Kylläpäs olenkin ylpeä itsestäni! Hoidin eiliset kauppa-, atteekki- ja kirjastoreissut ihan itse, ilman apuja. Koville otti, äärettömän koville. Keli oli kamala; tuulta, lunta, jäätä... Eikä ihan kaikkea jaksanut mukaansa hakea. Kirjoja nimittäin oli kokonainen kassillinen eli reilut puoli metriä, ihanaa! Kirjakevät on aina niiiiiiiiiiiiiiiiin mukava. Eli sitten vähensin tuolta ruokapuolelta osan, en sentään tärkeimpiä, mutta jätin vain jömmaruokaa ostamatta ja ostin vain välttämättömät tarpeet. Parasta oli, että en pitänyt huisia kiirettä (sitä varten ovat myös rauhoikkeet, ettei pinna ihan heti mene...) ja silti ehdin juuri ajoissa. Taksokin tuli ajoissa ja kuski oli niin miellyttävä herrahenkilö, että nosteli kassejani sisään-ulos ja huomattuaan hankaluuteni kotipihassa kantoi kassit sisälle, alas rappuun asti siis. Kiittelin ja oli Kiva-Polka, oikein ystävällinen siis *juu, osaan olla*.
Loppuilta oli kyllä täynnänsä särkyä ja kipuja, kovia sellaisia. Yritin vain lepuuttaa ja lukea, keitin supervaffat kaffet ja soitin pari puhelua siinä loikoillessa. En nimittäin pysty vieläkään kävelemään kunnolla, sen tuo retki aina tekee koiville. Voi kun se uusvanha omisarvis olisi tämänkin ymmärtänyt, mutta kun ei. Eli tämäkin päivä menee hiukka kehnosti koipien puolesta. Unettaisikin ja yölläkin olin ääriväsy, särky vaan haittaa unta niin, että käyn jatkuvasti hereillä, jos käännyn vähänkään väärään asentoon. Se on aina heräämisen paikka ja taas vähän lisää unta. Kissi sitten marisi minut hereille klo 3 tienoolla, hän tarvitsi (muka) ruokaa. Keittelin kaffet, riivin aamumömelöt ja vähän leipää siihen kylkeen ja kissalle ruuat ja raikasta vettä sekä pari kissikaakkia. Herra käväisi lipaisemassa kastikkeet, selitteli hetken jotakin ja kömpi sänkyyn jatkamaan uniaan. Että se siitä märinästä – minäkin menin takaisin nukkumaan. Uni oli omituinen ja oli pakko herätä syömään toinen leipä. Siinä unessa kun syötiin ja juotiin koko ajan ,D
Belgarion on tulossa lounaalle päivällä ja lupasi tuoda myös kaupasta jotakin, jos minulta on unohtunut. Täytyy katsastaa ne puutokset, ainakin kaffe on aika vähissä ja sitä on pakko olla aina talossa. Olen minä ainakin kahviin addiktoitunut, myönnetään! Chilejä on, erilaisia, samoin valkosipulia eli niidenkin addiktio on olemassa. Atteekista on haettu muut, muttei unetuslääkettä, jota uusvanha omisarvis vastusti – ei sitten haeta (eikä myöskään nukuta!). Katsotaan, mitä hänellä on seuraavaksi asiaa, ihan piruuttaan.
Varastolla eilinen oli taas täysi, todellakin täysi, työpäivä. Töitä niin, että taas jätin yhden pinon maanantaiksi, ei-kiireisen sellaisen. Ensi viikolla myös se toinen osasto tulee käyttämään minua hyväkseen, leidi sieltä on jälleen lomalla ja toinen muuten vaan ilmeisesti pois. Eli garmiwa viikko tulossa kaikkinensa. Upo myös kehui taitojani eräässä normiasiassa, jota hän ei ollut tiennyt minun hallitsevan, no joo. Eli hän tulee käyttämään minua erinäisiin tehtäviin jatkossakin. Lisäksi sovimme työnarviointikeskustelun ensi viikoksi. Sekin kun pidetään erikseen keharin lisäksi, just. Ettei vaan miittejä puuttuisi! Lisäksi it-lähitukikoulutus alkaa sekin jo seuraavalla viikolla, ihan kiva. Tähän mennessä olen antanut tukea ilman koulutusta ,D Kaikki tämä pitää siis Welhottaren kiireisenä myös töissä, siis ainakin töissä...
Kirjoja tuli siis loistavan paljon ja mukana myös pari erittäin kiinnostavaa opusta – niistä lisää sitten viikon aikana täällä lokissa. En heti viitsinyt tarttua niihin, luin jotakin muuta pohjalle. Olisi nimittäin myös kirjoitettavaa yms. Eli tärkeimmät kirjat säästetään hieman myöhemmäksi. Ja yksi opus tulikin suoraan postiluukusta, ziitosta taas sinnekin!
Minä olen väsynyt ja menen kohta uudelleen nukkumaan – sorry folks!
Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis niinku, ai ett mä muka heräti. Mutt ku mä luulin, ett son taas lähdös johonkii *kiaro virn*. No oli mull heekkunälkä, mä tahoin jotai piänt, ett voi jatkaa kunnoll goisimist. Ja ku Poikakii on tuloss, voi irrota taas jotai normiheekkuu, siis ihmisheekkuu niinku. Koskaa ei tiärä, mitä toi on haalannu kaupoist. Yleesä meill o jotai hyvää ain viikendin niinku ja mäki voin sillon saada jotai. Eilen taas ihmettelin, kun toi tuli nii myähää. Soli käynykkii kaupoill taas yksi ja hirveest sill oli taravaa olevinaa. No, mä vahdin sitä toooooosi tarkkaa, ku se purki niit taravoit. Kamoon, hei, sill oli kauheest kirjoi ja vihanneksei ja haisusipulei, mutt vaa donarii enkä mä ainaskaa nähny muut, ku normii kissinmuanaa. Höh! Parempi ois järjestää mullekkii välill jotai kliffaa. Siis sill välill, ku mä oon hereill. Taas mä goisin eilen melkee koko päivän, heräsin sitt vähä enne, ku toi tuli himaa. Ja mä tiän, ett toi on katkero, ku mä goisin nii hyvin. Nytki oon täss uudess sängyss ja melkee kuarsin, mami skrivaa tätä mun sanelust. Juu, ei sill oo fotoi, ku mun nukkumafotoi on iha tarpeeks siälä jo, non kaikki samanlaisii. Jotai se löys täält kummiskii.
Kliffaa vapaat kaikill...
Vincent, mielessä vain heekut ja unetus!
Päivän slogan: Miksi minulle ei kirjoiteta sellaista lääkettä, joka oikeasti vie kivut? Miksi ihmistä rääkätään, kiusataan ja pakotetaan kärsimään?
Päivän biisi: This Pain
Luettua: Suzanne Collins – Nälkäpeli 2, Vihan liekit. Nälkäpeli-trilogian 2. osa. Vuosittainen Nälkäpeli päättyi ensimmäistä kertaa näin oudolla tavalla. Seuraa juhlakierros kaikilla vyöhykkeillä ja sitten neljännesvuosisatainen Nälkäpelijuhla kolmatta kertaa. Juhlassa on kuitenkin yllätys: aiheena on järjestää aivan uusi Nälkäpeli edellisissä peleissä henkiin jääneiden kesken. Ja uusi Nälkäpeli alkaa... Kirja on täynnänsä ylläreitä, vakavaakin asiaa piilotettuna muun sekaan sekä melkoisen vahvaa kritiikkiä erinäisistä asioista. Voihan tämän tietysti lukea puhtaana fantasiana ja scifinä, joka sekin osoittautuu ihan kelpoisaksi. Welhotar piti ja lisää tästä siellä toisaalla, jossa I osa jo arvosteltukin. Luokiteltu myös nuorisokirjaksi, mutta sopii ihan kaikille...
TÄNÄÄN LEPUUTETAAN SISÄLLÄ JA KAIKESSA RAUHASSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti