. Belga lupasi tulla lounaalle kun oikein houkuttelin. Lupasin tarjota intialaista. Huh, pistää miettimään. Toisaalta Belga sanoi, että millä minä luulen hänen elävän maanantaihin asti, jollei hän käy meillä lauantaina ,D Joten kyllä hän tulee. Ostin tietty vähän ylimääräistä evästä myös häntä ajatellen. Eli seinille on enää laitettavana jokunen taulu, ei juuri muuta. Lisäksi se rkeleen matto on raahattava matonpesukoneeseen ja nostettava kuivaamoon, tähän en tod. itse pysty. Siinä tämän päivän tehtävät, ei siis paljon.
Minun taas pitäisi alkaa henkisesti valmistautua palaamaan Varaston hellään huomaan. Jotakin vaatettakin pitäisi varmaan etsiä, jos pitää pyykätä muuton jälkeen (pölyä, kissankarvoja tms.) tai silittää niitä huomenna. Tarpeelliset tavarat pitää etsiä esiin ja täydentää päivittäisvarasto lääkkeitä sekä muuta aina mukana kulkevaa roinaa. Olisin minä voinut tässä viikon vielä viettää, nyt jo tekemättä melkein mitään. Toisaalta, on ihan mukava mennä töihinkin ja suunnitella jo seuraavia lomasessioita. Tiedän muutamien työkavereiden jopa oikeasti odottavan minun paluutani. Luulen, että eräät muut tahot puolestaan odottavat myös minun pitävän tuparit jossakin vaiheessa... Perästä kuuluuu *prööt* tässäkin asiassa.
No, taas on toisen kaffesaavillisen aika. Samalla taidan herättää Vinskin uudestaan, esto kolaa.
Päivän slogan: Minulla on ilmeisen väärä asenne sekä työhön että elämään.
Päivän biisi: Syyskuu
Luettua: John Ajvide Lindqvist – Kuinka kuolleita käsitellään. Tukholma vuosisadan helteen kourissa, outoja ilmiöitä alkaa tapahtua. Oudoimpana se, että kuolleet heräävät... ruumishuoneilla käy vipinä ja kirkkomaallakin on outoa liikehdintää. Apuun kutsutaan jopa armeija, koska kuolleiden läheisyydessä työskenneille tulee kummallisia oireita. Onko tämä oikea ylösnousemus? Lääketieteellinen läpimurto? Mistä oikein onkaan kyse – hiukan asia jää avoimeksi, kuten oikein onkin... Opus kertoo lähinnä parinkin lähimmäisensä menettäneen henkilön sekä heidän ystäviensä omakohtaisista kokemuksista tilanteessa. En luokittelisi tätä välttämättä kauhuksi, tässä on myös kaikenlaista yleismaailmallisesti pätevää sanottavaa ja ajateltavaa. Hieno kirja kuitenkin ja suositan! Lauri Kotkaslahti – Raplamaa. Martti Raplamaa toimi aikansa sijaisopettajana, kunnes menetti kerran kontrollinsa. Sen jälkeen hän linnottautui kotiinsa. Sitten alkaakin tapahtua – outoja, tietysti. Miehen paras ystävä joutuu matkaamaan Portugaliin, häntä epäillään Martin murhasta ja lopulta hän päättää selvittää koko tapauksen. Ei enempää vinkkejä, kirja kannattaa lukea itse. Pidin tästä, tavallansa. Kieli ja ote on mukavan kulkevaa, ei pahempia ylilyöntejä tai edes vihreitä. Aika paljon tähän on saatu tungettua vihjeitä ja harhautuksia, ehkä pikkuisen liikaakin. Mutta kiva ylläri tältä saralta – tykkäsin!
KIIREETÖNTÄ LAUVANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti