Auuuuts, minua sattuu! Koivet ovat äärikipeät, pitikö sitä nyt intoontua eilen sitten retkelle? Retorinen kysymys, mutta piti. Pakastin oli tyhjä, vain pari palaa ruisleipää ja kissalle mjunuaisia. Jääkaappiosiossa majaili se tod.näk. valo sekä puoli joukkuetta erilaisia kastikkeita, mutta ei mitään oikeaa ruokaa. Oli pakko kiusata lasta ja hommata Belgarion pikaisesti kantoapuun sekä kauppoihin. Minulla kun pitää olla myös se parin päivän jömma, jos vaikka joutuisi jalattomaksi tms. Saa sitten ainakin jotakin muonaa... Tosin se viime päivinä on edelleen ruuankin saanti tangerrellut nuilla Tsadin vanhuksilla, että vetuttaa. Ja sitten Kokkonen muka-huolissaan. Pthyh, sanon minä. Palmia haalii itselleen hommia eikä pysty sitten hoitamaan ainoatakaan kunnolla!
Minua myös ketuttaa, tottakai. Heräsin parin tunnen unen jälkeen karmeaan painijaiseen. Olin jostain syystä muka Exän uudella asunnolla (jota ei siis ole) ja hän ampui itseään vatsaan riidan lopettajaisiksi. Verta ei tullut, mutta näin kunnon heikkenevän. Yritin saada jonkun soittamaan ambulanssin ja poliisin, mutta ne tulivat paikalle vasta pitkän ajan päästä. Koko ajan kuntonsa vain heikkeni. Poliisit tekivät tutkimustaan ja jostain syystä minä olin ikäänkuin pääepäilty ja syyllinen. Yritin selittää, että viekää tuo toinen edes sairaalaan, mutta siihen ei suostuttu. Lähdettiin ulos katsastamaan, missä viimeksi olimme liikkuneet =o Uni loppui siihen, että Exän piti ostaa uudet lasit siinä jossain välissä ja hän pyysi minua kokeilemaan uusia kehyksiä hänelle, kun ei itse jaksanut – vatsaan ammuttu mies. Argh, juu, siis Freudhan siinä selvästi; koen syyllisyyttä edelleen 10 v:n takaisesta erosta, joka oli siis minun syyni, vatsanikin oli eilen kipeänä jne. Turha vaivata psykopaatteja. Tuosta herätessä sattui aivan stnallisesti käteen ja lonkkaan, varo-varo-vasti hivuttauduin ylös ja liikkeelle. Otin rauhoikkeen, kävin tupakalla, luin jonkun sivun. Sitten sainkin yllättäen nukuttua uudestaan! Tuollaiset unet ovat melkoisen ahdistavia, tuo ainakin. Siinä oli kaikkea kamalaa, syyttelyä, tahallista väärinymmärrystä ja muuta, mitä minä inhoan maailman eniten. Ehkä nuo kivutkin vaikuttivat unen lävitse... hirmuinen suonenvetokin iski vielä toiseen koipeen.
Tänään ei ole ihan pakko tehdä mitään! Jos en saa koko päivää nukuttua ja syötyä, pesen pyykit ja imureeraan kursorisesti huushollin. Ehkä vähän näytän moppia lattian parille kohdalle. Muuten saa olla. Tämä aikoo lepäillä – viikko oli taas hemmetin rankka!
Kirjasto tarjosi vain kuusi varausta, mutta minulla on jo pieni pohjajömma – näillä selvitään kyllä tämä viikko. Haaa, vihannestsioski tarjosi purjoa sekä Tsau...ei kun Romanescoa 2 kpl juurolla sekä ison pussillisen suppareita myös juurolla. Pakkohan ne oli ottaa pois, hinta ja laatu olivat kohdallansa. Näin jo mielessäni, mitä niistä laadin. Rismasta vain pakko-ostokset, jäks. Edelleenkään ei kiva kauppa. Kissaosastokin on pienentynyt kamalasti... Punaisella oli laputettu vain jotakin lihatuotteita. Eli sieltä ei paljoakaan. Liiteristä sitten täyttyivät kassit lopuilla vihanneksilla ja muilla tarpeilla. Äkkiruuaksi ostin pizzaa Belgarionille ja itselleni, liekö neljäs kerta tänä vuonna. Kotona vähän lisäsin pizzaan sitä-sun-tätä ja yrttilöitä, hyvää se oli. Jälkkäriksi Serkuista Käharpea kook kaffen kanssa. Se on ikäänkuin Pappilan hätävaraa, mutta kermavaahdon tilalla on kepeää smetanaa ja hillon tilalla vähän tummaa sukulaatisoossia. Onneksi kippo on pieni, alle 300 g ja siitä riittää kunnon annos kahdelle tai sitten vähemmän neljälle. Ihan vinksuksi vaan, on vähemmän makeaa ja rasvaista kuin yleensä virolaiset leivarit ja tyytyttää kuitenkin kaffen jälkeisen makeanhimon erinomaisen hyvin – njam. Suositan! (No joo, on siinä jokunen E-vitamiini, mutta silti....)
Hain sitten resetit eilen konttuurista. Näin omisarviksenkin taas, tällä kertaa hän hymyili ja tervehti =O En ymmärrä... No, varasin myös ajan ei ensi, mutta seuraavalle viikolle vastaanotille. Aion ottaa kaiken puheeksi jälleen kerran; lääkityksen, muut ongelmat, mahd. eläkeasiat, sairasloman jne. Täytyy tehdä käsikirjoitus valmiiksi, että selviän. Siksi aikakin vasta 1.5 viikon päähän. Sairista haen levätäkseni, oikeasti. Ja myös siksi, että minun ei tarvitse selitellä poissaolojani ,D
Ei tässä ihmeempiä, Varastollakin oli rauhallista. Ehti jopa perusteellisesti tutustumaan uutisiin, ihan töidenkin puolesta – ehheeheh. Outoja ovatten oikeusistuinten tuomiot; seuraavan kerran kun menen vaikkapa gynekologille ja hän käyttäytyy asiattomasti, minä taas voin iskea suoraan vasaralla päähän ilman, että ketään rangaistaan mistään =O On se hyvä kyllä tietää jo ennakolta, että pahoinpitely on luvallista, ainakin näköjään vasaralla, siinä kuin lääkärin tekemä nännien imeminenkin! Omituista, mutta kummallista.
Rauhallista ja erittäin kylmää ulkona, kello on vähän yli 3...
----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, Poikakii sitt tuli eile, juu oli se kilti. Se toi mull muanaa, sitä ihan parasta, hampulikaakkii ja kaikkee. Sitt mä sain maistaa sitä mitä ne söi kaffen kans, sitä höttöö. Nualin mamin sormist sitä, joka ei oo kermaa, semmost vähä erilaist. Heekkuu soli. Ja mami lupas, ett tänää voi saada jotai oikeet heekkuuki, mmmm. Ja se on koko päivän mun kaa himas >o< Mä oon tyytyväine. Eile nimittäi oli vähä tylsää taas yksin, nii ni kaivelin sitt on yhte ison kuka purkkii. Meinasin käydä siälä pissill, mutt se multa ei suastunu oikee lähtee. Piti sitt käydä laatikoll, hmph. Tiätty möhkö hihvas heti, ett mä olin käyny siäl, ku pual pussii multaa o lattiall. Ei siit oikee vahinkoksaa voi sanoo, ku mä innostuin sitt kuapsuttaa oikee kunnol. Mä sain sitt muute lötköttää Poja viakus ja vahtii sen miniläppist. Son jännä, ku se on ain iha kuuma. Täst tulee viäl hyvä päivä! Mamiiih, saisko niit mjunuaisii vaiks sulaan, hei, saisko? Ai, ett vois saada, jeeee. Ja sitt se otti must tän fotonkii. Nii mä laitan tähä viäl, ett miks me kissit olla tärkeit, tän takii just! Nih kerta.
Kliffaa vapaat päivää ja heekkui kaikill tarjoll oikee paljo!
Vincent, herkkuorientoitunut karvatakamus ,D
Päivän slogan: Mieleni ja sen sivupolut ovat paljon kiintoisampia kuin kuvalaatikon tarjonta!
Päivän biisi: I Miss My Mind
Luettua: Henning Mankell – Rauhaton mies, Wallander-tarina pitkästä aikaa. Mies on vanhentunut ja iän mukana myös tulee erinäisiä ongelmia. Edelleen hän on kuitenkin töissä, syytä onkin. Tyttären miehen vanhemmat katoavat ja toinen löytyy myöhemmin, diagnoosina itsemurha. Tähän ei uskota, eivätkä kokeetkaan sitä tue. Siis murha. Mies on kateissa ja hänen historiaansa Wallander alkaa selvittää, yllätyksiä seuraa, taas Palmen tapaukseenkin liittyen. Loppu onkin taas ylläri. Ei kehnoa Mankellia, Wallanderin ikääntyminen ja hänen elämänsä on kuvattu hyvin. Muukin osio kantaa paremmin, kuin monella muulla kirjoittajalla. Suositeltavaa dekkarien ja varsinkin Wallanderista pitävien kavereille. Myöhemmin lisää toisaalla.
Ja tiedoksi, että Lauantaitarina ilmestyy tuossa, luvataan nyt klo 17 tienoolla. Takaan, että se käsittelee myös ajankohtaisia asioita ;D Jos kohta kieroutuneesta näkökulmastani...
KAIKKI STIFLAT LEPÄÄVÄT TÄNÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti