Olipas outo tilanne eilen aamutaksossa. Ensin takso etsi pitkin pihaa, aivan toiselta suunnalta, no, sain käveltyä siihen, että noukki minut kyytiin. Osoitteesta totesi vain kyynisesti, että Varastolle, VAI? Minä sitten, että JOO! Matkalla kävikin ilmi, että mies oli viime vkolla ollut Varaston asiakkaana. Matkalla ensin haukuimme eduskunnan, sitten Tsadin päättäjät, sitten Palmian eli Kalmion ja varsinkin mm. vanhusten ruokakuljetukset. Herrahenkilö kertoi aikaisemmin myös kuljettaneensa näitä ruokia, eivätkä ikinä olleet yli varttia myöhässä - että näin Palmian kilpailutus. Haalii hommia, eikä pysty hoitamaan. Senhän todistavat ja tietävät jo kaikki. No, lopuksi sitten käytiin keskustelua tästä ns. yhteisestä asiasta, ikävä juttu, siinä haukuttiin sos.toimi ja muut tahot. Varasto sinänsä sai kiitosta menettelytavastaan. En voinut hänellekään enempää kertoa, kuten en voi tässäkään. Mutta erikoinen tapaus, on kyllä kerran aikaisemminkin käynyt vähän samanlainen juttu. Silloin neuvoin taksoa ottamaan yhteyttä Varastoon ;D Että töitä siis riittää...
Minulla on myös menossa kielikylvetys täällä Varastolla. Alakerrassa on Serkut, jossa käyn vähintään pari kertaa viikossa räägimäs. Nyt viime viikolla meillä aloitti uusi siivooja entisen jäätyä eläkkeelle. Nätti, tod. nuori tyttö, ehta virolainen, jolta ei vielä suomen kieli kunnolla taivu... Aamulla toivotamme ensin molemmat suomeksi Huomenta, sen jälkeen viroksi. Yritän räägi minkä osaan, väike vaan. Mutta ihan hauskaahan se, ainakin hän naureskeli ja sanoi, että tuntuu kotoisalta ,D Toivottavasti saisi enempi harjoitusta, kun ei enää tule käytyä kavereiden luonakaan lahden tuolla puolen. Nyt hän on harjoittelijan statuksella, toivottavasti tuo iso siivousyhtiö antaa vakipaikan. Ei ole pahaa sanomista ainakaan töidensä puolesta ja mukava leidi muutenkin. Soisin hänelle tuon työn kyllä mieluusti...
Tässä kun mietin, jatkuuko määräys vaiko eikö, päätinkin tehdä jotakin muuta. Aivan, aion lanseerata uuden alusvaatemalliston, Welhottaren Wermeet. Ensimmäiseen settiin kuuluu rindekat ja tangat! Rindekat tehdään jokaiselle mittojen mukaan -> etsitään sopivan kokoiset käsipyihkeet (saa olla kylpypyihkeetkin, jos on *köh* ns. isot kupposet) sekä riittävästi narua. Kukin saa valita kuosin ja narun värit ja mallin itsellensä sopivaksi. Tangoihin tarvitaankin sitten lakana, keskenkasvuisille (< 46) lasten lakana, isommille aikuisten tai jopa kaksoissängyn lakana sekä runsaasti narua. Ja ei kun sitomaan. Siis minähän sen tietysti teen ja veloitan runsahasti. Tämä ei ole mitään itse-värkkään-itselleni hommaa. Designerin työhän on kunnioitettavaa, ja arvokasta sekä arvokasta. Tämä on sitten suojattu tuotemerkki, myös työn osalta! Nih kerta ,D
Kummasti sitä jaksoin, no oli pakko, Belgarionin mukana kirjastoon ja kaupoille. Ei tarjolla yhtään mitään erityistä. Normitavarat kissille ja itselle, vähän ruokaa Belgarionille. Eli kun hän huomasi, että kevätkääryleet olivat Liiterissä halvennuksella, näin kaihoisan ilmeen. No pakkohan se oli ostaa pari pakettia. Hän sai sitten syödä niitä, minä ammensin tofua ja muuta. Loput kääryleet pakkasin hänelle mukaan. Viime viikon ruoka oli ollut soijarouhekaalia, eli kaalipataa. Arvaan kyllä, ensimmäiset pari päivää se on mennyt patana. Sen jälkeen siihen on lisätty vettä ja tomaattia, syöty sitten laihana keittona... Opiskelijatapaan. Ei ihme, että rullat maistuivat, vihannesmössö ja tattari myös. Lisäksi olin ostanut pari rahkaleivaria, njamm. Serkuista tietty, alla ohut pohja, sitten paaljon rahkaa ja päällä vattuja, hirmuisen hyvää. Ja kohuked, tietty. Ne menivät vaffan kaffen kanssa kummasti alas ja kumpikin oli todella ähkynä. Hyvä näin, Belgarion sai vielä eväät tälle päivälle, pussillisen onemoita, niitä kuivahetelmiä ym. Saa jotakin kivaa syödäkseen ainakin viikonloppuna, kun miettii ensi viikon ruokaa ,D
Muutenkin näkyy tenttiviikko lähestyvän, poika oli koodannut koko päivän – silmät jo harittivat. Sattuu vielä niin, että kaikki jakson tentit ovat samana päivänä =o Eli Lipastolla menee n. 12 h, tenteissä. No, ei voi kuin toivottaa lykkyä, että menevät läpi. Onneksi ovat sen verran eri aihealueita, että ei pysty sentään sotkemaan hirveästi – toivoo tämä ja peukuttaa torstaina!
Yritin mennä nukkumaan taas aikaisin, väsytti kamalasti. Yllättäen lämpimässä alkoikin koipia juilia ja pahis-kramppaus antaa oireita. Oli pakko nousta ja ottaa magnesiumia lisää sekä käydä ulkona. Ja nukkuminen oli harvinaisen pätkittäistä. Josko sitten päivällä paremmalla onnella. Pakollista tekemistä ei tälle päivälle periaatteessa ole. Pitäisi-asioita kyllä; pitäisi siivota, pestä pyykkiä jne. No, katsotaan....
Uaaahhhhh, käväisin parilla uusiounilla tuossa. Voi kun on mukava nukkua ja nähdä unia! Voi kun aina saisi olla kotona.
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Juu hei, olikii eile kliffaa ku Poika oli täälä. Mä sain koko kissisatsin, niinku muanaa ja raksui ja purui ja kaikkee. Sitt ku noi soi, mä sain maistaa kaikkee. Ja sitt mä viäl nualin mamin sormist sitä höttöö, ku oli jossai väliss. Semmost hyvää valkost, niinku, njamm. Ja sitt sain vahtii Poja taravoit ja sen lämpöst konett. On se kumma, semmone piän kone ja nii lämmi. Ei tää vaa, vaiks oon mä tätäki yrittäny vahtii. Heti möhkö on komentanu vegs tän päält, mun miälest kamalan epist niinku. Mähä oon vahtikissi, toi ei vaa hihvaa sitä. Tänää toi sais sen verta kaivaa vaiks pakkast, ett mä saan jotai heekkuu. Siis oikeet, ain vaa kissimuanaa ei voi olla hyväks, eihä? Son niinku ykspualistkii, varpist on? Hjuu, ja ne vihreet pallerot ku on raksuis, niit mä en syä, enkä, en! Non varmast jotai vihanneksei, mitä noiki tunkee nassuusa. Ei kissin niit tarvii syärä. Täss pitäs olla viäl yks mamin ottama foto. Se kyll on goisinu koko aamu ja nytki se haukottelee. Ihme otus! Välill son pystys koko yän, sitt se voi goisii koko päivän! Onks kaikki ihmiset tommosii? >o<
Kliffaa viikendii kuiteskii kaikill ja paaaaaaaaljo heekkui kans!
Vincent – kissa, joka ajattelee vatsallaan ,D
Päivän slogan: Työ on kuin rupikonna, joka asettuu rähmälleen elämäämme.
Päivän biisi: Need Someone To Hold
Luettua: Sirpa Kivilaakso – Satukuningatar Anni Swan, elämä ja teokset, tutkijan näkökulma Anni Swaniin ihmisenä, hänen suhteeseensa luontoon, ystäviinsä sekä satujen symboliikkaan. Ei olleenkaan kehno opus, mutta hiukan häiritsee tämä kerronnan vaihtuminen tutkijan otteeseen kesken kaiken. Välillä kerrotaan Leinosta ja Mannisesta havittelemassa Annia, välillä sukelletaan runojen ja satujen symboliikkaan. Eli hyvä kirja sinänsä, mutta... Suosittelen enemmän tutkimuspuolesta kiinnostuneille. Kirjassa on muuten aika ihastuttava kansi! Swaneistahan on paljon Antero Mannisen kirjoissa, mm. Yhdeksän mustaa joutsenta ja on niitä muitakin, näkyvät linkistä. Dean Koontz – 60 tuntia, kaveri paranee vanhetessaan, selvästi. Ei enää niin intohimoista suhdetta ukkoseen ja omalaatuisiin tapahtumiin. Ihan kelpo kauhua, psykopaattista sellaista, outoja tapahtumia toki, mutta perusteltuja jne. Oikein mukavaa yöluettavaa, viihdykästä kauhua siis. Ei yllä vielä mitenkään Kingin tasolle, mutta siellä takana edelleen pyörii ihan luettavana jo nykyisin (verrattuna entisiin pokkareihin, joita Welhottarellakin on vino pino).
KENKÄT LEPUUTTAA – WELHOTAR MYÖS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti