Minua kustiin silmään – tai ei, ei Upo kussut, vaan toisen osaston päähinekkö. Arvatkaas, eilisaamuna oli odottamassa kilotolkulla materiaalia sieltä naapurista. Vaikka nimenomaan oli sovittu, että tällä viikolla teen vain osaston omia hommia erinäisten lomien ja henkilöstöasioiden takia. No, Upo näki, soitti ja silleensä asia korjaantui välittömästi. Tosin myöhässä, olin jo raivopäissäni tehnyt kaiken. Lisäksi tultiin pyytämään ylimääräistä avitusta. Suostuin, koska muuten olisivat joutuneet pyytämään erästä ei-toivottua henkilöä tekemään sen. Sanoinkin suoraan, että parempi minun tehdä tämä kuin teidän etsiä sitä lusmuilevaa naikkosta. Hmph, heitä nauratti. Pyysin anteeksi, että sanoin niin suoraan, mutta tottahan minä puhuin. Eli hommia tuli ja vielä sellaisia, jotka joutui tekemään kikkakakkosella... eli ilman oikeuksia *muahahaah*. Pari simppeliä juttua ja kas – siellähän ne olivat. Tosin jouduin vähän sählimään ja kerroinkin sitten teettäjälle, että meilaan jutut hänelle, tallentakoon itse mihin huvittaa ,D Mutta sain tehtyä. Loppupäivä olikin matalalentoa, pari blogia ehdin vilkaista, lehden lukea ja rauhassa evästää. Tästä päivästäkin tulee rankka. Onneksi – juu, kopioin taas itseäni – on perjantai ja prle soikoon, huomenna on taas joku hemmetin pyhä, argh!
Omisarvikselta en odota yhtään mitään. Olen jopa ajattelematta koko asiaa, ketuttaa sen verran. Henkilöstöpuolta kiusasin vaihteeksi; lupasivat määräyksen viikon-parin sisällä. Just.
Varastolla on tarjolla ensi viikolla otsastomiitin lisäksi myös rotkotusmiitti - normilunssarokote siis, ei nöf-nöf-quiik kuitenkaan. Täytyy mennä hakemaan kuitenkin se normirokotekin. Ei lunssan takia, jälkiseurausten pikemminkin. Eli suosittelen kaikkien rokotusten ottamista, jos ilmaiseksi tarjotaan! Ja muistakaa, että käsidesi on vain pahasta, nih kerta.
Omalaatuisia lunssanhoito-ohjeita kyllä tarjotaan. Minä luotan eniten kuitenkin entisen omalekurin (hän on alunperin Jaappanista) ohjeisiin: ei saunaa, ei tulikuumaa juotavaa (turhaan vaan turpoavat limakalvot) - lämmintä vaan. Sopiva lämpö ja / tai viileys tilanteen mukaan ja maate petiin, särky- ja kuumelääkitystä tarpeen mukaan. Eli ei peittopinoja, jos siltä tuntuu, avataan vaikka parvekkeen ovi jne. Eli mikä itsestä tuntuu hyvältä, on luultavasti oikein. Ei pidä kuitenkaan tintata turhan monta rommitotia, vaikka sekin voipi olla hyväksi. Pienessä määrin vaan, on ainakin mukavampi sairastaa. Näin tänään terveyspoliittinen katsaus – Doc Welhotar - teitinkin oma terveyskonsulenttinne Lokistaaniassa!
Kauppa- ja kirjastomiitti Belgarionin kanssa on sovittu normitapaan, jopa kauppalista on laadittu =O
Tosin aika lyhyt sellainen. Täytyy katsastaa vähän tarjontaa vihannespuolella ja tsioskilla, niistä kun ei voi koskaan olla etukäteen varma. Tein eilen ison kattilallisen thai-tai-kalakeittoa, sitä on eväänä ja riittää myös illaksi molemmille lohipasteijoiden kylkeen. Lisäksi pitänee käydä Serkuissa hakemassa jotakin kivaa, makeaa ja muuta tarpeellista. Kirjoja on menossa jumalaton kassillinen palautuksiin, tulossa vain jokunen, liekö 5 – 6. Kele soikoon, tahtoo enemmän. No, jätin pari jömmaan eli odottamaan vielä. Pitäisi ehkä vähän kirjoittaakin oikeasti viikonloppuna. Murr, pitäisi ja pitäisi niin hitsin paljon muutakin.
Ei siis mitään erikoista tarjolla tänäänkään – samaa vanhaa vaan.
Purrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffanderit! No nyt on mami menny kyll ihan täysi sekosi. Hei, mä sain tiätteks kaht, siis hei kuvitelkaa, kaht eri fisuliinii eile. Onnenpäivät, kissinpäivät! Ihan mahdotont tää judeka >O< Nimittäi se duunas hirveen määrän kalasoppaa, mä sain siit ekaks biitin. Sitt se duunas itellee donarileivän ja mä sain loput! Siis vähäks olin tiätteks ähkynderinä siin ja kattelin, ett ei voi olla niinku totta. Mikähä sitä vaivas... no ainaskii tuli kerrankii kunnoll safkaa. Nonnih, nyt se jo putsii kuppii ja lataa siihe tavismuonaa *huoh*. Kai sitä sitt silläkii elää taas vähä aikaa. Jos vaiks ees viikonloppun sais sitt taas mjunuaisii? Ai ett taas katotaa. Mitä me oikee katottais hei möhkö, sua vai? *säntää pakoon* Juu, tartteeki mennä tsiigaa sitä safkaa. Nähdää taas. Eikä oo mun foto, ku taas varkastettu siält jostai, te tiijätte kyll.
Kliffaa perstait ja viikendi alkuu kaikill!
Vincent, herkkutakamus – karvainen sellainen.
Päivän slogan: Jos aiot rakastaa jotakuta, älä kiinnitä huomiota mihinkään hänen ominaisuuksiinsa!
Päivän biisi: Bourbon Street
Luettua: Ulf Lundell – Säämies, vanheneva taiteilija asustaa sattuman oikusta pidemmän aikaa Etelä-Ruotsissa ja pitää päiväkirjaa sekä kertoo välillä omin sanoin tapahtumaköyhästä elämästään. Köyhästä, no, vieraita ja tuttuja ilmestyy oudolla tavalla outoihin aikoihin tekemään kummallisia asioita. Sää sai hänet jäämään taloonsa, vaikka hänen piti palata Provenceen. Säämies tekee myös merkintöjä säästä ja se on hänelle tärkeää. Kuten myös maalaaminen, viini, hyvä ruoka ja naiset.... Hitaasti etenevä, mietteliäs, kuitenkin jotakin odottava tunnelma koko kirjassa. Eikä suotta, kyllä alkaa tapahtuakin, mm. eri naisten kanssa erilaisissa suhteissa ja muutakin erikoista. Lundellista olen aina pitänyt eikä tämä ole mikään poikkeus. Suosittelen... hiukan tilityksenomainen opus, olisikohan...
KISSIKENKILLÄ VAAN – LUMEN TULOON ASTI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti