Olihan se virhe, iso virhe, mennä edes Varastolle. Ei siellä ollut kukaan tehnyt juuri mitään. Se, mikä oli tehty, oli niin paashaa, että jouduin korjaamaan alusta asti kaiken. Eli ei pitäisi olla pois, ei mitenkään. No, nyt Upo lupasi, että en joudu sentään tekemään naapuriosaston juttuja, vaikka niitä tällä viikolla kovasti olisi tarjolla. Taas samainen leidi siellä ”sairastaa” tai sairastaa. Hassua, yleensä hän tietää aina etukäteen omat sairautensa ,D No, ei kuulu minulle. Hänkin vain odottaa, että aika täyttyy ja pääsee eläkkeelle eli on ns. pakkotöissä. Ei ole tietysti kivaa sekään, jos on vähänkään kremppaa kaverina ja sen ikäisenä jo jotakin aivan varmasti löytyy. En minä häntä siitä moiti, soisin vain, että joku muu sitten olisi paikalla ja tekisi osuutensa. Osa vain ei sormellaankaan koske näihin hommiin – ei sovi kaikkien arvolle tai eivät halua, eivät osaa jne. No, se siittä. Tämähän ON työnjohdon asia, mutta kun mitään ei tapahdu, tulee vain meiliä ”voisiko joku vähän auttaa...”. Ei voi, en minä, Upon luvalla! Minä sain pöydän melkein tyhjäksi, mutta kyllä raadoinkin. Hätinään ehdin syödä ja pitää lailliset tauot, kushätääkin pidättelin... Ja tänään on samaa taas edessä eli eiliset hommat palajavat takaisin lopulliseen käsittelyynsä ja edelleen eteenpäin, ei siis ongelmia työajan käytön suhteen.
Kotoon päästyäni jo pihassa soi puhelin ja Hörhö aneli audienssia. Broidinsa 60 v. synttärit ovat ovella ja Hörhö tarvitsi uusia vaatteita. Jovain menivät Kummisedän kamppeet uusiokäyttöön ja hyvää, siistiä ja sopivaa vermettä löytyikin. Hän oli oikein iloisa ja tyytyväinen kuin myös uuteen kämppäänsä, jonne hiljalleen muuttelee. Lupasi käydä noutamassa loput vaatteet kaverinsa kanssa myöhemmin autolla, niitä on liikaa vietäväksi yhdellä kertaa. Kaikki tuntuu nyt olevan hänellä kohtuullisesti hoidossa, vähitellen ainakin, sos.tätsytkin, asumistuki, hampilääkärit jne. *toiveikas phuuuuuuuh*. Vähän avaralainaa oli vielä annettava, mutta Hörhö maksaa ihan aina takaisin. Rehellistä peliä Malmilla, sano!
Sitten ei kotona yhtään mitään. Aivan repopoikki jälleen. Vähän pakollisia kotihommia ja riita kissan kanssa, joka salavihkaa taas hyökki syyttä kimppuun kaikilla ulokkeillaan ja hampailla. Nyt se kipeä vasen jalkani on vielä täynnä kynsien ja hampaiden erittäin syviä jälkiä. Kiva selittää omisarvikselle, että ”se oli vaan Vinski – siis kissa”!
Ei ole kivaa nyt muukaan, ei siis mikään! Ai niin, no sain – kiitosta vaan – kivapostia kyllä. En vain ehdi juuri nyt tarttua siihen, mutta kohtapuoliin ,D Siitä sitten myöhemmin taas eli kirjapostiahan se, tietty! Josta tulikin mieleen tuo stanan Sohvi, joka jaksaa aukoa päätään. Vetuttaa, pitäisi jo lärvinsä ummessa. Kirjoittaisi, jos osaisi – mutta kun ei niin ei, pitää jaanata vielä siitä, ettei mainosteta jne. Lahjaton siinä märisee omiaan, kelelautattu =E Voihan vitalikset ja muut kivat! Ja ketkäs muut allekirjoittajina, toiset coppertonet heti perään. Hah... ei voi muuta sanoa. Blogistaniassa on PAALJON paljon parempia kirjailijoita, kuin tuossa allekirjoittaneissa! Minä löydän heti ja ajattelamattakin 5 – 6, vähän mietittyäni useammankin. Nih kerta, minä olen tosissani! Ja ei, en ole kateellinen, koska tiedän, että minä en osaa kirjoittaa. Sohvin kyllä lupaan hakata *muahhahaah*!
Ai niin, tapani mukaan katsoin äsken roskapostien otsikot. Siellä oli mm. tällainen ”So cruel you are?” Jees, jees, kyllä minä olen juuri niin julma kuin oletattekin. Welhotar Julmio, Polgara Petollinen.
Ei, minulla ei ole mitään jännittävää kerrottavaakaan. Minä menen Varastolle, minä tulen kotoon. Pitäisi laatia kauppalistaa huomiseksi ja tarkistaa kirjaston varaustilanne – siinähän sitä puuhaa ihan riittävästi. Illalla pakkoruisku ja ruuaksi varmaankin thai-tai-kalakeittoa, ihan Belgarionin ja kissin takia ,D Itellä oo niinkään taas väliä, hjuu.
---------------------------------------
Puuuuuurve, kaiffat! Siis mä sain taas haukut, toi huus rumei sanoi niinku (”%&#%%!/%# . Mä meinaan hyäkin sen koipiseen, ku se oli menoss ulos ton kavrun kaa. Mitäs tuli takas sisää ja stiflat koives, mä en diggaa siit yhtää, en. Nii ni nyt sill on sitt kunno reiät taas *huoh*. No kyll se hiffas, ett mä sain taas hepulit ja sillee. Mitää heekkui ei taaskaa tullu, tavismuanaa, raksui ja kaakkii. Ei mitää heekkuu, hmph. Voiskoha se illall sitt antaa vaiks sitä fisuliinii mullekkii – varpist antaa. Ei se voi olla antamati ku mä kert oo nii nätti, siis sillo ku mä oikeen pyydän jotai. Tartteeki olla timminä ja kilti tänää. Hitsi ku muistais vaa, meinaa unohtuu tämmöset jutskat. Toi otti fotonkii, ku mä oon taas sen paikal. Menin vaa, ei se sanonu mitää, punki viakkuu kirjasa kans. Ett tämmöst meill, ei erikoist.
Kliffaa melkee-viikon loppumist jo, eiks?!
Vincent, ei viikko nyt vielä lopu....
Päivän slogan: Teen töitä kuin eläin – olenhan minä ronsu, ei kun siis evelantti!
Päivän biisi: Down On The Corner
Luettua: Peter Leonard – Ihmismetsällä, jöstas, tässä poika kyllä seuraa isänsä jalanjälkiä ja vieläpä erinomaisen fiinisti. Peter on tietysti Elmore Leonardin poika ja kirjoittaa siis ihan omalla nimellään. Kirja oli Welhottaren mieleen, kovastikin. Erilaiset ihmiset nyt vain sattuvat tavallaan yhteen, tappojen – tahallisten tai tahattomien – kautta ja seuraa helkkarin piinaavia hetkiä, hrrr. Tässä on jännitystä, joka kelpaa ilta- ja yölukemiseksi. Piti lukea kerralla loppuun. Suositan tutustumaan! J. Pekka Mäkelä – Karsta, kotimaista scifiä eikä kohtuuttoman kehnoakaan. Ihan lukemisen arvoista, alan aktiivisille harrastajille jopa suositeltavaa ja linksusta lisää.
JA KISSIKENKILLÄ VAAN – KYLMÄN RAUHALLISESTI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti