Uaaah, perstai! Nyt kohta vapaa, ihan kohta, työpäivä vielä ja kassillinen kirjoja sekä pari kassia muonaa... sitten kotoon, ruokaa ja petiin. Ai että minä odotan. Tämä viikko on taas ollut aivan turhan pitkä, särkyinen, kipuinen ja veemäinen. Lisäksi työläs jopa töiden puolesta. Inhokkia, en tykkää. Onneksi oli liksapäivä. Ehkä tuhluutan johonkin kivaan muonaan. Toisaalta, ei noista kaupoista löydy mitään kivaa muonaa, mitä minä voisin syödä, joten unohdetaan koko asia. Prle, kauppalistakin pitää laatia jossakin välissä. En ole ehtinyt (just joo) tehdä sitäkään.
Eilisilta meni ensin laitellessa appelsiinitofua, tattaria ja itämaisia vihanneksia. Siinäkin meni yllättävän paljon aikaa, tietysti piti vielä maistaakin koko sotkotusta. Hyvää oli, nyt eväksenä ja illaksi tarjolla meille Belgarionin kanssa. Välillä ns. oikeaa ruokaa. On mennyt parikin kertaa pizzan ja kevätkääryleiden puolelle, ei hyvä ,D Tosin avulias on aina appeensa ansainnut ja häntä varten on jo tuossa myös onemoita, keksejä, kuivahetelmiä ja kas, sieniliemikuutioita. Outo, mutta tarpeellinen yhdistelmä.
Minua väsyttää, menin eilenkin muka-aikaisin nukkumaan. Heräilyksihän se meni tietysti. Eli kukuin välillä hereillä, uinahdin hetkeksi jne. No, viikonloppuna on lupa goisia tarpeekseen, jos vaan onnistuu. Toivotaan! Toivotaan myös, että koivet saavat ansaitsemansa levon. Alkavat vedellä tod. viimeisiään. Eilen jo horjahtelin käytävillä siihen malliin kuin olisin kaatanut kitaani lavallisen lomperoa, on, on tuolla lomperoa – se on vaa jömmassa siihen asti, että tulee lomperohinku. Minä en lähde sitä varten erikseen nimittäin liikkeelle. Kotona pitää aina olla jotain alkoa ja suklaata, jos hingut iskevät, nih!
Ette usko, mutta joka paikassa on kylmä. Varastolla on vielä kylmempi kuin kotona, eilen laitettiin jo noottia, että lämmityksen saa laittaa päälle. Oli laitettu iltapäivällä, kertoivat. Sen kyllä jo vähän huomasikin. Kotona edelleen sama tilanne, patteri on kädenlämpöinen... prle. Ettekö te tajua, että meikä palelee ihan hemmetisti ja joka paikkaa särkee vielä lisäksi?! Kiva sitten hakata tässä konetta, kun nakitkin ovat kipeänä =E Ja jos joku alkaa inttää – kyllä, minulla on tarpeeksi vermettä päälläni, kyse EI ole siitä ja nukunkin kahden peiton alla. Minua nyt vain paleltaa, on paleltanut jo pari vuotta jatkuvasti, tai ainakin melkein. Että tällaiset vaihtarit ,D
Ei minulla ole mitään järkevää eikä asiallista kerrottavaakaan. Ei siis tänäänkään. En edes yritä, se on ihan turhaa. Jos olen jotakuinkin tajuissani, luen jotakin, muutoin meditoin peiton alla. Että sellaista riemastuttavaa iltamenoa Welhottarelassa, runsaasti porukkaa, musiikkia, ystäviä ja tuttavia, pientä purtavaa, musiikki soi ja meno yltyy *muahahaah*!
Kohta taitaa olla taas pienten tempojaisten paikka, sano....
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Juuhei, siis en tajuu. Möhkö goisii, goisii lisää ja ku se herää, son vihane. Sitt se väsää jotai ja goisii taas. Hei, mä en ees saanu sitä uutta muanaa eile. En ku toi sano, ett entistkii on viäl vaiks kui eikä se haisu. No ei nii, kyll mä sitt sitä söin. Ja sain kaakkiiki. Ai ett nyt aamull sitt, just. Mä vaa venaa, ett tulee tänää jotai kunnollist apet, ku noi menee kaupoil. Poikakii tulee, sen Reppu ja Pikkukone kans. Sitt mä voin taas vahtii niit sen taravoit ja vähä kiusii sitä, tsihih. Siit tulee nastaa. Mä tykkään. Ja noi safkaa ja kälättää. Ostaisivat nyt semmost safkaa, ku sopii mullekii. Tai avais toi vaiks donaripuuki? Ai ett jotai mä saan, kissinpurui >o< Juu, kiitti vaa, niist onkii isoin ilo sitt *kollivirn*. Ei ku mä oon ihan varma, ett mä saan ees vähä jotai heekkui, kert on perstai. Mutt otti toi vissii eile pari footoo, mä tiädä tuliks niist mitää. Laittaa ne toho sitt... mä meen kattoo, tuleeks sitä safkaa ikinä, nih!
Kliffaa viikendi alkuu!
Vincent, mielessä vain ruoka ja naiset, kuten kolleilla ainakin!
Päivän slogan: Minä olen miettinyt, kunnes päätin lopettaa senkin...
Päivän biisi: Syksy
Luettua: Nojoud Ali & Delphine Minoui – Nojoud 10 vuotta, eronnut. Tositarina tytöstä, joka kasvaa Jemenin syrjäkylässä ja jonkin oudon välikohtauksen jälkeen naitetaan itseään kolme kertaa vanhemmalle miehelle. Tämä pahoinpitelee ja ottaa hänet väkisin useampaan kertaan. Nojoud ei pysty nukkumaan, kaipaa kotiaan, joutuu tekemään kaikki työt anopin lyödessä vielä lisää. Kerran hänet lähetetään ostamaan leipää ja karkaa matkalla, hän menee Oikeustalolle, etsimään avioeroa! Tuomari suostuu lopulta kuuntelemaan häntä, asianajaja, poikkeuksellinen nainen suostuu ottamaan jutun ja Nojoud viedään turvaan suvultaan. Alkaa oikeustaistelu, joka on myös varsinaista mediahärdelliä – ja Nojoudille myönnetään avioero. Hän saa normaaleja vaatteita ja pääsee rakastamaansa kouluun, eli asia järjestyi kaikkien tyydytykseksi. Kohtuullinen opus, Nojoud kertoo itse tarinansa, toimittaja on vain stilisoinut haastatteluja ja kertomusta kirjalliseen muotoon! Suosittelen. Kirjan tekijänoikeuksista saadut varat menevät suoraan Nojoudin koulutukseen – hän aikoo, yllättäen, juristiksi. Vielä tarkennuksena, että tämä ei kuulu islamin perinteeseen. Syynä näin nuorten tyttöjen naittamiseen on yleensä ääretön köyhyys, tietämättömyys sekä luku- ja kirjoitustaidottumuus.... Lukekaa pois, tiedätte vähän enemmän siitä, miten paha paikka maailma vieläkin voi olla. Pirkko Vekkeli & Ismo Loimamaa – Unohtumaton Ansa Ikonen 1913 – 1989. Mukavasti koottu kompakti elämänkerta Ansa Ikosesta, elokuvista ja varsinkin näytelmistä. Harva muistaa, että hänhän itse asiassa näytteli elämässään enemmän kuin teki elokuvia. Ja elokuvistakin lopulta aika harvan Tauno Palon kanssa, vaikka heidät aina liitetään yhteen. Mukavan lyhyt kirja, joka sisältää kaiken oleellisen, filmografian, lähdeluettelot ja kirjallisuusviitteet ym. Suosittelen kaikille Ansasta pitäville, muutenkin aivan luettavaa ja asiallista tarinaa. Ei paha ollenkanas, ei mässäile millään sattumuksilla, juoruilla jne. Welhotar piti kyllä!
KISSIKENKILLÄ VIELÄ TÄMÄ PÄIVÄ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti