Voitto! Kirjat on hyllytetty, tosin ne eivät vielä ole aivan oikeilla paikoillaan. Kyllä ne asiallisesti kuitenkin on jotenkin jaoteltu omaan päänsisäiseen järjestykseensä ja siirtyvät sitten hiljallensa täysin oikeisiin kohtiin. Oikeissa huoneissakin ne ovat, ainakin melkein. Ja uuteen pupuhyllyyn sijoitettiin tietysti lastenkirjat, niille se onkin juuri sopiva. Siinä se eilinen menikin, oikeastaan. Kättä särki niin julmetusti, että vasenkätisesti kirja-pari kerrallaan siirtelin niitä aina ohi mennessäni tai lukemisen muuten keskeytyessä. Tulee sitä näköjään valmista näinkin, pitkän kaavan kautta. Huusholli alkaa olla vain pientä säätöä vailla.
Belga lupautui hieman epäröiden tänään lounaalle. 
Eli kättä särkee edelleen aika tymäkästi, argh. Uni jäi taas katkonaiseksi, onneksi sain eilen otettua kunnon päivätirsat, jeee. Muutoin eilisessä ei todellakaan mainittavaa. Kaikki on enempi odottamista. Hmph. Tahtoisin, että tapahtuu – kun Minä kerran olen niin päättänyt.
Olin muuten äsken parvekkeella aamutupakalla ja ihmettelin, mikä kumma auto alhaalla pörisee tähän aikaan ja ovet käyvät. Ei HS:n jakelija jätä tuohon autoaan... Kurkkasin alas ja kas, poliisihan se maijassaan piti vahtia, katsasti pihan ja kokeili ainakin tämän talon oven. Katsoin vielä hetken ja koukkasivat myös naapuritalon pihan tarkistukseensa. Hyvä! En pidä ollenkaan kehnona, että täällä pidetään vahtia. Pihat ovat täynnänsä pyöriä, koska pyörävarasto on tosi pieni tarkoitukseensa. Moni viekin fillarinsa suoraan parvekkeelle, toiset taas eivät jaksa tai välitä. Eli ainakin fillarit olisi helppo tuosta noukkia talteen ja täältä on aikaisemminkin tavattu sisäänpyrkijöitä, outoja, illan ja yön aikana. Itsekin olen törmännyt alakerran lämpöpatterin vieressä nukkujaan. Hän näytti niin harmittomalta tuolloin, että en edes herättänyt. Welhotar on siis turvassa. Tai voipi olla, että minua vahditaan! Ai miten niin paranoidinen olo?
Sen verran vielä uudesta residenssistä eli kodosta, että seinät ovat täynnänsä ruuveja ja reikiä. Nyt onkin taitolaji sijoitella tauluja mieluusti niin, että pahimmat reikäjuustot peittyisivät. Tiedän, minulla on hirmupaljon kaikkea seinälle sijoitettavaa, mutta kun tahtoisi tietyt jutut aina ryhmäänsä, tilanne onkin hankalampi. Varsinkin kun täällä on ilmiselvästi ollut aika isoja hyllyjä myös seiniin kiinnitettynä. Daideellinen silmä on siis koetuksella, siinäkin saa Belga olla avuksi. Ihanaa on keittiön alakaappien erittäin runsas tyhjyys, toistaiseksi. Luulen, että keittiön pari alakaappia siirtyvät aivan muuhun käyttöön eli sinne sijoitetaan parissa laatikossa tietyt vaatteet. Ehkä. Nimittäin vaatekaapit ovat kivat, mutta – kaksi pitkää tankokaappia ovat aivan turhia minulle. Mieluummin olisin ottanut hyllyt, mutta sopivia leveitä hyllyjä ei ole vapaana. Joten tämä ratkaisu on helpompi, kotivaatteet käyvät hyvin laatikkosäilytykseen keittiön sivualakaappeihin! *suunnittelee ääneen*
Vinskillä on kirjaimellisesti kissanpäivät. Mukavat vieraat toivat herkkuja ja hyvän mielen kissille. Lisäksi emo on ollut kotona jo kohta pari viikkoa ja palvelu on pelannut erinomaisesti. Harmia näyttää tuottavan sään äkilliset muutokset – ei enää loikoilua parvekkeella kuin auringon suoraan räköttäessä. Kylmä tulee kissillekin äkkiä ja sisään on päästävä. Parvekeulkoilua toki harrastetaan muuten yhdessä päivän mittaan. Kun taas työt alkavat, en voi jättää ovea auki lainkaan. Tämä residenssi on tod. viileä, joten tulisi illaksi turhan kylmä. Kissiressu joutuu siis keksimään omaa kivaa (nukkumista!) työpäivän ajaksi joko sängyssä tai saunassa, kuten aina muutenkin viileämpänä aikana.
Mutta nyt on toisen kaffesaavillisen aika...
Päivän slogan: Toteuta aina se, mitä lupaat humalassa. Opit taatusti olemaan hiljaa!
Päivän biisi: Dark Fields Of Pain
Luettua: Eppu Nuotio – Peiton paikka, lapsen elämää ja tuntoja 60-luvulla. Tv:n tulo kotiin, ystävät ja koulu, perheen sisäiset kriisit sekä niihin suhtautuminen. Äidistä tulee lääkkeiden väärinkäyttäjä ja perhe ei ole muutoinkaan kovin onnellinen. Jotenkin tämä ei kuitenkaan ole vakuuttavaa tekstiä, en tiedä miksi. Jotakin puuttuu, lievän ulkokohtaista sekä osittain tunteetonta kirjoittamista. Silti suosittelen nostalgisointiin, Peiton paikka on tietysti muuten Peyton Place! Susanna Alakoski – Hyvää vangkilaa toivoo Jenna. Jahas, tätä moralisointia – siitä en pitänyt. Muuten lukukelpoisa opus ruotsinsuomalaisten elämästä siellä reuna-alueilla; alkoholista, huumeista, rikoksista, lusimisesta, hoitolaitoksista, perheiden ja lasten kohtalosta jne. Kovin on hyveellinen ote leidillä kerrontaan, jopa hieman alentuva ja moralisoiva. Ei kiva, alensi tasoa merkittävästi. Jaana Taponen – Unelmavaras, hauskan pirullinen tarina leidistä, joka haluaa vielä vaan parempaan asemaan yrityksessä. Työpaikan paskamaisimmasta tyypistä, joka piinaa kaikkia ja sanoo suorat sanat. Vaikka sitten ihmissuhteittensa ja muun elämän (?) kustannuksella. Loppu tosin vähän latisti koko jutun. Kiipijä pahimmoillaan eli tekee mitä tahansa saavuttaakseen tietyn aseman. Ei paha, ei. Suosittelen uranaisille, jos jää edes aikaa lukea *wirn*. Juu, siis tavallansa tykkäsin. Henry Aho – Tappamisen taide, mukavan vanhahtavalla tavalla kirjoitettu jännäri. Nuori taiteilija lähtee kaupunkiin ja elämä alkaa, umpiuskonnollisen isän hirmuvallan jälkeen. Viinaa ja naisia - ja sitten romahdus. Ja tehtävät alkavat... Toimiikin osittain, ei kaikkinensa. Jotkut pienet fibat käyvät silmille ja heikentävät kokonaisuuttakin. Silti kiva ylläri juuri tyylinsä takia. Petri Salin – Jäätynyt Kokytos, novellikokoelma. Jännitystä, kauhua, hieman scifimäistäkin otetta. Osan olen lukenut jo muualta, mutta ihan kelpoisa kokoelma. Historian havinaa vinkeästi mukana, suosittelen! Rebecca Stott – Korallivaras, historiallinen jännäri englantilaisesta opiskelijasta, joka lähtee Ranskaan. Tieteen teoriaa, evoluutiota, rakkautta ja vanhan Pariisin hienoa kuvausta. Alku toimii, mutta jossain vaiheessa kirja jää hiukan junnaamaan paikallansa. Rakkaus sotkee kuvioita eikä kirjoittaja oikein osaa päättää, mikä on tärkeää juonen kannalta. Tyylilajista pitäville ok, itsellä lähinnä ajankulua. Uskokaa pois, enemmänkin on luettu, mutta tässä palautukseen menevät.
POLKA – TULEVA(N) SISUSTUKSEN SUUNNITTELIJA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti