ja yrittää punkea ahdistusta tännekin. Huomenna taas Herjaamolle, tänään pitää siivoilla ja rakennella ruokia. Belgarion lähtee takaisin sotimaan. Ei kiva päivä.
Belgarion tuntuu selvinneen ensimmäisistä kahdesta viikosta suht. selkeästi. Ongelmia ovat tuottaneet pienet tunnetut tosiasiat. Hän on sokea kuni lepakko, jos on liikkeellä ilman silmälaseja. Nykyään lasienkin kanssa, ne kun olisi pitänyt uusia jo ainakin vuosi sitten. Lisäksi hänen on aina ollut vaikea erottaa oikea vasemmasta, sitä on pitänyt aina hetki miettiä. No, ehkä nyt on edessä aika, jolloin sen taatusti tulee oppimaan perskohtaisesti. Muuten Belgarion suhtautuu inttiin mielestäni sopivasti; on tehtävä se, mikä on tehtävä. Ei nyt niin hirvittävän innostuneesti, muttei kuitenkaan slarvatenkaan. Uskon hänen selviytyvän tästäkin, kunhan ei suotta mene töpeksimään. Ja koska äidillä ei tietenkään ole yhtään tyhmää lasta, en usko että näin käy. Ja parin viikon päästä pitäisi taas olla lomavuoro... Welhotar odottaa ja alkaa kerätä varastoja!
Rapoa ruuasta: Vaikka armeijassa on nyt todistajankin mukaan ruoka aivan hyvää ja tarjolla jopa liikaakin, päätin tarjota vielä parempaa. Eli kotitekoisia sienipiffejä, sienikastiketta, pienenpieniä uusia perunoita.... mmmm... oli hyvää. Poika imuroi tehokkaasti pari isoa lautasellista. Lisäksi aamupalaksi oli Liiteristä kokeeksi ostettuja lohipasteijoita, joissa hinta-laatusuhde olikin yllättävän hyvä eli niitä ostetaan lisää pakkaseen. Jälkkärinä toimi edelleen oivallisesti Liiterin lime-kakku sekä kaverin tuoman mähnäsuklaakakun jämät! *röyh* Ruoka maistui myös minulle ja Kummisedälle. Nyt menivät viimeisetkin sienet, huuhtelin jopa pölyt mukaan purkista (siis kuivatuista sienistä!). Kummisedällä ja Pojalla oli paljon keskusteltavaa armeija-asioista. Minä puutuin vain ammuntaan ja ilmoitin, että tulosta on pakko kohentaa. Omat tulokseni liikkuvat tasolla 93 - 94, joten siihen Belgarionin olisi syytä suvun kunnian (siis, anteeksi, minkä?) takia päästä. Suosittelin syyttämään asiasta näkökykyä ja samalla hankituttamaan lasit intin piikkiin...
Lisäksi etsimme alokkaalle mukaan WLAN-korttia, kannettavan hän olisi saanut lainaan Kummisedältä. Eipä löytynyt tähän hätään! Jos jollakin on ylimääräinen, voisi laittaa meiliä! Joko lainaksi tai hyvin edullisesti. Ei muuten, mutta täytyisihän sitä saada yhteyttä Welhottareen ja ulkomaailmaan. Todellakin, 2 konetta ja 800 alokasta on aika myllertävä yhdistelmä, kun ns. vapaa-aikakin on minimissään. Josta ajasta kuulema suurin osa menee Sotkun kassalla jonottaessa. Lupasin siis katsastaa tuota korttia ja lisäksi laittaa kivapostia tulemaan (lue -> suklaalevyjä pienessä Helposti-kuoressa), että pysyisi kunnossa *kikattelee*. Eli hyvä näin - olemme turvassa täällä, koska lapsemme valvovat Suomenlahden turvallisuutta Isosaaressa, Sandiksessa ja Upinniemessä. Lokistanian jälkipolven edustajat armeijassa ;D
Tänään hän siis palajaa takaisin ruotuun. Minä puolestani hukuttaudun päivän töihin eli siivoukseen, keittiöhommiin, työviikkoon tsemppaamiseen. Totta ihmeessä myös lukemiseen ja päikkäröintiin - näihin mitä suurimmalla huolella ja asianmukaisesti. Haa, sain eilen kylvettyä taas lisää krassia ja dilliä. Edelliset on jo syöty, lisää tarvitaan ja pikaisesti. Tuli hoidettua pyykkikin jo eilen, joten hommia on tänään ihan pikkuisen vähemmän. Minä kovasti tahtoisin nukkua jo ihan kohtapian!
---------------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat ympäriinsä Lokistaniaa! Hei, nyt Poika tuli lopultaki... mutt tänää se menee takas. Mä tajuu nyt ollenkaa. Ett mamiska antaa sen vaa mennä. Onneks sill oli Reppu mukana, mmmmm. Mä nuuskutinki sitä ihan urakalla ja sitt aloin kiähnää. Ihmiset nauro. Ei voi mitää, se Reppu on vaan nii ihana. Nyt siitt kyll tuli aikastas karvane, siis niitte darranauhoje kohalta. Niihi oli just parasta kiähnää niskaa ja leukaa....rrrrrrrrrrrrmmmmmmmrrrrrrrrr. Nii ja sitt Poika oli ihan oudon näköne. Silt puuttu hivukset, siis niinku ne pääkaavat. Kammoo, jos mutki leikattais tollee. Ja se haisu erilaiselt. Ei sill ollut niit hassui vaatteitakaa, ihan kotivaatteet. Mut arvatkaas hei, ne Stiflat se oli joutunu heittää pois. Ku ne oli mennykki iha rikki kokonaa. No, oli sill uudet, mutt ei yhtä hyvät haisulit. Ja kyll se sano, ett joskus se laittaa ne hassun näköset vaatteetki päällee. Nyt se ei jaksunu, ku se oli nukkunu myähää ja tuli suaraa muualta. Oli must kyll hianoo, ett se kävi. Mä puffasin ja purrasin, sitt mä nukuin koko loppupäivän siin viakus soffall ja nii... sitt se jo lähtiki. Mutt lupas se tulla takasi. Ja mamiska anto mulle sitt pussiheekkui ja munuaist, ku se unohti antaa jauhist! Siis unohti, hei. Mutt täll kertaa se saa anteeks, ku se hössäs ton Pojan tulemisest nii paljo. Ett mun pualest sopi ihan ok. Meill oli hyvä päivä! *tyytyväinen huokaus*
Täss Poika nyt sitt on. Hei kattokaa, mite hassu tukka. Se oli joutunu ite sen leikkaa, se kerto. Kynsisaksill. Outoo, eiks? Mutt sitt viikoll on munki kuvei. Mä nyt halusin, ett tähän tulee toi foto, kun Poika on kuiteski mun melkeestäs-paras-frendi. Nih! Se on sitt söndaagii vaa kaikill - otetaa lungisti, jesh!
----------------------------------------------------------
Otetaan lungisti, kuuntelen ja tottelen!
Päivän slogan: Ilman lihaskramppeja en saisi lainkaan liikuntaa.
Päivän biisi: Kersantti Karoliina
Luettua: Malmin kirjasto palveli jälleen erinomaisen hyvin, ziitosta vaan! Richard Rayner - Paholaisen tuuli, aikalailla luettava rikostarina hieman chandlermaisessa hengessä. Ei paha, ei. Kannattaa kietaista mukaan, jos vastaan hiipii. Ulla-Maija Paavilainen - Sinulle luotu, vahvan naisen nousu yritysmaailmassa... tuota... en tiedä, pitäisikö tähän suhtautua vakavasti vai kovasti ironialla. Tästä olisi kai tarkoitus pitää, minä en pitänyt. Siis luettavaa, jotakuinkin kyllä. Mutta ei oikein maistunut Welhottarelle, jotakin jäi puuttumaan. Mutta löytyihän se sokeri pohjalta eli aloittelin juuri tässä aamulla Scott Lynch - Locke Lamoran valheet (Herrasmiesroistojen ensimmäinen tarina). Tässä nyt sitä erilaista fantasiaa, jota onkin kaivattu. Ahh - Welhotar nautiskelee... täysin hulvatonta menoa vanhaa Venetsiaa muistuttavassa ympäristössä. Outoja, hulluja ja kutkuttavia tapahtumia ja henkilöitä. Suosittelen ehdottomasti kaikille fantasian ystäville, toki myös muille, varsin monitahoinen kirja tämä tässä ,D Minä menen nyt nauttimaan lisäannoksen tätä opusta... kielikin on nautittavaa, kääntäjälle suuret plussat! Vinkiksi, jos pidät vaikka Pratchettista, pidät aivan taatusti tästäkin.
SIISTIÄ SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti