Että sellainen päivä sitten eilen! Juu, menin Arvaustalolle hyvissä ajoin, jonoa oli, mutta nopsasti meni. Ylläri, ylläri – eikö se prleen omisarvis ollut laittanut lähetteen vain toisesta nilkasta, vasemmasta, kun oikea on kipeämpi; vasen on se, joka pettää helpommin. Eikö nyt samalla vaivalla olisi sen oikeankin voinut kuvantaa, mutta ei tietenkään. Ei ilman lupia. Minä nimittäin luulin, että molemmista – lähetettähän en nähnyt, koska se meni suoraan sähköisenä. Onneksi se lausutaan samantien eli päivässä, saan vastauksen viimeistään perstaina. En kyllä nyt odota siitä yhtään mitään. Olen totaalisen vihainen. Mutta käytyä tuli ja testattua. Hyvä, ystävällinen palvelu, ei mitään jaanaamista jne. eli toimiva juttu sinänsä! Täytyy pitää mielessä.
Taksokin löysi minut ja vei Hakikseen loputtomaan Vii Voanin herkkuhelvettiin. Helvettiin siksi, että puolistakaan ruuista ei ole mitään käsitystä, ovatko ne mausteita, ruokia vai lisukkeita. Arvailla voi osaston perusteella, mutta siinäkin voi erehtyä ,D Kaikessa kun ei ole selostusta millään osaamallani kielellä, thain kiemurat eivät sano minulle mitään, eivät myöskään kiina ja japani... Joten turvallisesti pari kiloa tofua, isot pakkaukset mausteita ja jumalaista länsi-intialaista maustekastiketta, jota en voinut olla ostamatta. Se nimittäin on tehty St Lucian saarella ja eräästä syystä minun oli siis pakko ostaa sitä. Se on niin tujua, että tabascot ovat ketsuppia sen rinnalla. Aivan loistavaa, pari tippaa riittää, sinappia, pimentoa ja jotain... en halua tietää mitä, mutta erittäin tujua! *hörh* (Keuhkoputkeni huokailevat.) Belgarionille lisäksi valtaisa pussi punaisia linssejä ja molemmille kookosmaitojauhetta thaimuoniin. Sitten hallista pari mjunuaista kollipojalle ja kalojen tsekkaus, ei ostoa ja kas, takso torilla odottamassa. Koko keikka sujui siis aika kivuttomasti!
Tosin kun pääsin kotoon ja nälkääni vetäisin kipollisen juuresmössöä, tulikin reilu parin tunnin päikkäri käymään, hjuu. Ei edes kaffe auttanut, iski kuin halolla päähän. Tuo raitis keskustan ilma on sellaista. Aika kamalaa seutua muuten sen Kanppi! Ihan totta, mitä siellä ihminen tekee? Ei yhtään mitään... ostaa, kuluttaa, ostaa, ostaa... ei tahdo! No kun aikaa oli, kävin Kanttilassa, turhaan ja ilman mitään aikeita edes. Kunhan lämmittelin siellä kuivassa. Vaatteet olivat omituisia, samoin kengät. Ainoa kiinnostus heräsi pariin tekstiiliin eli lakanoihin sekä jokusiin astioihin. Höh, minä EN tarvitse mitään, minulla on jo. Katselin siis hetken ja painuin ovisyvennykseen lukemaan matkakirjaani. Ja taas tapahtui se, mitä nyt kesän aikana on tapahtunut kymmenisen kertaa; ikäiseni leidi tulee ihailemaan kissikenkiä ja väskyä sekä kysymään, mistä niitä voi ostaa =D Tämäkään leidi ei ollut aivan eilisen päivän kissifani, lähempänä taisi olla seuraavat tasakymppiset. Kerroin tuotetiedot ja hän sanoi heti säntäävänsä netin kimpuun *heheheeh*. On näistä siis ollut muutakin ja muillekin iloa kuin se, että kissikenkät ovat äärimukavat ja koipiini sopivat... ja nätit! Tyttökenkät, kun en sellaisia koskaan pienenä ole saanut, nyt lopulta siis voi toteuttaa itseään edes sen verran.
Muuten ei ihmeellistä. Tänään käyn pikaisesti Itiksessä, jollei muusta muuta johdu. Yrjöllä tavan mukaan sekä vasta avatussa Ruohonjuuressa! Jee, kiva-kiva, jotain pientä herkkua sieltä Belgalle ja itselle voisi katsastaa loppuviikoksi. Ja keksiviikkona röihin. Ikävä kyllä. Kyllä minä olisin voinut olla kotona pidempäänkin, mutta annetaan nyt olla, toistaiseksi. Minä sitä määräystä tässä vähän kyttäilen, tapahtuuko sen osalta mitään vaiko eikö. Se taas ratkaisisi vähän asiaa eteenpäin, mitä tehdä vai tehdäkö yhtään mitään ja perustaa vaan se kärsäkauppa! Eikö olisikin hienoa: Welhottaren Kärsäkauppa Tmi, kärsimistä kaikkiin tarkoituksiin ;D Kärsin puolestasi! Hyviä mainoksia riittäisi kyllä.
Purrrrrrrmenta, kaiffanderit! Nyt kyll on mami ollu kilti, hei, oikeest. Se niinku kävi omii hommii hoitaas, nii ni se toi mulle ja Pojall kans kaikkee. No itellee niit haisupurveleit ja muut. Mutt se sano, ett Pojall kans jotai. Ja mulle, ihan karmeen isot mjunuaiset, no tiätty se pilppo ja pakastimettimee laitto sitt osan. Mutt osan mä sain syärä heti! Oli hei njamskista, mä söin ja sitt mull oli masu ihan pullollaa, mä goisinkii koko illa ja pirisin, sano mami. Se oli kyll kälmi, ei antanu niit heti päiväll. Vast sitt niinku melkee normaalii safka-aikaa, jömmas.. *hmph*. Mutt kyll mä menin viakkuu ja pussasin sitä. Tiätteks, se tyäns mut pois ja sano, ett mä haisun aika pahall. Ei oo kohteliast tommone. *möks* Mä käänsi sitt pyllyn päin sen nassuu, oli vissii parempi haistella takamust >o< Ett semmone mami meilä... Täss o taas joku tommone omituine foto, parempii ei oo eikä tuu. Toi manailee kans jotai, valoist ja fotoist ja must - antaa olla. Mä alan goisii. Son menos taas johki, juuu, saa tuara tuliaisii!
Kliffaa tiistantait kissikiltseil!
Vincent, munuaispeto – haisulikissi...
Päivän slogan: Tyytyväinen tuoreilla munuaisilla hemmoteltu kissa on myös hiljainen, kiltti sekä tottelevainen ja muutenkin viehättävä kollipoika >0<
Päivän biisi: Purple Haze
Luettua: Richard Powers – Muistin kaiku, huh, tämä ei ole kauhukirja, tämä on jonkinlainen mielen analyysi, romaani jne. Mutta varoitan eli en suosittele, jos on taipumusta siirtää itseensä esim. pieniä merkkejä, ahdistua asioista, uppoutua liian syvälle oman mielensä kummallisiin syövereihin sun muuta – välttäkäätten tätä. Muuten kohtuukelpoisa opus nuoresta miehestä, joka loukkaantuu liikenneonnettomuudessa ja jonka aivotoiminta muuttuu erikoisella tavalla. Lisää linkistä... Hiukka alkoi tod. itsestäkin tuntua oudolta tätä lukiessa, siksi ne varoituksen sanat ,D Pidin kyllä edellisestä opuksesta enemmän. Kjell Eriksson – Yökehrääjä, Uppsalan rauha rikkoontuu, keskustassa mellakoidaan ja rasismi nostaa rumaa päätään. Poliisienkin joukossa tapahtuu outoja asioita. Erikssonilta taas erinomaisen hyvää tarinaa, Welhotar pitää ja suosittaa. Riittävän realistista kerrontaa, kantaaottavaa sivujuonta ja tavallisen ihmisen elämää, myös lievästi kritiikkiä tiettyjä tahoja kohtaan.
KYLMÄÄ, PIMEETÄ - KISSIKENKÄT VAIN LOISTAVAT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti