Belgarion, Kiven vartija, tällä hetkellä Suomen puolustaja, on lopultakin ilmoittaunut! Hän on ensimmäisellä lomallaan - lupasin tänään tarjota sitten fiinin aamupalan puoliltapäivin, parhaimman lounaan minkä aikaiseksi saan sekä kakkukaffet. Kun Poika nyt kerran on täällä. Ehti tulla jo vähän ikävä. Olisi kuulema ilmoittanutkin oloistaan, mutta jos Sotkussa on 2 konetta ja 800 alokasta, ei koneaikaa ole juuri saatavilla. Lisäksi Belgarion on johdonmukaisesti kieltäytynyt kännykästä, vaikka olisin sen hänelle hankkinut. Hänen mielestään kunnon nörtti ei kännykkää tarvitse. Sitäpaitsi, silloinhan minä tavoittaisin hänet aivan liian helposti *virn*. No, minähän olen tietty täällä ihan täpinöissäni odottamassa. Lisää rapoa siis huomenna tästä(kin). Kaikkia varmaan hirveästi kiinnostaa... omahan on lokini. Nih!
Jouduin eilen taas kuivailemaan lätäköitä makkarin tuolin alta, kun luin Susun tarinan loppulauseestani! *kikattelee* Se löytyy täältä! Eikö olekin karmivaa? Lähes yhtä karmivaa kuin viime kesäinen juttu, jossa mieheltä pidätettiin kirjastokortti - minä heti tarkistin, että sekä Belgarionin että Kummisedän kortit ovat käytettävissä, jos minulle niin kävisi. Mihin minä joutuisin, jos en voisi käyttää kirjastoa. No tiedättehän, tämä oli retorinen kysymys. Yhtä retorinen vastaus on: Hunningolle. Koska sitten alkaisin juoda urakalla, suruuni ja ketutukseen. Malmin kirjasto saa siis kantaa paljon vastuuta palvellakseen minua parhaansa mukaan sekä pitääkseen minut kutakuinkin hengissä ja toimintakykyisenä. Eilen palvelu taas toimi, kirjoja on viikoksi, öpaut. Mikäli ei tule täysin unettomia öitä!
Josta mahtavaa aasinsiltaa pääsenkin rapoamaan eilisestä roudauksesta. Kummisetä ilmestyi oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, vaikka tapasikin kapallisen tuttuja matkalla. Kirjat tulivat, samoin oikeat ruuat. Kummisetä ihmetteli ostamaani ruokamäärää, kunnes itse ymmärsi sanoa, että todella, minä hankin ruuat viikoksi ja vähän päälle sekä aina on mukana myös harvemmin tarvittavaa tavaraa mm. chilikastikkeita yms. Näyttäähän se isolta määrältä kertaostoina, kieltämättä. Mutta aika tarkkaan olen aina sen laskenut eli lämmin safka kerran päivässä, töissä, illalla seuraavan päivän eväksien laitto, jolloin syön kissankupillisen ruokaa. Lisäksi aamupalat itselle ja kissille, myös muut kissinruuat. Kyllä sitä vaan tavaraa kertyy. Mutta - kauppalista mukana ja oransseja varalle ostaen lasku on taatusti pienempi kuin jos punkeaisin kaupoille päivittäin. Heräteostokset jäävät kokonaan pois ja kaikki tulee käytettyä. Mitä ei kotona ole, sitä ei tarvita.
Kummisetä jäi sitten istumaan iltaa eli jorisemaan joutavia ja minä yritin mennä aikaisin nukkumaan. Jostain syystä en taaskaan saanut kunnon unta. Koipia särki täpöllä. Eilisen kävelyn jälkeen makoilin soffalla vähän aíkaa, enkä sen jälkeen päässyt liikkelle taaskaan kuin huonekaluista kiinni pitäen. Aikamoinen ährääminen siis. Sama aamulla. Äsken keittelin kaffet ja riivin mömelöt. Tilanne helpottanee iltaan mennessä. On tämä yhtä helvettiä. Jos joku hoitavista lääkäreistä näkisi minut tuossa tilassa... olisi kyllä hyvä! Edelleenkin minusta tuntuu, että kukaan näistä ammattilaisista ei oikein ymmärrä, miten paha tilanne todella on.
Welhotar on tässä pienessä mielessään lukuisina unettomina öinä pohtinut erilaisia vaihtoehtoja töiden osalta. Työsuhdehan katkeaa taas vuoden vaihteessa. Yhä enemmän kallistun siihen suuntaan, että en ota jatkoja. Työvoimatsto ei voi puuttua asiaan, kyseessähän on vain määräaikaisuuden loppuminen. Eläkkeelle tuskin pääsen, koska diagnoosit ovat osittain auki eikä KELAsta ole kuulunut vielä mitään. Eli silloin kyseeseen tulisi tuo 500 pvää ansiosidonnaisella ja hiljaa hinautuminen eläkeprojektin kautta mahdolliselle eläkkeelle. Minusta ei nimittäin ole vieraalle töihin tässä kunnossa. Toisaalta voisin hyvin tehdä jkv töitä kotona. Mutta mitä töitä? Ennen olin friikkuna jonkin aikaa, myös keikkalaisena. Kirjoitin juttuja, joista ei paljoakaan maksettu. Samalla tein muita hommia. Tähän ei nyt voimat riittäisi. Hyviä ehdotuksia otetaan siis vastaan. Kun voisikin saada sen juuston leipänsä päälle tässä koneen ääressä, en hetkeäkään epäröisi!
----------------------------------------------
Uaaah - purrrrrrrrrrrmenta kavrut! Hei, vähäks oli kliffa päivä eile. Kummisetä tuli käymää ja mä sain munuaisii. Mulle tuatii uusii ruakii ja kaikkee. Ja sitt Poika on tuloss tänää, kerto mami. Ett aikastas hyvin pyärii. Ja toss aamull mä sain kiini yhen tosi ison yäpeehosen - rouskis...njam... Ett mä vaan niinku pualustin mamii, noi yäpeehoset voi olla vaarallisii vaiks, tai ainaki mä luulen. Ja sitt illalla mami taas teki mulle tilaa sen massun viäress (juu siin on paaaaaaaaaaaljo tilaa!) ja anto mun taas goisii ihan rauhass, vaiks se itte käviki tsöges taas ja vähä pyäriki. Onneks orja aikanaa ostanu ison sänky. Ett kissiki sopii. Ihan yhen kissin ja yhen ihmisen sänky. Mami sanoo, ett 140 x 200. Mä tajuu, mutt niinku tarpeeks riittävä! Ku me molemmat tykätää rötköttää siinä. Ett nyt orjaki toimii niinku pitää. Tiättehä te, mite vaikeet on nykyää saada kunnon palvelusväkee. Tänää mä saanki jauhist, mamiska duunaa siit jotai emmettä ja laittaa siänii sekaa. Mä niit syä, mutt mä saan eriksee raakaa jauhist, se on kans melkee parast heekkuu. Ett niinku kissinpäivät on, mutt niin pitääki *virn*.
Ja piänest piäte pitää opetella tarkaks kissiks... Mamiska otti eile jotain fotoiki. Toivottavast mä saan taas sitte mun omii kuvei tännekki. Mutt nyt mä otan lokosast täss sänkyll ja kattele tota nakuttamist, ihme noppaa toi nakuttaa kyll. Melkee menee silmät kii... krrrrrrrrrr.... piuhhhhhhhh ... mmmm......rrrrrrrrrrrr........
--------------------------------------------------
Vincent, ainoa luotettava ystäväni *pussaa nenään*!
Päivän slogan: Olenkohan minä vain oman mielikuvitukseni tuotosta?
Päivän biisi: Kyykyssä
Luettua: Marjatta Riski - Hanna-Hanna. Finn-Kirja on kustantamona kovasti pirkistynyt, oikein mukavaa! Pidin alkuvuosien kirjoista kovasti, ehkäpä siksi, että puoli sukua asui tuolloin vielä lahden tuolla puolella ,> Kirjasta sen verran, että hieman olisi ilmaisua voinut vielä karsia ja kehittää. Muuten hyvä kuvaus ihmissuhdesotkuista, ajautumisesta hankaluuksiin ilman omaa syytään, köyhyydestä, turvautumisesta alkoholiin - ja lopulta Tukholman poliisin ankeasta löydöstä. Poikkeuksellista kirjassa on vahva, selviytyvä nainen, joka ei kuitenkaan kaiken keskellä enää jaksa... Suosittelen, vaikka kovasti haluttaisi välillä päästäkin editoimaan tätä perustaltaan vahvaa tekstiä.
LAATUISAA LAUANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti