se hemmetin unihiekkaa jakeleva kaveri taas on unohtanut käydä täälläpäin. Ei auta. Ei nukuta. Ei sitten millään. Ei mikään. Kaikki mömelöt on otettu, ei tehoa. Syöty leipä, ei tehoa. Mikään ei tehoa. Eli Welhottaren residenssissä valvotaan ja odotetaan lähtöä Herjaamolle. Siellä sitä taatusti sitten onkin taas niin kurjan näköinen, että... veetuttaa tämä tämmöinen. Kovin mieluusti nukkuisin edes 3 - 4 h. Mutta kun ei. Ja osansa tietysti on tällä maanantai-syndroomallakin, joka aina valvottaa. Ei jaksa enää kohta valvoa, siinä menee jossakin vaiheessa hermot. Voi vaikka suuttua työkavereille. Yleensä turhasta. Ja olla ilkeä ihan kaikille muillekin, jotka sattuu tapaamaan.
Eipä silti, voi olla, että passittavat meikäläisen tuotapikaa lekurin kautta kotia. Ei sitä koskaan tiedä. Koipeen koskee edelleen, punoittaa, turvottaa. Ei hyvä. Antipilootit eivät vielä tehoa, prleen Kefexin on aina ollut hidas vaikuttamaan - ainakin täällä. Lisäksi on jokapaikan särkyä ihan normitasolla. Kipumömelöitä en ole vielä ottanut, ne pitää säästää tuohon, kun alkaa pungertaa Herjaamolle päin tosissaan. Saa nähdä, tuleeko sitten edes takso. Takso ilmoitti eilen tulevansa hakemaan minut Malmintorilta klo 16. Juu, ihan kiva. En vain ollut tulossa Malmintorilta enkä mistään muualtakaan, paitsi suihkusta. Soitin autoon ja kerroin, kaveri lupasi ottaa yhteyttä HMPK:n asian osalta. Samalla itsekin veryttelin taas viikon alkaneeksi ja tein asiasta huomautuksen. Turhaa oli taksin meno sinne, turhaa minun soittoni taksiin. Silkkaa rahan menoa ja pahaa mieltä. Hoitakaa jo hommanne, hitsi!
Ja joku sitten otti tehdäkseen matkapalveluista adressin, joka löytyy täältä, käykäähän kaverit allekirjoittamassa! En ole katkero, mutta vähän bitteri kuitenkin. Olisi pitänyt alunperinkin toimia yksin ilman ketään ja mitään ja kyselemättä - näköjään.... ai niin, mutta minullahan on vain liikuntaeste *hekottelee sairaasti*! Mitäpä minä oikeille vammaisille mitään sanomaan mistään.
Villu, nyt jo pelottaa, mikä on tilanne Herjaamolla. Kuka on käyttänyt konettani? Ketkä ovat lomalla? Onko lähiesimies paikalla? Nimittäin olisi niin kovasti paljon tänään asiaa selvitettävänä, töiden lisäksi. Toivottavasti tahti on jo vähän ehtinyt hiljentyä, yleensä heinäkuun puolella on hiukkasen rauhallisempaa. En kyllä tajua, miten jaksan olla siellä klo 15.00 asti. En todellakaan. Ja prle lupasivat vielä hellepäivää. Siellä on silloin aika kamalaa. Lämpötila n. 30 astetta sisällä, vaikka ikkunat ovat auki ja tuulettimet päällä. Jäks!
--------------------------------------------
No se on yätä taas kavrut. Tajuu tota mamiskaa! Ekaks se sanoo meneväsä duunii ett mä saan taas olla yksi *möks* ja sitt se alkaaki nakuttaa eikä goisii. Mä taas olin varautunu tulee sen viakkuu goisii, no joo, se vaa pyäri ja pyäri ja lähti nakuttaa. Epistä. No, menköö duunii. Mä voin olla koko päivän yksin partsill, jos se kerta laitattaa mulle evästä ja muuta. Ei haittaa. Vähä mä oon viäläki varpaillaa mamin suhtee, en tiädä, millo se purasee häntylist. Niinku kostoks vaiks. Sen koipi on viäläki klesa, se näytti sitä eile. Mä yritin olla kattomatta sitä. Ihan sillee sivuu kattelin vaa enkä puhunu mitää. Parempi vissii pitää vähä matalaa profiilii nyt jonku aikaa! Ja jos yrittäis olla oikee kilti kissi - oikee tosissaa. Oon mä kyll ollukki nyt, ei mitää häikkist, ei yhtää. Ei edes hepuleit kunnoll eikä jolinoit eikä mitää. Must taitaa kohta tulla normikissi *arvelee*!
Hih - jotku osaa ainaski goisii, vaiks mami ei osaakkaa! Mä painun nyt partsill metsästää. Tassutellaa taas huamena, kliffaa päivää jokaselle!
--------------------------------------------------
Ziiiiiiiiiiis, kohta keitän siitä normikaffesta kaffet - jotta senkin saisi loppumaan. Jospa se nukuttaisi....
Päivän slogan: Sisäinen kauneus on maailman palkka!
Päivän biisi: Take It As It Comes
Luettua: Virpi Hämeen-Anttila - Alastonkuvia, hmph. Niin, melko mitäänsanomatonta jälleen. En suosittele, korkeintaan pahaa lukupuutosta poteville hätätilassa. Erkki Evert Koipijärvi - Yksikätinen mies, erittäin uskottava kuvaus sodassa vammautuneen nuoren miehen elämästä sotien jälkeisessä Suomessa, hankaluuksista ja yrittämisen vaikeudesta. Sopii luettavaksi, ei suurta kirjallisuutta, mutta aiheesta muuten kiinnostuneelle. Maalais- ja eräelämää hieman eri kantilta kuin yleensä. Anthony Horowitz - Viisi Vartijaa 1 - Korpinportti, ei ollenkaan kehnoa nuorten kirjallisuutta. Jää vain kovin pahasti kesken eli taas tässäkin rahastetaan jatko-osilla. Suositan kaikille oudoista tapahtumista, salaseuroista, noituudesta jne. kiinnostuneille *virn*. Vähän turhan paljon on tähänkin tavaraa tungettu... Mutta erinomaisesti mallaisi aloittelevalle nuorelle lukijalle, joka etsii sopivaa kirjaa ,D
MAHDOTONTA MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti