Auts, olen taas hereillä klo 2.05. Ei tästä tule yhtään mitään. Toisaalta, minä nousen ylös, jos ei nukuta. Turha siellä sängyssä on kärvistellä. Otetaan aamukaffet ja mömelöt, nakataan kone auki, avataan kirja – kas, siitähän se päivä mukavasti alkaa.
Jahas – tuli eilen taas haalittua metrinen pino kirjoja kirjastosta. Jopa pidättelin itseäni, en ottanut ihan kaikkea tarjolla olevaa, jätin nätisti muillekin jotakin. Varauksiakin kun oli kymmenkunta. Niin että, lukemista riittää. Kaupat eivät tarjonneet ihmeitä. Vihannestsioski kunnostautui tarjoamalla kukkakaalin, minkä tahansa, 1 juuro/kpl, olipas heiltä virheliike. Minä löysin kassin kokoisen kukkakaalin *muahhahahah* ja jättimäisen purjon. Saan taas kukkakaalimuhennosta ja – ylläri, vaihteeksi juuresspydäriä. Minä nyt vain olen tykästynyt siihen ja syön niin kauan kuin se maistuu. Ei punajuuria pitkään ole täällä tarjolla tuolla hintaa. Että sillä mennään. Lisäksi tuli ostettua jömmaruokaa. Belgarionille tarjosin savulohipasteijoita sekä mustikkatäyttäriä (Serkuista). Oli muuten hyvää eikä liian makeaa, tykkäsin ja ihan totta, söin vain yhden nurkan siitä sydämestä ,D Belga huolehti lopusta kiitettävän omatoimisesti, nuoli sormistaan vielä jämätkin eikä kitissyt tai natissut yhtään.
Pojalla on ns. väliviikko; vain parit laskuharjoitukset, pari ohjelmaharjoitusta (siis ihan oikeaa toimivaa pikkuohjelmaa koodattavana) ja yksi kirjallinen arviointi tehtävänä. Että sellainen Lipaston väliviikko. Minä sitten tsemppasin, teetätin pari pikkuhommaa, heitin vähän ruokaa pussiin sekä pienen stipendin. Sain luvan soittaa myös ensi viikolla *huoh*. Tenteissä hän oli ollut jokaisessa ja jokaisessa myös jotakin tehnyt eli toivottavasti ovat läpi, muulla ei olekaan tässä vaiheessa taas mitään merkitystä. Hetken kuuntelin ensi jakson luentojen nimiä, yksi meni ohi kuin lokki – ei mitään aavistustakaan, ilmeisesti käsittelee algoritmejä, otsikkona on ”Diskreettinen optimointi”. Minä kyllä keksin tuolla nimellä muitakin mahdollisuuksia, mutta Belgarion oli eri mieltä ,D
Sain myös ajettua koneeseeni uuden päivitysversion, äh, service packin Vistoon, jäks. Samalla päivitin pari muutakin juttua ajan tasalle, vielä tuolla tyrkytetään varmaan Nöftin omia päivityksiä – jäänee huomiseksi tai iltapäiväksi. Hyvä, hyvä. Eikä kone edes vielä *ristii sormiaan* ole jumittanut pahemmin. Huh! Belga tosin lupasi toimia Helpparina, jos aihetta on. Itse asiassa, kyllä päivitys taisi olla paikallansa, eräät toiminnot tuntuvat nyt kovin köykäisiltä *virn*. Ans kattoo, mitä paashaa sieltä muuta tuli mukana. Sen näkee sitten myöhemmin.
Päivän kamalin / huvittavin ja äkäisyttävin Kuukkelimainos: Jos on Reikä, tarvitaan Kaira ;D Ei tiedä, itkeäkö vaiko nauraa... juu, mainos oli vissiin ihan asiaa, mutta tuo kieli jotenkin jää rähisemään meikäläisen korvaan. Katselkaa Vuodatuksen sivupalkkeja, siellä se pyörähteli aikansa ainakin, kääääk!
Tänään tarjolla: Ei, ei Hassisen konetta, sen sijaan ehkä siivousta ja basen pesu (kissioksut pois!), pyykkäystä ja muuta vekkulia sairaslomapuuhastelua. Juu, ja ruuanlaittoa tietysti. Eilen en kunnolla oikein syönytkään, vain leipiä ja herkkuja, ääähh ja örps. Enkä saanut aikaan muuta kuin aamulla pari kirjoitusta ja selailtua taas itseäni läpi erinäisillä sivuilla. Outoa, miten sitä joskus jämähtää koneelle (ai, miten niin joskus, kysyisi tässä Belgarion) =O Meillä on näet sama tapa. En tiedä tuleeko poika äitiinsä vai äiti poikaansa, mutta tosi on. Kun Belga lopettelee yöllä koneella, minä herään nettailemaan. Kerran jo hekoteltiin sillä, että yhtä hyvin voisimme kilauttaa kaverille ja kertoa asiasta eli ”Nyt on mun vuoro – koko perhe koneella läpi vuorokauden!”. Tänään taitaa olla juuri sellainen aamu.
Hah, kello on juuri niin vähän tai paljon, että menen tupakalle ja jatkan kirjoittelua. Vuodatus päivittelee kohta itseänsä. Miksi ihmeessä missään ei edelleenkään ole isoa tekstiä, että klo 4.00 – 5.40 ei kannata laittaa tekstejä eikä kuvia tänne? Ne nimittäin jäävät todellakin tuohon lillumaan tai tuplaantuvat, jos klikkailet siinä turhaan. Parempi laittaa ne vasta sen jälkeen ja käydä listan kautta päivittämässä bloginsa itse... Siis minä teen niin. Olen tehnyt niin sen jälkeen, kun huomasin, että ajastettu tekstinikin ilmestyy ihan miten sattuu. Joitakin pieniä ongelmia näemmä, argh. Minä en pidä ongelmista, en ainakaan niistä, joita sattuu omalle kohdalle!
----------------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kavrut! Joohei, oli eilittäi iha kivaa. Mull vaa kävi vähä ohrasest, mä söin taas liikaa kilejä ja satuin oksuun. Ei siin mitää, sehä on ihan tavallist. Mutt ku mä oksusi just sillo, ku noi söi niit fisujudekoit. Siin kävi sitt sillee, ett mä en saanu mitää. Ehän mä heti voinu syädä ja sitt niit ei enää ollu. Vaa tavallist kissimuanaa *möks*. Piti sitt safkaa vaa sitä, ei voi mitää. Sain mä ruakii ja purui ja semmost, Poika toi. Ja mä menin pojan Reppuu, noi nauro. Ne luuli, ett mä en muka mahdu sinne, hyvinhä mahduin. Poika joutu vaa siivoo koko Repun sitt, ku se oli muka täynnä kaavoi, mitää kaavoi, jokune piän nätti kaava, höh. Nii sitt mä meninkii goisii ja oonkii goisinu aikastas paljo. Goisin muute melkee nytki. Mami saa tänää tarjoo sitt mull jotai heekkuu, se melkee lupas jo. Fotokii must on, ku mä goisin oikee tiukall kääriksell. Emmä jaksa mitää skrivailee, ku mä oon ihan poikki kans. Katotaa sitt myähemmi, ihailkaa, mite tiukaks mä voinkii vetää itteni >o<
Kliffaa vapaat päivää kaikill – nii ja niit heekkui kans!
Vincent, oksukissa!
Päivän slogan: Kotini on linnani – eikä täältä todellakaan ole helppo paeta!
Päivän biisi: Errors of My Way
Luettua: Vesa Karonen & Panu Rajala – Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija. Melkomoinen opus, en minä tätä kaikkea sentään Jylhästäkään tiennyt, vaikka Kiirastulen runoja jouduin kuuntelemana polvenkorkuisesta asti – kovaan ääneen lausuttuina... Ainakin yleissivistyksen nimissä luettava kirja, kelpoisaa kerrontaa runoilijasta, hänen elämästään ja suhteistaan. Liikaa keskitytään sodanaikaisiin tapahtumiin, se lienee ymmärrettävää tuotantoa ajatellen. Suositellaan kaikille, jotka eivät tiedä, että Jylhä oli mm. erinomainen suomentaja, varsin tuottoisa runoilija sekä Tulenkantajien ensimmäisiä jäseniä – erikoinen persoonanakin, kaikin puolin. Leena Lehtolainen – Henkivartija, ei, tämä ei ole Maria Kallio –sarjaa. Jotenkin minä en ihmeemmin tästä pitänyt, ihan luettava opus, mutta mitenkään tämä ei ihmeesti kolahtanut. Liian tehdyn, kikkailevan oloinen – kuin tilaustyönä kirjoitettu, kun mitään muuta ei ole keksitty. Juu, varmasti myy hyvin, kiikutetaan nätisti takaisin kirjastoon eikä tuoda toista kertaa kotiin, valitettavasti. Linksussa puhutaan mustasta huumorista, poliittisesta trilleristä jne. Tuota, olen eri mieltä, mutta lukekaa vaikka linkistä lisää, jos tämä opus teikäläisiä kiinnostaa edelleen.
KAIKKI KENKÄT LEPÄÄVÄT ETEISESSÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti