Heti aluksi - en halua olla ilkeä ihminen enkä rasisti, tämä olisi voinut sattua kenen tahansa takson kanssa. Eli tänä aamuna odottelin jälleen raittiissa ilmassa kotiovella taksoa. Kuulin auton taas pörräilevän jossain, jossain, mutta koska röntgenkatseeni ei edelleenkään toimi, en voinut lähteä mihinkään. Äkkiä takso kääntyi eteeni - suoraan kävelytien, pihan ja kaikkien esteiden läpi. No, on sieltä aikaisemminkin ajettu. Mutta vaarallista se on, muiden ihmisten takia ja ihan kiellettyäkin. Autossa oli komea raamikas musta mies, joka puhdisteli takapenkkiä. "Joku kaatanut sosasolaa, jees". No jees jees, kunhan itse pääsin kuivalle penkin puoliskolle. Ja ei kun matkaan. Kaveri ei uskonut, että mentäisiin ihan oikeaa tietä. Jouduin neuvomaan takaisin läpi pihojen ja esteiden. Seuraavaksi jouduin neuvomaan Päätalolle ja ilmoittamaan, että ei sinne vaan seuraavasta risteyksestä. No, tätä on sattunut aikaisemminkin. Nou hätä siis. Mutta - liekö sitten huono näkö vai tottumus, tämä kaveri makasi ratin päällä, kuitit olivat aurinkolipan alla ja aurinko paistoi suoraan silmiin, joten käsillä piti sitten varjostaa. Syöksähtelimme hypähdellen pienen sammakon lailla Herjaamon portaiden eteen. Kortinkäsittelykin oli uppo-outoa, taisi taas mennä vapaa-ajan koodilla... huoh... niin se on kyllä mennyt aikaisemminkin ja useinkin. Läheskään kaikki kuljettajat eivät osaa käyttää kortinlukijaa. Toivottavasti sossun tätsykin tajuaa listoja lukiessa, että minä en säännöllisesti kulje vapaa-ajan matkoja arkipäivinä klo 5.30 - 6.00 ja jälleen 14.30 - 15.00. Ainakaan vielä ei ole kyselyjä tullut! Matka oli siis lyhyt, mutta jännityksen täyteinen. Varsinkin kun Kirkonkyläntiellä on melko vilkas liikenne pitkin varhaisaamuakin. Eli täällä ollaan - taas ,D
Hmph, töitä riittää. Arvelin alkuviikosta ihan oikein. Hätäisesti ehtii tärkeimmät lokit lukea työaikana. Aivan väärin! Pitäisi ehtiä tehdä myös paljon muuta tärkeää ns. taukojen aikana. Mutta kun ei pysty. Kaikki eivät tästä kiireestäkään niin piittaa. Minä vain omaan tämän kirotun ns. työmoraalin - ja sitten olen taas kipeänä. Eilen illalla jo mietin, että jospa alkaisi heittää kaikki ihan pläskiksi. Tekisi muutaman homman päivässä, luimistelisi ja lintsaisi niin paljon kuin kehtaisi. Ei taatusti tulisi jatkoja. Mutta tulisi 500 päivää ansiosidonnaista, asumistuki ja mahd. sossun avut. Kyllä nyt Welhotar ja kissa niillä pärjäisivät. Eikä jumalauta olisi joka iltapäivä ja ilta niin prleen kipeä! Minä todella alan harkita tätä asiaa.
Olin eilen jo aamupäivällä niin repokipeä, että itketti. Mömmöjä vaan nassuun ja lisää duunia, menihän se. Prle! Kotona meni tunti, ennenkuin pystyin tekemään yhtään mitään, siis mitään. Mutta pakkohan se oli raahautua suihkuun vaikka väkisin, tehdä vähän evästä ja tsekata koneelta pari asiaa. Ja daddadaa, Welhotar katsoi taas kuvalaatikkoa, edelleen Kelly Osbournea Jaappanissa ,D Sitten kaikista lääkärin määräyksistä huolimatta kietaisin huiviini 4 mg Sirdaludin ja vartissa iski tajuttomuus, josta heräsin vasta klo 4. Jee, unta ainakin 5 h, keskeytymätöntä unta. Imovanet heitän seinään - eh, siis pidän varalla. Kyllä se on Sirdalud joka toimii, kun lihakset ovat täysin jumissa ja joka paikkaa särkee! Ja Lyricat pidän myös varalla. Kun ei käy niin ei käy. Prle, kai sitä ihminen saa tropata itseään niillä mömelöillä, jotka tehoavat, jos lääkäri ne on määrännyt ja noudattaa annostuksia. Kivakandilla oli vain tämä oma idea, joka nyt ei sitten toimi.
Onneksi on olemassa Kummisetä! Hän lupasi käydä tänään puolestani kirjastossa palauttamassa jokusen kirjan (kassillisen siis) ja hakemassa muutaman varauksen. Lisäksi leipä on loppu, joten lupasi tuoda sitäkin. Ziitos, taas olisi mennyt kaksi taksimatkaa tuohonkin eli täysin turhaan. Sen verran on riisiä kaapissa ja jotain emmettä pakkasessa, että pärjään perjantain kaupparoudaukseen asti. Mutta aamulla on ihan pakko saada paahdettua ruisleipää ja kaffetta, muuten minua ei saa liikkeelle.
-------------------------------------------
Huapurrrrrrrrrrrrmenta, kaikki kunnon kollit ja upeet leidit! Vinde, mäki oon goisinu tosi sikeest. Johtuukoha se siit, ett mamiki goisi nii hyvi? Omituist. Tai sitte siit, ett mä sain eilen aikastas ison biitin jääfisuu, ku mami väsäs eväksii duunii. Njam, jääfisu on hyvää. Ja sitt mä menin goisiin taas. Mutt muistin herää siihe aikaa, kun tulee ne jotkut uutiset, ett sillo mamiska ainaki muistaa antaa mulle mun heekut, ne parhaat, maitonapikat nimittäi! Sitä on pakko mennä sillo istuu sen etee ja tuijottaa nii pitkää, ett se hiffaa. Ett hei, toss on toi kissi, se ei oo saanu napikoita. Ja sillon liikkuu. Mamiki punkee ittesä väkisi soffalta ylös ja napikkakaapille, ku vaa kunnolla jaksaa tuijottaa. Nyt mä oon tosi toiveikas kans tän illan safkast. Mä tiän, ett jääkkäris ei oo muut ku mein aamukalkonit! Sen on ihan pakko ottaa pakkasest jotai. Ja kaikki mikä on pakkases, kelpaa mulle kans. Jee! Ai - mä unohdin, siälä on niin vihanneksei kans. Ei kai se pelkästää niit, eihä, ei... mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih!!!
Tsiigatkaas nyt kavrut, tätä mä oikeestaa eilen tarkotin! Ett ku sitt jos löytää jonku vinkeen gimman, nii ni mitä ihmett sitt pitää tehdä? Kattokaas ku tota, ihan yks pikku juttu, niinku ett ei oo kais-tiiätte-mitä... ett kai sitä pitää tyytyy sitt vaa pussaa, vai?! Mä meen nyt pussaa mun partsin tualii ja goisiin vähä. Huamisee taas vaihteeks!
------------------------------------------
Ja minun kai on alistuttava siihen, että keittelen täällä aamukaffet joka aamu. Jäks.
Päivän slogan: Ei voi eksyä, jos ei välitä missä on!
Päivän biisi: Vakosamettihousuinen mies (juu kiitos, saa ilmoittautua!)
Luettua: Mikael Niemi - Mies joka kuoli kuin lohi, mieletön dekkarinoloinen romaani, osittain tietysti meän kielelä. Niemen kirjat ovat aina ilahduttaneet Welhotarta, niin tämäkin. Tällä kertaa sivutaan useaakin tärkeää asiaa; kieltä, kulttuuria, maaseudun ja kaupungin murrosta, hyväksikäyttöä, juuria ja identiteettiä - lisäksi paljon muuta. Welhotar suosittelee, harkitsee myös tämän hankkimista hyllyihinsä!
KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti