Onneksi siis olen nukkunut, alkoi eilen ärr-murr -fiilis nostaa jo päätään! Sammuin suvereenisti klo 18 jälkeen, heräsin tunniksi, otin äidin pikku apulaisen ja nukkuavituksen ja kas, heräsin klo 2 jälkeen. Yhteensä unosia yli 6 h. Tässä saattoi olla hyväksi suihkun jälkeinen viileys, piti ihan vetää ohutta peitettä päälle, yökin oli viileä. Mukavaa, mmmmmm.*Taputtaa pieniä karvaisia kämmeniään!* Alkaa jo helpottaa, vähän.
Mutta HMPK se vaan keksii uusia kivoja kiusaamistapoja. Nyt on uutta toimittaa lisätieto-osio (miten ajetaan osoitteeseen, missä henkilö odottaa, haetaanko sisältä jne.) taksolle vasta n. 10 min. päästä siitä, kun varsinainen tieto noudettavasta henkilöstä ja osoite on mennyt. Ihan kiva! Minä odotan ja kuulen auton suhailevan jossain, jossain, jossain - mutta en näe sitä, että voisin leikkiä Liikuntaesteinen heiluttaa -leikkiä. Ja 20 min. päästä annetusta saapumisajasta taksi jo tuleekin. Onneksi ei ollut kaatosade, onneksi pystyn kävelemään jkv. Prletto, Iisalami boikottiin! Nih!
Tänään on poikkeuksellisesti roudauspäivä. Kummisetä toimii sijaisroudausapuna, kun Belgarion on sotimassa *sniif*. Eli meillä pitäisi olla tapaaminen n. klo 14.45... mikäli hän pääsee sinne asti. Täytyy vielä varmistaa asia päivällä. Muuten joudun tulemaan toimeen itse. Se taas tarkoittaa sitä, että haen kyllä kaikki mahdolliset kirjat, mutta ruokapuoli saa jäädä vähemmälle. No, voisi ja saisikin kaikesta päätellen jäädä. Mutta kissa tarvitsee kuitenkin ruokansa, napikkansa ja pellettinsä! Pakkohan ne asiat on kuitenkin hoitaa jollakin tavalla. Jos joudun hoitamaan hommat yksin, olenkin käsivammainen seuraavan viikon ajan. Olkavarret kipeytyvät aivan piruikseen, samoin olkapäät... ei kiva, ei mukava. Eli toivotaan, että Kummisetä on ajoissa paikalla ja kunnossa ,>
Eilinen kehityskeskustelu siis oli ja meni. Ei mitään lupauksia mistään, ystävällishenkistä keskustelua kuitenkin. Vakinaistamisesta vain maininta, että töitähän riittää, mutta ehkä sitä tointa kuitenkaan ei... suoraan sanoen, en kehdannut edes sanoa, että miten sitten tyttäresi kohdalla se osui niiiiiiin mukavasti juuri kohdallensa. Olin kilti ihminen - tällä kertaa. Kuinka kauan jaksan olla kilti, on sitten kokonaan toinen juttu. Jossain vaiheessa voisi heittäytyä ns. italiaiseen lakkoon eli työskennellä kyllä, mutta mahdottoman h i t a a s t i. Äh, ei minusta taitaisi olla siihenkään. Toisaalta, jospa piruuttaan laittaisi oman liittonsa edustajan kyselemään asiasta, siis vain kyselemään. Koska laillistahan tämä on, mutta kyselyt voisivat toimia joko puolestani tai vastaan. Ainakin tilanne tällöin ratkeaisi eikä tarvitsi elää jatkuvassa epätietoisuudessa.
-----------------------------------------------
Huamenta taas, kaiffat! Heh, ai on muillekki sattunu kaikenlaist, on kakkajuttuu ja muutta. Leksan kommenttiki oli aika hyvä, ett putoo unissaa sänkyst. Mä oon pudonnu soffan selkämykselt ;D Ja mami nauro. Mutt on toi Harmaanki rapo eiliselt aika paha, nii ja kommentit. Ett kyll noi kakkahommelit on tärkeit tääll kissinkojen maailmaski. Ku ihmiset puhuu jostai vatsan toiminnast ja sillee, nii ni ihan yhtä tärkeet, ett pitää skrivaa ylös nää jutskat. Hmph - mami teki eilen lihapataa, mä saanu yhtää *möks*. Oli semmosii mausteit, sain vaa kissinruakaa ja napikoita. Mutt mamiska onkii tänää menos kaupoill ja sitt se lupas mulle taas jotai. Kilti mami, kyll se tua piänell kissill aina jotai. Ja sitt se lupas hakee mulle taas munuaisiiki, ne on kyll herkku nambö van! Hirveesti oli yälä taas hommii - sisäll punkee kaikki öttiäisii syämää mamii, ku se goisii. Ja mun tarttee pitää homma kasas ja tappaa-syädä ne kaikki! Huh - ihan poikki nyt jo!
Täss mä vahdin mein jääkkärii, ettei se pääse karkaan mihkää. Mami on just roudannu sinne kaikkee, kun tää foto on otettu. Mutt mä taidan mennä vetää tirsat - toi yävahtimine on rankkaa! Huamisee taas...
----------------------------------------------
Rankkaa on myös joka-aamuinen taistelu Herjaamon kaffettimen kanssa, inhoan tuota mallia! Jäks! Mutta pakko kai se on...
Päivän slogan: Mitä sairaampi, sitä parempi - juttu, tarkoitan!
Päivän biisi: Strangers In The Night
Luettua: Tämän mukava työkaveri, eli toinen T. lainasi omista kirjoistaan: Åsa Larsson - Musta polku, ehdin lukea aamulla puoleen väliin. Tähänastiset kirjat, kuten myös tämä, keskittyvät elämään ja oloihin Pohjois-Ruotsissa, Kiirunassa, Torniojoen rannalla. Olot ovat kovin tutunomaiset suomalaiselle, mutta tapahtumat eivät ,> Rikos saa aina rangaistuksensa, joskus ehkä erikoisella tavalla. Larsson kehittää pienestä pallosta lumivyöryn, joka lopulta vie mennessään. Kirjailija on myös perehtynyt hyvin psykologiaan ja ihmisten käyttäytymisen kuvaamiseen. Minä pidän kovasti eli Welhotar suosittelee kaikille.
TORPSOMAISTA TORJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti