Katsotaanpas ensin, mitäs Matille on tapahtunut – ei siis matille ja merville (nehän kirjoitetaan jo numerolehdessäkin varmaan pienellä) – vaan isolle Matille ,D Näköjään torppa on tutkittu, tsihih. Tässä myös eräs näkemys asiasta ;DD Just, tuota täälläkin tarvittaisiin. Ei, ei tod. löydy mitään Varastolle kuuluvaa, ei kyllä kenellekään muullekaan kuuluvaa, valitan. Mutta suo sarjis on hiano, tämä tykkää! Ja lisää siitä sitten lauvantaina siellä toisaalla...
Muusta en sitten yhtään pidäkään. Koivet olivat eilen niiiiiiiiiiiin kipeät, että häijyä teki ja itkua pukkasi. Ensimmäistä kertaa koko Varastolla oloni aikana valitin työkavereille siitä, että en tod. ole kunnossa. Sanoivat sen kyllä näkevänsä, ihan ontumisesta ja tuskaisesta ilmeestä. Juu, yritin olla kuitenkin siistin ja pirtsakan näköinen. Töitäkin tein rutosti, siinä nyt vähän kivut unohtuvat. Mutta onko kukaan teistä koipivammakoista huomannut, että istuminen on yhtä paha – ainakin melkein – kuin seisominen ja käveleminen? Tarkoitan siis ns. aktiivista istumista eli koneella oloa ja hommien tekoa siinä, papereiden selausta ja semmoista. Siinä joutuu oikeasti jännittämään koipia koko ajan jollakin tavalla. Juu, on jalkatuki, se vain ei auta. Ja kyllä, eri malleja olen kokeillut näiden vuosien aikana. Ei vaikutusta näissä hommissa. Oli pakko ottaa iltapäivällä se vahvempi kipumömelö, joka ei kunnolla toimi sekään, valvotti vaan (pitäisi nukuttaa, ehheeh). Mutta kun ei muutakaan ole, eikä muuta voi. Kunnon minikänni olisi pikkuisen avittanut kyllä, mutta kun on tänään työpäivä. Eli ei sitten voinut ottaa lomperoakaan, kele. Kotihommat eli evästys ja pienimuotoinen oma ruokailukin oli pakko hoitaa. Kumma, kun kivut eivät vie ruokahalua! Se vasta olisikin kohtuullinen korvaushoito tälle piinalle. Ei kun päirinöitä ja tomangeja kehiin, pari perunaakin löytyi ja vähän italiaanovihannespataa. Sitä sitten ja samaa evääksi pariksi päiväksi. Ja lepoa vähän joka välissä. Kyllä se tästä, kun saisi viikonloppuna levätä ja nukkua. En ole varma. Kaikkea taas pitäisi ja pitäisi.
Nyt sitten olen niin raivona, että jaksoin jopa tähän asti pidätellä armaan karvatakamuksen faniklubitukselle uutista; ei, Vinski ei ole raatona, korkeintaan moraalisesti. Katin prle käyttäytyi jo aamulla vähän siihen tapaan, että arvelin ongelmia tulevan. Olin oikeassa, kyllä minä oireet tunnen. Just, arvaattehan te, paskat oli väännetty aivan keskelle päiväpeittoa ja kaikki kulmat käännetty siististi päälle! Argh, en jaksanut huutaa, manailin vain ja kissi miukui jo valmiiksi basessa. Kyllä kuulkaas kaveri tietää, milloin on erehtynyt. Nähkääs, en edellispäivänä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota herraan, annoin väärää ruokaa aamulla jne. Sehän riitti taas tähänkin. Eli pyykinpesua illalla, ei sitä paskanhajua kestä kukaan, vaikka peiton piilottaisi pyykkikaappiin – se löyhkä leviää koko pieneen torppaan. Että näin taas meillä. Oikein ihana kissa. Jos joku tietää mukavan ja ilmaisen kissakuiskaajan, täällä olisi vähän työmaata äärimmäisen itsepäisen ja helposti tietyistä asioista loukkaantuvan kollipojan kanssa?!
Tänään on iltapäivällä osastokokous, argh. Luulen, että siellä ei ole erikoista, kuitenkin sinne on pakko mennä ainakin olemaan paikalla ja kuuntelemaan. Että minä en jaksaisi niitä jaarituksia, pahinta mitä tiedän, ovat pakkomiitit. Minä sentään olen kuluttanut varmaan vuosia elämästäni erilaisissa miiteissä, työn puolesta, vapaaehtoisesti ja yhdistystoiminnassa. Uskokaa pois, hyviäkin ja innostavia kokouksia on ollut. Tuota, tosin aika harvoin *virn*. Jostakin syystä en usko tämän miitin kuitenkaan olevan sellainen. Käytännössä se siis tarkoittaa taas aamuhommia kiiruulla. Onneksi rotat voivat lähteä aikaisemmin pois, muut jäävät käsittelemään vain heidän omia asioitaan lopuksi *huoh*. Pääsen ainakin kotoon ajoissa, mikäli Palmia suo ja matkapalvelu toimii!
Jahas, se on taas kauppalistan laadintaa tänään. Apuva, juuri äskenhän minä sitä tein, siis siitä on viikko. Huh, miten joku jaksaa ja viitsii käydä kaupassa monena päivänä... nyt en jaksa ymmärtää. Viikon välein on ihan sopivasti, jos jotakin unohtuu tai puuttuu, ollaan ilman. Se on niin simppeliä. Kun vain olisi taas sen verran tuota luovuutta ruokapuolelle, että keksisi jotain.. hei, tofua on vielä. Appelsiinitofuahan minä teen ja siitä riittää kolmeksi päiväksi, jeee. Ja se on muuten hyvää, jeps-jeps *jihhaa-huutoja*. Yrttejäkin uupuu, ne on muistettava. Ja tavistavaroita, tietysti. Miksi ne eivät koskaan lopu yhtä aikaa? Onneksi armas Belgarion taas on luvannut, että saan soittaa ja hän voi avittaa.
Outo valoilmiö eilisen myrskyn jälkeen; klo 17.15 Malmilla oli kaunis auringonpaiste ja aivan tyyntä! Olipa outoa sen päiväisen myräkän jälkeen. Ainakin Pazilassa kierteli pyörretuuli vaakasuoraan kerien, todella omituisesti heitellen.
Terrrve, kissikavrut! Nonnih, toi mami taas paljasti kaike. Mä en taaskaa voinu sill mitää, ett tein tollee. Kyll mä heti sen jälkee hiffasinkii, ett möhkö on pahall tuulell ja sitä suututtaa. Tehty mikä tehty. Mä sitt viätin iltaa ihan vapaaehtosest bases, toi ei ees komentanu mua ja toi viäl muanaaki. Mutt mä olinkii niinku vapaaehtosest arestis, ett jos se helpommi leppyis. Ett semmost. Ei oo varmaa kliffoi kyll noi kakkisjutskat, mä vaa meinaa, ku sitt heti alkaa toi murinakone pyärii. Mä en siädä sitä yhtää, mutt silti kököti vaan bases ja sanon muutaman ruman sanan >o< Joo, no tajuunha mä, ett tääll dunkkas ja sekää ei oo kliffaa, ei ees mun miälest. Mutt toisaalt aika iisist toi otti ton homman. Vähä vaa iteksee murputti eikä mulle muut ku muutama sana siit, ett tollasii ei pitäis tehdä ja sitt tiätty niit rumei sanoi. Niit kyll silt tulee muuteski, hei paljo tarvii! (¤=”#&&&(!”=/&¤ tulee tosi noppaa välill. Viimeks ku se iski varpaas tualin koipisii, ehheheh... ai nii, juu, ei pitäny nauraa. Must ei sitt tänää oo taas fotoo, ton patterit treikkas. Siis ei mamin, ku kaameran niinku. Ne on viäläki toss lataamos. Ett tämmöne judeka tualt.
Kliffaa torjantait kaikill, hei, ei mull oo mitää hätää. Vähä onee olo vaa >o<
----------------------------------------
Vincent, en minä sinulle todellakaan ollut niin raivoissani – minä aavistin tämän!
Päivän slogan: Sitä mielellään toivoo kaikille jotakin hyvää, toisaalta tiedän, että toiveeni eivät muutenkaan toteudu.
Päivän biisi: Viis viimast
Luettua: Particia Cornwell – Scarpetta, 30 v. tutkimuksia ja tähän on päästy, jälleen eräs outo ja todella ruma murhajuttu, johon liittyy juonitteluja, eräs juorublogi ja kaikkea muutakin ei-kehittävää. Silti tämän lukee suht mieluusti. Cornwell on kirjoittanut kehnompaakin ja tässä ainakin jännitys säilyy ja outoja kuvioita tulee esiin vähän joka puolelta. Scarpettan kavereille ja jännäreistä pitäville, Welhotar luki ihan mieluusti kyllä. Hassua, linkin arvostelijakin on sitä mieltä, että tämä on parempi kuin viimeisimmät suomennokset. Harvemmin olen täysin yhtä mieltä kenenkään kanssa, täytyy tunnustaa ,D Menossa toinen murhajuttu... vielä kesken, joten ei sen kummempaa.
KISSIKENKILLÄ MENNÄÄN – MAIHARIT TÄYTYY KOHTA JO KUVATA =b
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti