Welhotar nukkui eilen. Nukkui melkein koko päivän. Heräsin vain syömään välillä sekä keittelemään kaffetta. Ei paha eli piristyin vasta illalla. Just, ettei sitten yöunet taas pilalle kirjan voimin – ei nyt ihan. Sen verran hyvä kirja kesken, että antoi myös unta tarpeeksi. Nukuin nimittäin päivän unisession päälle vielä reilut 6 h, tosin kivut herättivät useampaan kertaan!
Mutta on se kumma, miten sitä voi ja jaksaa nukkua, oikeasti siis. Vähän väliä! No, imureerasin ja pesin pyykin samalla kun tein ruuan ja söin eli vähän yli tunnin olin kai oikeasti välillä kunnolla hereillä. Senkin mömelöiden voimin. No, nyt unetus on kunnossa taas yhdeksi päiväksi. Särky viis (tai kuus) veisaa moisesta levosta. Se vaan jatkuu. Samoin hillitön sisäinen palelu, joka on aika järkyttävä kokemus toisaalta. Kun palelee siis ulkoa ja sisältä yhtä aikaa. Eikä mikään auta, eilen yökkäri (pitkä ja paksu), kylpytakki ja kaksi peittoa päällä, silti oli kylmä tai ainakin viileä. Tämä siis liittyy enempi fibroon eikä siihen, että sisällä on muuten sopivan viileähköä normi-ihmiselle.
No, illalla sain pari kirjoitusta pois tieltä, vielä tuossa odottaa jokunen tulemistaan. Päässä olisi suht valmista, kunhan jaksaisi sen saada vain ulos sieltä. On paljon mukavampaa kirjoitella jotakin muuta, jostain kumman syystä... Eihän se mikään pakko ole, vapaaehtoisestihan minä. Mutta kun on sitouttanut itsensä – jostain syystä olen melko helposti sitouttamassa itseäni melkein mihin tahansa, mikä on sen arvoista – kokee sitten velvollisuudekseen tehdä sitä ja tätä. Nou hätä, kyllä se tästä jonakin aamuna taas. Tai jopa tänään. Ei sitä koskaan tiedä, milloin se tulee. Jonkinlainen inspiratsiooni nimittäin. Kirjoittaa ns. hallitusti ja sanoja laskien *arghhhh*. Se kyllä tekee hyvää meikäläiselle. Siis tuo sanarajoitus ja jonkinlainen hallittu ja hillitty kirjoittaminen. Täällä kun en noudata mitään rajoituksia. Ainoastaan ihmisistä en puhu oikeilla nimillä, en myöskään työpaikoista jne. Tämä lienee selvä?! Muuten kerron ympäri-ämpäri kaikkea mahdollista, liikaakin, arvaan. Eihän tätä jaksa kukaan enää lukeakaan. Kaikenmoista epämääräistä jorinaa, välissä ruokajuttuja ja mässytystä, valitusta ja väninää. Juuei, ei hyvä! Niin ja vielä epämääräistä ja outoa kielenkäyttöä, ei sekään hyväksyttävää. Ei millään lailla...
Jahas, on taas se päivä, että matkat on tilattava, parin päivän eväkset laadittava ja käytävä pakkoruiskussa. Inhottaa, oikeastaan kaikki toimet. No ruuanlaitto on ihan mukavaa, kun on pakko kuitenkin syödä. Mutta kun tekee tuossa pienessä tilassa monen päivän ruuat, ei sekään enää ole oikein kohdallansa. No, menettelee kuitenkin. Jospa saisi sitten taas olla rauhassa pari päivää. Päh, unohdin, pitää taas ottaa poikkeaminen. Jälleen pakettikortti tuli perjantaina! Etten pahemmin sano, hitsi. Enkä sen takia ala vaivaamaan Belgarionia, hän valmistautukoon tentteihinsä rauhassa. Josko jo maanantaina, viimeistään tiistaina postiin sitten. Kirjoja paketissa on 1.2 kg eli varmaan kaksi ,D Odotan jo, tai oikeastaan arvaan, mitä on tulossa. Ihan hyvää luettavaa siis ;D Asiaan palataan myöhemmin tarkemmin, kun ne on ehditty lukea.
Muistattehan, kun kerroin, että otin chilit sisään kasvattelemaan loppuja itsestään. Osasta satohan jo korjattiin ja kuivattiin, niistä miedoista. No nyt alkavat nuo muutamat tajunnanräjäyttäjät vaihtaa väriään oudosti – kyllä minun täytyy vielä pitää niitä hengissä, vaikka ne aika roisilta tuossa näyttävätkin. Hengissä myös siksi, että Vinski rakastaa syödä niiden tuoreita lehtiä! Hullu kissa, tullut emoonsa ,D Niitä se riipii tuossa joka päivä, välipalaksi! Huh.....
Ulkona on mukavan leppeää, sataa... silloin ei esim. käsiä tai polvia pahemmin särkyile jatkuvasti. Eikä palele aivan hirvittävästi, vain silleensä normisti.
Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffanderit! Hei, hei-hei-hei, mull olikii eile oikee kissinpäivät. Mä siis sain ihan kaikkii heekkui, mitä vaa oli torpass. Ekaks mä sain mjunuaisii, ei hirvee paljo kyll. Möhkö ei anna niit kauheest, ku se sanoo, ett mä ahmin ja oksun *nolo virn*. No sen jälkee sitt se teki itellee donarileivän, siis tosi harvon näkee semmost! Nii ni mä sain sitt loput donaritkii viälä, phuuuuuuh. Arvaatteks olinks mä vähä täynnä. Mä goisin ja kuarsin, sanoo toi. No, myännetää, kuarsin varpist ku oli massu nii kamalan täyss ja hyvä olo ja mami lämpösen toss viakuss ja paaaljo täkkei ja tyynyi sänkyss. Mmm, oikee kunnon kissieloo niinku. Yhtää ei häirinny, vaiks toi sitt imureeras ja käytti murinakonetkii välill. Mull oli hyvä olla >o< Sitt se otti taas pari fotooki. Mutt se valitti, ett must ei saa ku tämmösii kuvei, ain mä makaan sänkyss silmät kii tai auki. No tota, aika vähä mä liikunkii. Sitt ku mä liikun, mä meen tosi kovaa ynpäri-ynpäri-ynpäri – eikä siit ota fotoo kukaa, meinaa. Ett täss vaa selitys, miks noi fotot on ain tommosii. Voi ku tänääki ois jotai heekkuu. Hei mä sain sitä hianoo uutta raksumuanaaki. Ekaks pitää vaa syädä pari kupillist vanhaa pois.... Jee, mull on kaikkee!!! Ai toi kerto jo, että mä syän kilei. Enkä syä kilei, ku siis hei lehtii, niit vihreit. Syänhä mä oviileitkii, mitä kummallist toss sitt oikee muka on?! Son hyvää vihreet, mä tarviin jotai vihreet just nyt....
Vincent, kissanpäivät ovat tarjolla tosi harvoin ;D
Päivän slogan: Vaatimattomuus liittyy epävarmuuteen. Epävarmuus liittyy ujouteen. Ujous merkitsee pelokkuutta. Pelokkuus kuuluu heikkoon luonteeseen. Heikot eivät peri maata vaan palvelevat ainoastaan itsevarmoja ja itseensä luottavia. (Ja paashat, tämä oli lainaus muualta.... toim.huom.)
Päivän biisi: Class of ’57 Kotomainen versio on tietty H. Band ja Viis B kuuskuus, joka on tosi hiano ;D Ei vain löydy mistään sanoja, argh. Ei viideotakaan, ainakaan minä en löytänyt – joten tyytykäämme jusalaiseen versioon, joka ei ole kovin kehno sekään!
Luettua: Cornelia Funke – Mustemaailma, Mustesydän-trilogian loppu... enkä kerro, mitä tapahtuu tai tapahtui. Kuka selviää vai selviävätkö kaikki? Kuka kirjoittaa ja mitä? Tavallaan Funke on kirjoittanut loistokkaan trilogian, hiukan meikäläistä hämää se, että tunnen kovasti joitakin osia lainatun muualta. Ei, en syytä plagioinnista. Kun lukee paljon fantasiaa ja muita sitä liippaavia tarinoita ja mm. ihan klassikoita, väistämättä tulee huomaamattaan käyttäneeksi niitä hyväkseen. Että näin. Suosittelen kyllä, kaikille fantasian kavereille koko sarjaa, itse asiassa ensimmäinen osa oli paras (minun mielipiteeni)... Sitten meni pari paikallislehteä kursorisesti ja vähän oman kirjaston selailua unien lomassa. Lisäksi eräs suosikkini on kesken, säästellen luettavana siis ;D
KAIKKI KENKÄT HILJAA RIVISSÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti