En minä taaskaan saanut ilmeisesti kivalääkäriä! Leidi oli nuorehko, asiallisen oloinen, mutta jotenkin jäätävä... ei kiinnittänyt mitään huomiota fibroon, ei koipiin, ei kipuun. Vaan ja tietysti nykyiseen lääkitykseen! Arvasin. Minähän sanoin, että näin siinä käy. Ja sitten ne ikuvanhat kuntoutustutkimuksen paperit hän ehtottomasti halusi. Ja uniongelmista tivasi kovasti - ikäänkuin nukkuminen olisi tässä Welhottaren suurin ongelma? Sehän on vain yksi niistä. Ei nyt vaan taas mennyt perille tai sitten en osannut sanoa riittävän tehokkaasti, mistä oikein on kyse. Jotenkin tuntui, että fibro ei mennyt perille lainkaan eikä akillesjänteet sitten senkään vertaa. Ei mennyt myöskään perille tämä, miksi minä en kaikkea voi hoitaa noin vaan, yks-kaks, poikkeamalla ruokiksella apteekissa, röntgenissä tms. *huokaus*. Eli tiesi kyllä taksopalvelun periaatteet, mutta ei käytäntöä eikä halunnut siitä kuullakaan käsittääkseni. Taatusti tulossa on jälleen ehdotus jostakin mielipidelääkkeestä – minä EN halua, en enää jaksa. Taitaisin tarvita myös lääkärissäkäyntiavustajan. Miksi aina minä?
Juu, pitäisi, pitäisi sinne röntgeniin ja MRI:n - en vaan millään jaksaisi sitä showta juuri nyt. Se jääköön ainakin seuraaviin lomapäiviin eli ensi kuulle. Ja saattaa olla, että jätän sen MRI:n väliin. Ahittaa, kun eivät kerro niitä tietoja siitä koneesta sitten millään, onko se muka jokin yrityssalaisuus, täh? Tuo hammashoito kuitenkin vie jonkin verran aikaa ja matkoja, ajattelin hoitaa sen nyt kunnolla kerrankin *ristii sormiaan*! No, ainakin yritän - riippuu lekurista. Olenko minä ihan hölmö, kun arvotan näitä kaikkia käyntejä myös sen mukaan, miten lekuri (tai hammaslekuri, hoitajat, labraleidit jne) suhtautuvat meikäläiseen? Minusta se on tärkeää. Ehkä kaikille sitten ei, no ei minullekaan, jos tarvitsen vain antilooppirepseptin infektioon. Mutta jos siis kyse on jostain muusta, olisi erinomaisen hyvä, jos olisi oma kivalääkäri! Minulla on ollut kaksi omakivalääkäriä, molemmat arvauskeskuksessa. Ja maahanmuuttajia kumpikin. Hyvä palvelu ja piikitys kivutonta, tutkimukset perusteelliset, hyvät suulliset hoito-ohjeet jne. Harmi, ettei kumpikaan enää ole siellä töissä - muuten saattaisin siirtyä jopa arvauskeskukseen, oikeasti. Miksi aina minä?
Töitä teetettiin taas niin, että heikkopäistä hirvittäisi (jos tietäisitte siis totuuden, onneksi ette). Tein, kyllä tein. Yhden pumaakan jätin odottamaan aamua. Iltapäivällä en mennyt,edes vessaan tai tupakalle piruttaankaan. Eipähän tule sanomista. Ja yksi uusi pitsiniska-kermaperse tekee niin kehnoa duunia, että hänenä häpeäisin. Pakko oli laittaa meilillä vähän uutta tietoa, ettei ihan vuosien kivi & keppi –asiakirjapohjia käyttäisi, samoin muutama muu olennainen tietopläjäys häneltä puuttuu. Niistä en sentään uskalla mennä huomauttamaan, olisi terävämmän pään asia. Mutta kovin on itsetietoinen, määräilevä ja tyypillinen virkanainen sanan pahimmassa merkityksessä. Pakkohan hänenkin kanssaan on toimeen tulla, en ole vastaan sanonut – korjannut vain mokiansa hiljaa itsekseni ja käyttänyt punakynää. Miksi aina minä?
Joku tarjosi jotakin upeaa kääretorttua ja muuta herkkua ns. aamukaffella, johon en koskaan osallistu. Kun sitten myöhemmin kävin kaffetilassa, oli kaikki jo ahmittu kitusiin, kukaan ei edes välittänyt pyytää meikäläistä kaffelle muiden kanssa. Jäin ilman pienintäkään herkkua – varmaankin hyvä ja oikein ajateltu näin, eihän rotta mitään tarvitsekaan. Ainakaan läski rotta. Mutta miksi aina minä?
Muuten olen äärettömän kateellinen ihmisille, joilla käy aina tuuri. Niille, jotka selviävät aina kaikesta. Tipahtavat suvereenisti jaloilleen joka tilanteessa. Joille tarjotaan aina jotakin ylimääräistä noin vaan yllätyksenä - tuossa asunto, ole hyvä. Tuossa sitä-ja-tätä, kas meiltä pesee. Jumankauta! Minä olen jokaisen asian eteen tapellut enemmän ja vähemmän, yleensä enemmän. Lopputuloskin on vähän hiinä ja hiinä. Jotenkuten selvitään, ehkä. Oikeastaan hävettääkin jo tämä kateus, jossain määrin jopa katkeruus. Pahaa en toki toivo kenellekään, sellainen en pohjimmiltani kuitenkaan ole. Mutta kun, jos minulla joskus tuuri käy, heti sen perään tulee jotakin joka tasaa tilit. Taatusti ja tasan varmasti. Miksi aina minä?
Ja taas minut herätettiin alkuillasta kertomalla joidenkin outojen urheiluttamiskilapilujen tuloksia! Miksi aina minä?
Tod.näk. iltapäivällä menen roudausreissulle yksin ja kipeänä, tod.näk. on hemmetin kylmä ja lunta tulee niin, että Welhotar ei pääse eteenpäin kuin kauhomalla. Kirjastosta ei saa jostain syystä kaikkia kirjoja, apteekissa on jonoa ja kaupoissa ei ole tavaraa, mutta vastaavasti hirveät jonot! Miksi aina minä?
Purrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Tsihih, mitäs möhkö valittaa taas? Sill oo mikää hätä, son vaa väsy ja räkspoikki, kälättää ja vinkuu vaa. Mull oo mitää vinkumist, sain eilittäi kunno donariiki – se meinaa teki itellee donarileivän! Paljastan, joo. Se mikää kasvis oo, siis syäjä semmone. Donariiki veteli, sain mä kyll ainaskii pualet. Ett sen jälkee mulle uni taas maistu. Enkä oo ku goisinu koko päivä! Vähäks tota on käyny kateeks, ku se kuuntelee mun kuarsimist. Kerra se yritti herättääkki mut, mutt ei sitt onnistunu. Mä painuin basee ja sinne se ei viitti tulla peräs. Nii ett ainaskii yks mein huushollis goisii tosi paljo ja rauhass, se oon mä. Ja safkaaki riittää, mä paljoo tartte. Vähempi mä syän ku toi. Toll pitää ain olla kauheet määrät kaikkee itellee ja Pojall ja sillee – no tulee mulleki siin vähä niinku megess, mutt silti. Söis seki vaa naksui ja kissimuanaa, helppoo ja heekkuu *kollivirn*. Ja vois vähä enempi piänentyykki tost....Apuva, ei saa hei yrittää potkii kissii, ei, ei ees tossuill! Son kiällettyy. Otti se must sitt kummiskii foton, hei, se otti foton – piti sitä kyll ruinatakkii meinaa. Ett täss mä melkeen goisin pikkusoffall >o< Gilsit, siit vaa!
Kliffaa viikendi alkuu kaikill Lokistanian kissigiltseill ja komeill kolleill kans.
Vincent, olisitko ehkä hieman itserakas?
Päivän slogan: Miksi aina minä?
Päivän biisi: Miksi?
Luettua: Kuningatar Noor – Uskomaton elämäni, no ihan varmasti *virn*. Onhan se elämänkerta tämäkin, asiahömppää lievästi jenkkipainotuksella pahimmillaan. Käypi sänkylukemiseksi ja reissukirjana ihan hyvin, jos vain jaksaa ja jaksaa.
JOSPA VAIN JOKU VASTAISI, MIKSI AINA MINÄ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti