Ei virkanainen tervettä päivää näe – eilen iski jumalaton niskakramppi, osittain selkään ja lapaluiden sivustaan. Sattui koko päivän ja illan niin, että itku meinasi tulla. Yön väkisin nukuin kaikkien mömelöyhdistelmien voimin. Pakko lähteä Varastolle ja ehkä lekuriin tai sitten ei. Töitä on niin että näköä haittaa. Kuin lunta, yhtä isoja kinoksia.
Sattuu. Sattuu kovasti. Oikein kovasti. Mutta minä menen.
Ei siis tarvitse tänäänkään lukea yksitoikkoista jupinaani – eikö olekin mukavaa?
WELHOTAR KRAMPPAA JA KORISEE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti