Kokonainen pitkä päivä yhtä hässäkkää, ei voi muuta sanoa. Ei ehtinyt kunnolla ketuttaakkaan ja särkeä, kipu oli vain läsnä koko ajan, kun piti tehdä töitä tai odotella taksoja. Tai soitella ympäriinsä. Tai yrittää käydä edes pishalla tms. Eli erinomaisen kiiruista piti.
Kas, asiassahan taas kävi niin, että näin hiihtolomaviikolla on kummallinen sairastumisaalto pyyhkäissyt Varaston yli eli minä ja eräs toinen hoidamme kaiken trafiikin – meitä siis pitäisi olla kuusi! Juu, yksi on oikeasti sairas, tiedän, koska patistin hänet torstaina lääkärille väkisin. Käveli jäykkänä kuin hiilihanko ja selkä aivan jumissa, oli nääs vähän lispahtanut kankuilleen kävellessä. Olkaas muuten oikeasti varovaisia siellä, minäkin olen! Että siinä ei mitään. Sen sijaan ystävämme ex-rouva, jota aina ymmärretään ja joka tietää kaiken on ”sairas”. Hän oli ”sairas” myös risteilyn jälkeen. Hän on aika usein ”sairas”, jos sattuu niin, että jotakin on tekeillä. Mutta hän saa aina kaiken anteeksi, erinäisistä syistä ja suhteista johtuen – että jaksaakin vetuttaa suorastaan. Lisäksi hän on kiusannut jo erään työkaverin sairaslomalle, pitkälle sellaiselle.... Siellä sitä piehtaroidaan taatusti hauskaa pitäen jossakin. Okei, ei kuulu minulle. Hän ei nimittäin myöskään koskaan tuo lääkärintodistusta ennenkuin joku sen pyytää! Että näin ne muutamat. Me kaksi yritämme nyt pitää torppaa pystyssä ja hirveä sutina käy... Anteeksipyyteleviä ihmisiä on tietysti kiva katsella ja armollisesti myöntää heille audienssi *kylmä wirn*. Tottapuhuen, eilinen meni muutenkin vähän häneksensä.
En nimittäin aikonutkaan perua enää sitä hammaslääkäriaikaa sen takia, että on kiirus ja niin vähän tekijöitä – ilmoitin vain meneväni ruokatunnilla sinne ja menin. Onneksi sain tosikivahammaslääkärin! Erinomaisen miellyttävä hra T. Ei turhaa kaakatusta, pelkkää asiaa, huolellisesti ja erittäin nopeasti. Tarkastus, kuvat ja kaksi pientä paikkaa n. puolisen tuntia – ei paha ollenkas. Vielä jäi aikaa kysyä paria asiaa, tarkistaakin jotakin jne. Eli tämä tykkäsi ja laskukaan ei siis ollut paha, ei tod. Seuraava aika on parin-kolmen viikon päästä. Pieniä reiänalkuja katsastetaan ja paikataan sekä yksi vähän hankalampi paikka eli lisäaikoja varmaan tarvitaan vielä pari. Lisäksi hammaskiven poisto (jäääääääks) erikseen suuhygienistilla, mutta vasta toukokuussa ja tod.näk. loman aikana. Se onkin hyvä, sain aamuajan ja todistetusti minulla se tekee niin äärikipeää, että voipi olla jopa puudutuksen paikka. Muuten paikatessa ei ole ikuna puudutettu, että se siitä fibrojen kipuherkkyydestä (josta se typerä myöhäisherännyt fysiatri mainitsi)!
Taksotkin kulkivat, jotenkin. Palatessa jouduin soittamaan pikatilauksen, että olisin päässyt äkkiä pois. Kiire ja hyytävä viima tukivat mukavasti tällaista ajatusta ja kas, 12 min kesti normitakson saapuminen. Ei paha sekään, onneksi on tullut säästettyä taas pikatilaukset! Helpottaa, kun sain eka käynnin ohi. Nyt on helpompi jatkaa taas. Ei siis mitään erityistä, joka onkin äärihyvä – yläpää siis remontissa ,D
Kas ja kummaa, tästä omituisesta liikehdinnästä ja hässäköinnistä, lumisateesta (ei kai...) ja pakkasesta (taas...) huolimatta työpöytä jäi suht siistiksi. Tiedän, että siellä on odottamassa jotakin, aivan varmasti. Mutta ei se haita. Kun lähdin, soitin tuojat vain hakemaan omansa pois pöydältäni, laputin nimet päälle – hakekoot itse kun ehtivät muilta kiireiltään.
Postin itaalovastine olikin ollut hyvällä tuulella; kaksi kirjaa, yhdet silmäklasit (ne monitehot) ja kaksi haettavaa pakettia eli ilmeisesti toiset klasit ja kirjoja tai vain kirjoja ,D Ei paha ollenkanas tämäkään. Monitehoja joutuu sangoista vähän säätämään ja on se hiukan omituista näihin totutella, kun vahvuudetkin vaihtuivat samalla. Ompi oudon kirkasta. Tahtoo sellaisen sumean hämärän logiikkansa takaisin! Nyt on hämärää ja sumeaa ihan väärissä paikoissa nimittäin ja silmät tuntuvaat kumman kieroilta =O Tarttee varmaan totutella...
Että tällaista, flunssakin meinasi iskeä. Iskin takaisin ylivitaminoinnilla ja inkiväärillä sekä valkosipulilla. Ans kattoo, vedän kohta taas aamuisen yliannostukseni mömelöiden lisäksi aamukaffen ja kärtsätyn ruisleivän kupeessa – mikä makuelämys!
Purrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! On mull kissinpäivät taas, tuli hei donarii. Siks ku toi ei ehtiny syädä duunis olleskaa, ei sill ollu eväksiäkää ku joku tomangi. Nii ni ku se tuli, se alko duunaa jotai safkaa ja avas donaripuukin. Mä sain tiätty ekaks, njam. Oli hurrrrrrrrjan heekkuu ja sit mä simahdinkii pikkusoffall! Ihan heti, goisin ja just sain siirrettyy itteni mamin viakkuu ku se meinas alkaa goisii... sinne jalkopäihi. Se ei meinaa enää diggaa, jos mä tuun sen toisell pualell. Se tahtoo mutt tonne toisell pualell ja koipisii, eiks ookki kumma? Kai se meinaa, ettei se vahinkoss potki munt tai jotai, ku mä välill oon joutunu haneen siält ku se lähtee liikkeell tai jotai. No, kummiskii nyt on taas ihan hyvä, välill. Jotai uut muanaa kyll tarttis taas, ei oo hyvää enää toi yks jutska *kronkeli*... mamiiiiiiih! Ai ett ei... tota, ei sitt ku kert kukaa ei muka voi käydä kaupas ku vast joskus hirveen pitkän ajan pääst. Heheheh, se otti foton, ku mä heräsin tost soffalt. Hitsi, houkutteli mua kissikaakeill, no ehän mä niit voi vastustaa – en sitt millää, jo se rapina herätti mut!
Kliffaa tiistantait kummiskii kaikill!
Vincent, ihan aina vain ruoka mielessä – ja nukkuminen!
Päivän slogan: Voi kun saisikin vain syödä ja nukkua edes joskus tarpeekseen...
Päivän biisi: Surunmurhaaja
Luettua: A. W. Yrjänä – Päiväkirja – Taiteesta ja elämästä, tästä minä pidin. Kaikki taatusti eivät, sen verran häröä ovat jutut välillä, mutta silti oivalluksia, ajatuksia – paljon. Haluaa hyllyynsä, heti kun eteen tulee! Suosittelen vain niille, jotka tuntevat itse härran ajatusmaailmaa muutenkin kuin HS:n ruokakolumnien osalta ja tietävät jotakin.... niin, jotakin... Tämä oli hyvä löytö Welhottarelle! (josta tulikin mieleen: terkkuja Pahikselle!!!) Janet Evanovich – Neljäs kerta toden sanoo, no se hömppä palkkionmetsästäjä taas touhussa. Menee reissu- ja odottelukirjana tai unta odotellessa, eipä juuri muutoin. Hömppädekkaripläjäysten ystäville varmaan maistuisi välipalana. Riikka Ala-Harja – Kanaria, tästäkin pidin. Sen verran levotonta meininkiä Kanarialla konkurssin tehneen miehen puuhista, hänen renkinsä touhuista, uudesta siivoojasta ja talvipapista (joka sattuu vielä olemaan nainen), että ei voi olla lukematta! Satiiria ja ironiaa, rehtiä hulluutta, omituisia ideoita sekä karu loppu kruunaavat tämän. Ei paha – suositellaan kaikille, jotka eivät ole mitenkään ihmeen ihastuneita tietyn tyyppisiin ökymiehiin ja heidän sovinistiseen käytökseensä! ;D
TÄMÄ ON KIRJATTU UUDET KLASIT PÄÄSSÄ, ANTHEKS KIROTUSVIHREÄT!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti