Argh, nukuttuakin tuli – jotenkin. Kissa jaksoi taas herätellä herkkujensa perään. Pitäisi opettaa kaveri tuntemaan kello, edes tuollainen tavallinen! Jäi oikein vaivaamaan vielä, vaivasi unissakin, nimittäin eilen illalla ovikello soi. Se on harvinaista, tähän aikaan vuodesta ainakin. Vain yksi soitto. Olin jo melkein nukkumassa, joten hitaasti haalasin itseni ovelle: ei ketään. Kuulin vain hissin menevän alakertaan. Höh, joko TV-lupatarkastaja tai joku talon asukki, en muuta keksi. Miksi jollakin olisi asiaa, muut tietävät soittaa etukäteen (tai soittavat ainakin kilarin tiedoksi) ja jaksavat odottaa, että rämmin ovelle asti. Asia jäi vaivaamaan minua äärettömän pahasti! Onko jollakin jotakin valittamista? Pidämmekö Vincent ja minä liikaa melua? Elämmekö holtitonta ja pahatapaista elämää? Jos näin on, toivottavasti joku tulee tänäänkin soittamaan sitä kelliä, minä tahdon tietää!
Varastolla oli töitä juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Sain kuitenkin luettua lehdet ja tarpeelliset lokit, ei ole varaa valittaa ajankäytöstä. Tänään pitäisi tehdä pari juttuakin valmiiksi, ans kattoo, ehdinkö työaikana. Muutoin sieltä ei irtoa mitään kerrottavaa. Vain sellaista varastomaista olemista ja eloa, ei mitään riemastuttavaa, tasaista työntekoa siis.
Belgarion, Kiven vartija, peruutti eilen huomiset rehvit. Hänellä on tärkeämpää menoa. Yritin kovasti olla utelematta, mikä on tärkeämpää kuin minä. Pystyin kuitenkin olemaan sanomatta yhtään mitään. Uskokaa nyt, en edes yrittänyt udella! Totesin vain, että ehkä selviän yksin. Jos nimittäin haen vain kirjat ja aivan pakolliset ruuat, selviänkin varmasti. Täytyy vain jättää osa ostamatta. Tofua on vielä jääkaapissa =E Kunhan saan kirjat taas kotiin, varmasti pärjään taas viikon jotenkin. Ei tässä mitään sen kummempaa vahinkoa. Voisi tietysti soittaa Kummisedälle, mutta hänen kuntonsa ei lauantaisin ole aina niin kovin vakuuttava. Eli en taida soittaa ,> Antipa asian olla ja muhia, kyllä tämä vielä joskus selviää... Onkohan Belgarionilla joku kottarainen? Missä hän aikoo viettää viikonlopun? Kavereiden kanssa? Risteilyllä? Ai että minäkö muka utelias, ehei, pois se minusta. Muuten vain kiinnostaa! Ai että ette usko, no joo, niin, tuota. Kiinnostaapas nyt vaan, nih kerta! Minun poikani...Tänään täällä ei tule tapahtumaan mitään, ei kerrassaan mitään. Aion loikoa koko illan, jollei muusta muuta johdu sekä lueskella ja seurustella karvatakamuksen kanssa kunnolla. Se riittäköön täksi päiväksi. Huomennakaan ei ole mitään muuta kuin kevyehkö roudausretki, siitäkään ei vielä sen enempää. Varmasti huomenna manaan itseni taas huitsin pöpelikköön, mutta se on sen ajan murheita. Kuka kävi soittamassa ovikelloa?????
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Heh, mä oonki saanu sitä uutta kissinmuanaa ja vanhaa sitt sekotettuna siihe. Aikas hyvää silleeki. Toi on nimittäi saita, toi orja meinaa. Ei kehtaa antaa kunnon annoksii. Antaa ensi vähä heekkuu ja sitt mättää tavismuanaa päälle. Epist tommone! Ja sitt ponppi eilenki ympäriisä, ku joku ringas ovarii. Höh, mä ees huamannu. Mitä se tommosest nyt hepuloi niinku olleskaa, se on kyll iha ihmiste asia, mä siihen taatusti liity miteskää. Mite se ees voi kuvitella jotai semmost. Mutt siit mä en diggaa, ett Poika ei tuukkaa nyt käymää. Tosi tylsää, ihan hirveen tylsää! Mä oisin halunnu loikoo sen viakus ja ne ois varpisti tuaneet mulle lisää heekkui. No mä tiän, ett tuala on viäll kaikkee ja sitt oikeet lihaaki pakkases, ett mull ei oo mitää hualii. Mull riittää safka ja orjan oo nii väliikää. Se voi olla vaiks syämät tai syädä töiss tai ostaa siält kaupast jotai. Iha mite vaa! Mä oon leikkiny sill däänsserill ihan täpöll eilenkii. Tosin vissii erilaill ku pitäis. Mami huiskuttaa sitä ja mä hyäkin tooosi kaukaa ja pidän omaa kivaa, en hyäki niihi höspelöihi ainaskaa heti. Ett sillee kovaa vauhtii roudaan ynpäri-ynpäri ekaks ja sitt hyäkin. Kliffaa se ainaski on! Mä saan kunnoll liikuntaa ja mamin tarttee vaa heilutella sitä tsebaa. Ei voi olla kovin raskast, hei. Eilenki se jaksu tosi pitkää, nii kaua, ett mä kyllästyin. Otin sitt oman mylpyrän ja leikin sill iteksii, ku muistin taas ne mun punaset mylpyrät – hei tehän tiijätte ne! Nii ni sitt loppuilta meni vanhoi leluje kaa, onnistuin hukkaa ne kaikki enkä jaksunu enää ettii. Orja löytää ku siivoo, jeps! Tämmöne fotoki löyty, ei kauhee hyvä, mutt tavalline... vähä kyll takamus näkyy >o<
Hei, se on perjantai, kliffaa viikendii ny kaikill. Huamisee!
-----------------------------------------
Vincent, sinun elämäsi on kuin leikkiä vaan *sniif*!Päivän slogan: Miksi aina kun tapaa poliisin tai lipuntarkastajan, on aina hiukan syyllinen olo, vaikka tietää, että ei ole taatusti tehnyt mitään?
Päivän biisi: Juodaan viinaa
Luettua: Scott Turow – Kumottu tuomio, ziis, miten tämä on eksynyt kirjapinoon? Ok, no, tämmöinen lakimies/oikeudenkäyntiopus, jossa kuolemaantuomittua yritetään vielä pelastaa eri tavoin. Todisteita on, mutta kelpaavatko ne? Pähkäilemistä, ihmissuhteita, dhraamaa. Jeps, en hirveästi pitänyt enkä suosittele. Vahinko-otanta meikäläiseltä. Sen sijaan aivan suunnitellusti otin uudelleen luettavaksi Mikko Rimminen – Pussikaljaromaani, josta pidin ensilukemisella. Pidän vieläkin, tosin se on niin todenmukaista häröilyä, että ei se minua ainakaan naurata. Kalliosta ei pääse pois, MOT. Mieleen tulee muutamat kesäpäivät Malmilla takavuosina ,D Suosittelen kaikille hörhöilyn ja siiderin sekä oluen ystäville, epämääräisen aineksen kavereille ja liikkumista kotiseutua kauemmas varoville! =D
HEI - MITEN TAAS ON PERJANTAI?
PS. Jos tiedätte, kuka soitti ovikelloani – ilmoittakaa välittömästi!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti