Nukuskelin nimittäin päikkäreitä melkein koko eilisen päivän, illalla vähän piristyin. Tässä sitä nyt ollaan, täysin hereillä siis. Ja mömelötkin tuli otettua, eli se niiden tehosta. No, valvotaan sitten, ehkä se joskus vielä nukuttaakin (voi kun joskus kokisi senkin!).
Koipi ei enää tunnu kovasti kuumottavan, on vähän kipeä ja punainen. Oi lukijat, pitäkää peukkua, ettei tarvitse lähteä taas huomenna lääkäriin. On nyt ollut yhtä ja toista vähän väliä enkä millään haluaisi enää mitään kremppaa. Olisi ihan kiva olla vähän aikaa töissäkin ja pitää sitten pieni loma, ziitos mieluusti tämä kaikki ilman mitään normisärkyä pahempaa. Minä olen lopen kyllästynyt sairastamaan. Tahtoisi olla joko reilusti terve ja töissä tai sitten kunnon diagnoosilla vaikka eläkkeellä tms. Tämä välitila on kaikkein pahin. Estää elämän suunnittelua, työnhakua, ihan kaikkea. Nukkumisongelmakin vain pahenee...
Eilen ei siis tullut tehtyä mitään, yhtään mitään. Pikaisesti apetta itselle ja kissille eli puolitettiin donaripurkki, omaan osaani sekoittelin salaatin tapaisen. Vincent nautti omansa au naturel. Tänään täytyy panostaa asiaan vähän enemmän, otin äsken suikalelihaa sulamaan. Josko vääntäisi näin hellekeleille oikein sopivan liha-vihannespadan ,D Ja siitä sitten evästä Herjaamoa ajatellen. Prle, toivottavasti koipi kestää työpäivän. Jos se kestää edes maanantain kokonaan, kestää se sitten jo viikonkin. Ja sitten olisi sunnuntaina vielä aamukeikka. Olisi sekin ihan kiva tehdä, ei, enhän minä tietenkään rahan takia, en missään nimessä...
Edelleenkin olen ihaillut parveketta ja hyllyjä! Voi että - olen nyt tyytyväinen. Näiden suunnitteluun kuluikin monta hyvin valvottua yötä, joten hyvin tehty etukäteistyö kannattaa. Tänään on pakko koipitilanteesta huolimatta esitellä vähän imurille residenssiä, kirjat pölisivät aika pahasti *kröh*! Mutta on se hienoa, kun tämä on lopulta saatu aikaiseksi. Pikku juttu, mutta kun tuo avun tarve ja oma aikataulu ja rahoitus eivät aina kohtaa toisiaan sopivalla tavalla. Mmmmmm *katselee ympärilleen ja huokailee tyytyväisenä*!
No voihan prskules, Malmilla taas juhlitaan. Olikohan tuo laukaus vai joku muu vempele, ei hitossa ja Saiskun skutsissa joku ampuu raketteja! Jumaleissön, jollakin on uusi vuosi tai loma alkamassa ;D
-------------------------------------------------
Sidee söndaagia, kaiffat! Mä oon viäläki vähä hiljane kissi. Ei, mamiska ei oo ollut vihane, ollenkaa. Eilenki syätii donarii ja kaikkee. Se on ollu ihan kilti. Kerran vaa sano, ett ei saa koskee sen koipee. Kyll sitä varpisti sattu. Ja sitt se sano, ett jos viälä käy tällee nii se puree mua häntyliin! Jäks, ihan karmee uhkaus. Ei kai Ihmine voi purra kissii *hölmistynyt virn*? Vai kui, tiätteks te? Mä ainakaa koskaa oo kuullu. Pitäskö jo ottaa eläinsuajeluun yhteyttä, noin niinku ennakkovarjelun puitteiss? Jos se kuiteski joskus salaa yälä puree, ku mä nukun kaikess rauhass. Ois se karmeeta. Ja mitäkähä se sanois mun vetskulle? Hui, melkee alkaa pelottaa. Tiätteks te hei, yäpeehoset on tullu! Nyt on tosi kliffaa istuu yälä partsill ku sisäll on valot ja ne tunkee noi kaikki öttiäiset ja peehoset tänne. Mami sano, ett sitt myähemmi viälä joskus se voi laittaa tonne partsill lyhtykynttilän, ett ne oikee tulee sen viäree, se sano. On se kilti, on. Mua ihan oikeesti viäläki nolottaa. Hei keksiis kukaa, mitä kivaa mä voisin sille tekee... noin niinku anteekspyynnöks tai sillee. Muutaki ku siis olla ihan kilti. Ku kiltin on välill koko ajan vaikee olla....
Aika kliffa kuva ku mä löysin! Mamiki ottanu musta kuvii, ne me saadaa taas vasta ens viikol tai joskus. Eikä se oikee onnaa ottaa kunnon kuvii, ku mä lopetan mun touhut ja pistän silmät kii, ku se ottaa sen kaameran. Mä kuulen sen äänen nääs heti. Mutt hei, tosissaa kliffaa päivää kaikill ja huamiseen taas!
------------------------------------------------
Edelleen normikaffetta *syvä huokaus*, tarvitsee toisen annoksen kohtapian!
Päivän slogan: Mikään ei ole niin hyvää, etten minä ansaitsisi sitä!
Päivän biisi: 506 ikkunaa (sen kunniaksi, että yksi niistä on pesty!)
Luettua: Eppu Nuotio - Musta, uudelleen luennassa. Syynä vain se, että luin Koston äskettäin ja halusin tarkistaa pari asiaa. Aivan ehdottoman hyvää kotimaista, erilaista dekkaria. Suosittelen kaikille. Oiva Pennanen - Sisulla ja sydämellä, maaseutukuvaus 50-luvulta, murteella vieläpä. Ei paha ollenkanas, ehkä hiukan toistoa liikaa. Ja murretta jonkun voi olla vaikea lukea. Itse tavallaan pidin, arkipäivän kuvausta, mukana tietty myös vähän romantiikkaa ;D Ihan sopivaa kesälukemista, varsinkin sadepäiviksi... Fredrika Wlihelmina Carstens - Muratti, ensimmäinen suomalainen romaani nyt suomeksi (alunperin julkaistu 1840!). Päiväkirjaromaani, josta itse kyllä kovasti pidin. Tosin sai minut nauramaankin... "...ajattele 40 - 50 -vuotiasta aatelisen ryhdikästä rouvaa....En ollut osannut kuvitella tätä jo korkeaan ikään ehtinyttä henkilöä niin miellyttäväksi." ja "...mamselli Stin-Lovis B:stä, hovineuvoksen sisaresta, jonka harteille lienee jo satanut neljänkymmenen ankaran talven lumi." Tarina on omalla tavallaan viehättävä, sisältäen kaikki mitä toivoa voi: tragiikkaa, romantiikkaa, rakkautta, sairautta, järkyttäviä kuolemantapauksia. Ehdottomasti suosittelen kaikille - ja hankin hyllyynkin, jos divarista löytyy!
SUURIMITTAISTA SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti