Aivan, siis se viikon ainoa oikea vapaapäivä. Päivä, jona olen päättänyt jo olla tekemättä mitään. Tähänkin on täsmälleen oma syynsä, nimittäin se, että nyt särkee niin kovasti, ettei pystyisikään mihinkään. Eli - makuuasennossa, mömelöitä, lepuutusta jne.
Syynä tähän on taas tuo roudausretki. Ystävät, ajatelkaa, kävelyä ainakin 500 m kaikkinensa. Ja minä olen sen jälkeen lähes kävelykyvytön. Suoraan sanoen, veetuttaa kuin pientä oravaa! Tuossa klo 2.30 noustessani piti taas seiniä ja huonekaluja pitkin hiissata itsensä kylppäriin. Silti sattui niin, että teki mieli karjua. Jaksoin vain jupista ikäviä sanoja itsekseni, itselleni. Vincentkin katsoi jo hieman säälien. Ei kiva, ei myöskään mukava!
Eilinen retki sen sijaan sujui taas mainiosti. Kummisetä oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Oli viihtynyt torilla jo pidempään, naureskeltiin siinä taas Malmin Valintaa. Parin tunnin aikana oli tullut useampi myynti- ja ostotarjous mitä erilaisimmista tavaroista. Tarjolla olisi ollut lihaa (filettä, metvurstia jne.), kännyköitä, polkupyörä, tupakkaa, Rizlaa, pirtua, sukkia, "merkki"paitoja jne. Ostettu olisi erinäisiä huimehia, mömelöitä (niitä laillisia, joita Welhotarkin napsii), Rizlaa, pirtua jne. Lisäksi tilauksen mukaan lähes mitä tahansa olisi toimitettu parin tunnin varoitusajalla *virn*. Elämme kulutusyhteiskunnassa täällä hienostokaupunginosassakin. Eipä silti, aina on hyvä tietää kysynnän ja tarjonnan huiput! Tiedä mitä tässä sattuu itsekin tarvitsemaan. Niin, siis kirjasto tarjosi hulppeasti metrin kirjoja. Hemtexin alesta ostin kaksi tyynyä, koska pari nukkutyynyä on muuttunut oudon kuhmuraisiksi. Hinta 10 juuroa yhteensä. Ei paha. Lisäksi sain ostettua pari hmph-hauskaa juttua kaverille häälahjaksi - ns. pikkukivaa, joka ei paljoa maksanut, mutta jossa oli kiva idea. Ruokakaupat tarjosivat vain olennaiset. Oranssia ei ole paljon liikkeellä näin kesällä. Ilmeisesti siksi, että kaupat ovat auki sunnuntaisinkin ja liikkeet voivat tasoittaa tilauksiaan eri tavalla. Talvella yleensä loppuviikko on oranssiaikaa... No, perustavarat viikoksi on taas hankittu, ylellisyytenä pussi karkkeja, ne lähtevät Belgarionille. Ja kaiken tämän jälkeen epäkohtelias koppitakso ajeli meidät kotiin. Niin epäkohtelias, ettei jaksanut auttaa nostelemaan lukuisia kasseja ja pussukoita kyytiin. Piti ihan erikseen pyytää. Kun Kummisetäkin on vielä jalkavammainen - ainakin jonkin aikaa.
Istuttiin vielä meillä vähän jorisemassa, äkkiä se ilta menee... Hassua, että meillä riittää Kummisedän kanssa aina vaan puhuttavaa. Yli kymmenen vuoden jälkeenkin. Ei, meillä ei edelleenkään ole suhdetta. Mutta luultavasti luen hänet parhaaksi, jos en nyt aivan jopa parhaimmaksi ystäväkseni. Niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin. Onhan tässä välillä ollut häikkää ja hepulointia, puolin ja toisin. Mutta noin periaatteessa, voimme luottaa toisiimme lähes äärettömästi. Tai ainakaan vielä ei ole tullut vastaan sellaista asiaa, jossa en olisi uskaltanut häneen luottaa. Ja vain kerran olen pelästynyt hänen käytöstään, siitäkin on postaus, syynä oli erinomaisen runsas alkoholimäärä.
Mutta, nyt täytyy hetki käydä lepuuttamassa. Pelkkä koneella istuminen saa koivet jomottamaan ja vas. lavan puikottelemaan *poistuu takavasemmalle*!
---------------------------------------------
Joo, purmenta vaa teillekki! No, nyt melkee kaikki on vissii melkee hyvi. Mamiska toi eile taas mulle erilaist puukkiruakaa, semmost heekkupuukkii. Ja sitt se toi jääfisuu ja donarii. Ett ruakatoiveit on. Sitt se oli ostanut tyynyi ja laitto vanhoi pyykkii. Siit mä vähä pelästyin, ku ne oli just niit tyynyi, ku mä vähä joskus merkkasin. Mutt ei se sanonu mitää. Ei ees muistuttanu! Kilti mami, niin kilti. Ja sitt mä sain illall mennä sen masun viäree goisii ja se paijattiki jo mua. Mä tiädän kyll ett mä osaan olla hurmio.... ei mulle voi olla kauhee pitkää vihaskana. Enkä mäkää osaa olla ilkee kauan. Ku kuiteski mamiki on oikeesti kilti ja mä kans oon kilti. Nii ett nyt me ollaa taas kavrui. Mami lupas tänää vissii kunnoll harjattaa mua, vaiks mä en siis hirveest siit diggaa, mutt sen jälkee tulee tosi hyvä olo. Ett kyll se saa sitt harjattaa. Se joskus tekee nii, ett se vähä kostuttaa sitä harjaa, sillee se on kivampi. Ei se mua pese! Enkä mä taho! Ja mä tiän, ett sen jälkeen saa sitt oikeet heekkuu kans. Ja paijatust... mmmm... Poikaa ja Reppuu on ikävä! Se on viälä vaan siälä tappelukses *huoh*. Mutt kai se ens viikonloppuna on taas täälä. Ainaski mä toivon. Mä paan tähän ton foton, miss me ollaa kimpas. Ei oo hyvä foto, mami möhliny taas. Mutt se on nyt ainoo, miss me ollaa taas molemmat ,D
Mä en tiä eikä mamikaa - tää Vuadatus ei anna nyt taaskaa lisää kuvei! Mä lisää sen kuvan sitt myähemmi... heti ku tää antaa sen tehä. Tää on karseen epistä, hei, eläinsuojelu - huhuuuuuu!
Kattokaa, nyt mä vast sain ton foton, hei! Tsori, mutt nyt mä vähä lötköön täss ja pyydän, ett mennää sänkyy lotkottaa kimpas. Ulkon on viälä just pimeetä, tai siälä on jotai pilvejä, tummii semmosii. Mami toivoo jotai ukkost, on tääll vähä semmone hikijuttu nytkii. Mutt hei - kaikill komeill kolleille ja upeille leideille tosi kliffaa päivää! Ja hei, vaiks mä oonki kova kolli, mä oon käyny välill tsigaas tota Mintun maitobaarii... vähäks on kliffoi möllikkäpentui! *iso kissavirn* Käykää ihmees tsiigaas, siälä on tosi upeit fotoiki!
------------------------------------------------
Ah - nuo pennut ovat ihania! Jos minut nyt todellakin ehdottomasi pakotettaisiin ottamaan kissa, niin heti sanoisin KYLLLLLLLLLLLLLLÄ! ,D
Päivän slogan: Älä unelmoi elämääsi, elä sitä!
Päivän biisi: Can't You Hear Me Knocking... Radio Suomessa on Rollari-yö, juttua ja Rollareiden biisejä läpi yön - viihdykettä meikäläiselle!
Luettua: Marja Orkoma - Keisarinnan kaulanauha, oikein luettavaa hömppää, jokaiselle sopivaa kevyttä ja helppolukuista. No, vilkaiskaa kirjailijalinkkiä ,D Ammattitaitoa löytyy... lisäksi Welhotar pitää siitä, että asiavirheitä ei juurikaan ole. Suosittelen kesälukemiseksi sateen ropistessa kattoon. Åke Edwardson - Armahin maa, Welhotar pitää tästä kirjailijasta, kuten muistakin uudemmista pohjoismaisista dekkaristeista. Komisario Winter jälleen ongelmien ääressä. Hyvää ruotsalaisuuden ja kansankodin kuvausta, maahanmuuttajien ongelmia, rikosten yllättäviä taustoja. Suosittelen kaikille dekkarien ystäville!
LAADUKASTA LAUANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti