Jotenkin sitä ihan lievänä krapulapäivänä syö mielellään, pienissä erissä ja jotakin hyvää. Siis ainakin minä. No, eilen sain palovammoja, prle. Niinkuin ei muuten olisi jo särkyjä tarpeeksi. Eikä siis nytkään, vaihteeksi, nukuta!
Laittelin eilen noin lounaaksi vähäsen pastaa ja tomaattikastiketta. Kastike kiehui kovinkin sopuisasti, mutta oli vähäsen luirua. Päätin siis suurustaa sitä vähäsen. No ja tietysti, vipsilöin sekaan vähän Maizenaa ja se prleen pata alkoi purpluttaa niin, että sain tulikuumaa tomaattikastiketta oik. ranteelle. Kolmeen kohtaan. Isot vesikellot, jotka tietysti illan mittaan puhkesivat, koska olivat niin pahassa paikassa. Ruoka oli kyllä hyvää, seuraukset eivät niinkään. Nyt vain sopii toivoa, että ne eivät tulehdu. Ranne on vähän paha paikka, sitä ei pysty varomaan....
Mutta löysin minä jotakin muutakin, josta on pakko kertoa täällä. Joku on todellakin keksinyt mainion markkinaraon! Leipomo Ärzä myy siis sellaista paperinohutta vehnäleipää, 5 kpl pussissa. "Leipäsi, johon yksikään käsi ei ole koskenut!" ja sama teksti arabiaksi ja englanniksi, juu ja ruotsiksi. Eli näin tämä uskoton koirakin voi tarjota oikeauskoisille mallikasta leipää! Samanlaista laatii alakerran tätsy pari kertaa päivässä kotonansa, isoja pinoja. Toivotan tälle tuotteelle menestystä, se on nimittäin hyvää! Valitettavasti mitään linkkiä en asiaan löytänyt. Leipä on kuitenkin sitä, jota käytetään ruokaillessa vaikka lusikkana, kaapimena jne. Welhotar taas teki siitä mukavan täyteleivän. Eli levitin ensin leivän lautaselle. Puolikkaalle leipää sivalsin vähän tomaattipestoa, liimaksi ikäänkuin. Sitten löytyi vielä pieni pala jalkahikijuustoa, melko iäkästä ja vaffaa. Siitä siis siivut vielä. Ja yksi kypsä tomaatti kulhosta ohuina viipaleina. Vähän sitruunapippuria. Ja sitten jokunen iso basiliskon lehti tuosta vesiviljelmästä. Kun puolikas oli täytetty, käänsin tyhjän puolikkaan päälle ja vielä käänsin kertaalleen. Eli sain sellaisen neljäsosaleivän, juuri sopivin täyttein. Olipa muuten hyvää, asiamukaisen vaffan kaffen kanssa! Suositan kokeilemaan, mikäli leipää löytyy muualtakin. Leipomo näkyy sijaitsevan täällä suht. lähellä... mmmm...
Muuten eilinen menikin torkkuessa ja lukiessa, ei ihme, ettei taas nukuta. Heräsin ikävään painijaiseen, minulle ja Belgarionille oltiin epäoikeudenmukaisia; olimme nimittäin yhtäaikaa koulussa (!) ja meitä syytettiin jostakin täysin omituisista asioista.... lunttaamisesta ainakin, ruuan hamstraamisesta (no juu, tuota) mm. Äh, ei tuollaisen jälkeen viitsi edes yrittää nukkumista uudestaan! Epäreilua unetusnäytöstä!
Tässä voikin kohta alkaa tekemään ns. äänettömiä kotitöitä. Jospa sitten päivällä nukuttaisi. Olen ottanut julmetun ison paketin roipentelin rintafileitä (rinta...hihhih) sulamaan pakkasesta. Tarkoitus olisi grillata ne Kummisedän luona pyykkäyksen kuluessa. Niitä on siis 10 kpl, jaamme ne tasan. Siinä on ruokaa pariksi päiväksi. Taitaa kissinkakin saada osansa.
Tästä nyt näyttikin tulevan tämmöinen ruokapostaus, kun ei oikein muu jaksa nyt juuri innostaa. Mutta kerrankos sitä. Jospa joku jo kävisi ihan lukemassa ja/tai kommenteeraamassa - on ollut kovin hiljaista Lokistaniassakin.
---------------------------------------
Uahhh, yätä vaa, kavrut! Mami on seko taas, se nukkuu, herää, nukkuu, herää ja joka väliss se syä. Nyt se sitt nousi keskell yätä keittää kaffetta. Outoo taas, mutt ainaha se on. Onneks mä oon saanu eilen taas heekkuu - nyt mä sain kunnoll ainaki pualikkaan munuaisen. Ja napikoita. Ja illall viälä normikissinruakaa. Ett vähäks on hyvät muanat mullaki. Mami jotain väkerteli ja kehu sen roskaleipää. Jäks, en syä. Vihreet sisäll ja tomaattii, ei sovi mulle. Ois ees ollu donarii! Muutenki ollu rauhallist. Ollaa oltu iha kaksistaa himass eikä mamikaa oo hepuloinu. Kyll se puhu jotain siivoomisest, siit mä en diggaa. Mutt puhu se roipentelistki ja mä vahdin nyt jo tota hirmu isoo pakettii. Siin niit on, niit kanoi nimittäi. Mä tahon mun osan kans sitte, hei, mamiiiiiiiiiiiiih! Mä oon sitte taas oikee kilti kissi, jookosta?! Ett tänäänki vissii on vähä parempaa safkaa ku tavallisest. Kliffaa hei. Ja sen mä tiädän, ett Poika ei tuu tänää. Se on siälä tappelukses viäläki. Kamalan pitkää se on siälä, ja mami antaa sen vaa olla. Mä en kyll antais. Mä haluisin sen Repun ja Stiflat - niit mun on ikävä. Ja mä haluisin kiusii vähä taas Poikaa *virn*.
Päätin sitt, ett ku ei oo muuta kivaa, nii mä voin pyärii toss lattiall ympäri-ympäri-ympäri. Juu, ja jäin kynnest kiini, siin toi mattoki meni ruttuu.... Mä taidan lähtee partsill, nyt vois taas olla yäpeehosii. Kliffaa söndaagii ja kivoi ruakii vaa kaikille kattiskoille! Huamisee taas, mä meen nyt.
---------------------------------------------------
Ruoka vaan mielessä jokaisella, on täällä omituista porukkaa ,D
Päivän slogan: Todellisuuden takana ei ole mitään!
Päivän biisi: Black Is Black
Luettua: Steven Hall - Haiteksti, outo, absurdi, mieletön opus. Toinen todellisuus on tässä ja nyt. Tästä Welhotar pitää kovasti ja suosittelee kaikille, hankitaan heti kun saadaan käsiin! Kuukauden löytö, ehdottomasti... Donna Leon - Verikivet, komisario Brunetti jälleen paikalla mahdottoman oikeudenmukaisena.... ja näissä kirjoissa muuten syödään erittäin hyvin. Esim. parsakaali-kaprispastaa, erittäin kiinnostavaa. Kirja taas tyypillistä Leonia, Venetsian historiaa ja paikallistuntemusta. Suosittelen niille, jotka ovat aikaisemmin jo Brunettiin tutustuneet. Diane Setterfield - Kolmastoista kertomus, viehko kirja elämänkerran kirjoittamisesta, kuin suoraan 1800-luvulta. Kaunista kieltä, tragediaa, yllättäviä käänteitä, kaksosia, orpoja, aaveita - vai onko kaikki vain kuvittelua? Suosittelen niille, jotka pitävät romanttisista klassikoista, Welhotar piti tästä, ei hanki kuitenkaan itsellensä. Ja sitten ne divarista hankitut: Robin Jarvis - Kuolontuoksu, erikoinen fantasia, joka kovasti muistuttaa Wanhan Englannin todellisuutta... mutta jotakin on muuttunut. Trilogian 1. osa (suomennettu -02), 2. osa ilmestynee ensi vuonna. Ple, ompa kustantajalla taas kiireitä, tanakele! William Leith - Pohjaton nälkä, no sehän tässä on juuri vaivannut.... ,D Sekä divarin parhaana löytönä Torgrim Eggen - Pärstäkerroin, hulvattoman ilkeä turska panee parastaan! Vielä kun löydän jostain saman tekijän Sisustajan, on iloni täydellinen. Muistaakseni näin sen jossakin pokkarina... hmmm... niin ja sitten vielä se Lokistaniassakin mainittu kirja. Että näin ;D
SIISTIÄ SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti