Kivut ja krampit jatkuvat edelleen hartioissa ja yläselässä sekä tietty koipisissa.
Vain lyhyesti siis; eilinen ei enää ollut niin työteliäs. Tosin varoin näyttämästä itseäni kovin paljon tuolla julkisissa tiloissa – joku olisi voinut tarjota lisäpuuhastelua. Varo-varo-vasti kirjoittamisen kanssa ainakin muutama päivä, jos vaan pystyy.
Edelleen kelit ovat perheestä – kotipihalle ei enää pääse takso! Joudun klenkkaloimaan ja pungertamaan läpi kinosten. Jo autolle päästyä ovat nilkat paashana eli särky alkaa klo 6.25 täpöllä, ziitosta vaan. Yritin soittaa huoltovirmaan, no eiväthän ne enää olleet paikalla. Päivystystä nyt ei lumiaurausasioilla edes häiritä. Joten ei auta, prle! Mutta perjantaina jos en pääse ovelle asti, kuski saa ensin kantaa minut ja sitten kirjat, ruuat ja kissitavarat. *uhkailee*
Postin itaalovastineen kautta saapunut rutosti kirjoja sekä kahdet silmäklasit – kaikki laatutavaraa ,D Oikein mukavaa muuten, mutta vieläkin on vähän harottava fiilis kaksitahtisten kanssa. Kai sekin siitä.
Jatkan harjoituksia niin kauan kuin pystyn ja kykenen! Katsotaan, viedäänkö minut piikille vai mihin, kun lopulta saan oikein hirrrrmuisen krampin jonnekin enkä pysty enää kuin kirkumaan.
KRAMPATAAN, KUN TAVATAAN – EHKÄ JO HUOMENNA LUETAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti