Jos aivan teitä hämmästyttääkseni – istukaa siis varuiksi, tooli pärsheen alle heti – aloitan positiivisesti: takso tuli ajoissa, vei minut postiin, sain kaksi Isoa ja Tärkeää sekä Hyvää Kirjaa kustantajalta, jeeeeeeeeeeh! Siinä se sitten olikin. Eikö vain olekin positiivista ,D Joidenkin mukaan ns. positiivinen aloitus on siis tarpeen. Nyt voinkin antaa tulla taas väninää, marinaa ja kälätystä oikein tuopin pohjalta.
Tänään on siis omisarvis heti aamusta. Just, ja eilen näytti siltä, että miittejä pidettiin siihen tahtiin, että töitä on myös erittäin runsaasti odottamassa. Oikein kiva, olikin jo aika rauhallista tässä. Sain tehtyä pari kirjoitustakin melkein-valmiiksi melkein-työajalla (älkää kertoko kellekään). No, vaikkapa sillä ajalla, jonka muut käyttävät juoruamiseen kaffehuoneessa. Ei siinä sen kauempaa ainakaan mennyt. Lisäksi luin jokusta blogia ja nettilehtiä tarpeekseni. Hah, tein töitäkin! En yhtään valehtele. Lisäksi vinksutin pariinkiin otteeseen henkilöstöpuolen pääjehulle, että olen määräystä vailla. Kohta en enää viitsi vinksuttaa. Ilmoitan vain pitäväni joulukuun lomaa ja vähän päälle. Määräyshän loppuu 31.12.2009. Että siitä on hyvä lähteä. Josko soittaisi vielä työkkäriin, ovet auki lekottaen ja itse huutaen... No, katsotaan se lääkäri, sanoi lääkäri, mitä se sanoo =I *kammottava puujalka, ontuu, broidi, ontuu*
Tai jospa kerrankin (tai ehkä kolmatta kertaa) elämässään lottoaisi =O En kyllä tekisi näin – hullu ihminen tai sitten erinomaisen mielenkiintoinen, helppo ja hyvin palkattu duuni, kele!
Öh, muuta, tuota, ei. Ei siis todellakaan muuta. Taas pyykkikone pyöritti niitä sänkyvaatteita. Itse vain tiskasin ja pakkasin eväät. Hah, eilen saimme narinoinnin jämiä: aikastas hyvää savulohisalaattia. Tuoretta eikä liian suolaista. Kunnolliset salaatit oikein mukana, oli hyvää. Söin liikaa, myönnän. Tuli vain himo, kun en ole ostanut tuoretta salaattia muutamaan viikkoon. Se on ollut niin kamalan näköistä, valmiiksi limaista ja ruskeaa. Ja sitä pitäisi viikko syödä – ei nyt sentään. Joku raja tälläkin jätemyllyllä sentään.
Konfirmeerasin Belgarionia meilitse, onko hän ehkä kipeä jo / vielä. Vastaus on tässä: ”Ihan kunnossa täällä. Alhainen suunnitelmasi koemenestykseni sabotoimiseksi voitaneen siis virallisesti julistaa menestyksettömäksi. Totta, oma matolaatikkoni jää kyllä toiseksi. Ei siitä löydy kuin noin pari megafloppia, mutta ei flopeista ole hyötyä muualla kuin raskaassa laskennassa. Ja sitä ei nyt sitten aivan hirveästi tällä masiinalla harrasteta. Terveisin: Hänen Megalomaaninen Majesteettinsa, Imperator Augustus, Belgarion (III).” (Tuo matolaatikkojuttu löytyy täältä! Puheena siis oli aikaisemmin tietokoneiden suorituskyky yms. siihen liittyvät jutut) Eli tänään on tärkeä päivä. Pitänette käskemättäkin sormia ja varpaita ym. ulokkeita pyti-pystyssä, että lapsiraukka pääsee kaikista tenteistään läpi! Tämä on siis käsitettävä suoraksi käskyksi eikä miksikään pyynnöksi tahi aneluksi. Kellonajoista eli noin aamusta klo 9.00 lähtien iltaan klo 20.00 asti ihan varmuuden vuoksi (klo 19.00 se taisi kyllä loppua...), mutta että pääsee vielä kotiinkin asti ,D Kiitokset sitten myöhemmin jos ja kun.
Eli jännittävä päivä tulossa, eikö vaan *kyllästynyt ja ankea huoh*?
Purrrrrrrrviska, kaiffat! Ei toi eukko nyt oikee vihaskalta näytä, mutt ei se hirveest puhukkaa. Eile taas murinakone pyäri ja mä olin sen aikaa tooooosi hiljaa. Sitt mä sain kyll tavissafkaa ja semmost. En kyll mitää erikoist niinku. Huamenn vast on kauppapäivä, jeeeeeee. Ja Poikakii tulee, jee-jeeeh. Sitt varpist on jotai kunno safkaa, mä tiän. Voi olla, ett illall saa jotai heekkuu sitt. Ollaa me mamin kaa väleis, mä goisin sen tyynyll päivänkii ja sillee. Se kyll tuli heti tarkistaa, mitä mä oon väsänny. Höh – mitää tiätty. Ihan kilti kissi, niiiiin kilti ku vaa voi olla *viatoine ilme*. Mitä mä nyt muka, täh? Jos nyt joskus vähä erhettyy, niini heti ollaa kraiveleis kii >o< On toi ottanu fotoi, ne on kaikk vaa vähä samiksii, ku mä oon nii samis kissi kerta. Ottakaa tost vaa, kunno kollipoikafoto, eiks >o< *yrittää olla hjurmaava*. Mutt emmä taija sinne FM:ll kummiskaa. Mä puretan-raapitan, jos se rapsuu mua väärin. Tai mull ei oo just sitä mitä mä haluun. Se ei varmaa tiijjä... ei. En usko.
Kliffaa daagii hei kuiteskii kaikill!
Vincent, silmänpalvoja sanan varsinaisessa merkityksessä.
Päivän slogan: Joillakin ihmisillä saranat avautuvat ulospäin, toisilla sisäänpäin – minulla ne kääntyvät molempiin suuntiin kuin saluunan ovissa ainakin...
Päivän biisi: Kuularuiskulaulu
Luettua: Hanif Kureishi – Lähtö, novellikokoelma, jonka kaikki tarinat vähän muistuttavat toisiaan. Ei paha, Kureishi on muutenkin meikäläisen mieleen. Hiukan tragikoomista, välillä vähän puistattavaa ja julmaakin tarinaa – mutta sellaista elämä nyt vaan on. Suositan Kureishista pitäville – ihan hyvä... ilmaiseksi voisin ottaa kotooni jopa! Ja sitten aloitin eilen paketissa saapuneen toisen opuksen – se on vielä kesken, koska se on mallia tiiliskivi, jihhaa =D
KISSIKENKISSÄ VAAN – OMISARVIKSENKIN KIUSAKSI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti