Ähhh, on paha olla, siis ihan fyysisesti. En ymmärrä, mikä vaivaa. Sama oli viime viikolla. Voisiko loppuviikon väsytys, kipujen lisääntyminen ym. aiheuttaa myös pahoinvointia konkreettisesti? Pesukonefiilistä ikäänkuin =O Lisänä eilen mieletön kramppaus koivissa ja yllärinä kyljessä, argh. Eikä nukkuminen ole ollut juurikaan kummoista viikonlopun kunnon goisimisen jälkeen. No, on se sitten hemmetin hyvä, että on tässä aamusta heti aika sinne lekurille... saa vali-vali-valittaa oikein olan takaa. Pitääkin muistaa se olka! Ja kaikki muut – ei, en tee listaa mukaani, se olisi jo ehkä vähän liikaa. Siellä on potilasasiakirjat, jos vain frouva on ehtinyt ne lukea. Tod.näk. ei ole. Eivät ne koskaan ehdi. Saa taas selittää. Minä vain selitän ja muut saavat sitten tulkita, jos huvittaa.
Muuten, mitäs minä eilen kirjoitin taksoista! Alkoi jo melkein nakrattaa iltapäivällä odottaessa noutoa, kun kuljetus oli reilusti myöhässä. Ennustukseni toteuttavat itsensä melkoisen usein, lähes aina. Nyt Armas Palmia oli ilmeisestikin unohtanut jälleen minut, koska kaveri tuli Tikkurilasta asti Pazilaan, ajoaikaa järjestelmä oli antanut ruhtinaalliset 20 min. Eihän se riitä... no, en minä ollut pahalla tuulella, joten ihan leppoisasti jutusteltiin ja haukuttiin järjestävää tahoa.
Koska Armas jo tuli tuossa mainittua, muistattehan, että torstai on Toivoa täynnä – eipäs ole miestä missään näkynyt. Ei myöskään Uskoa, se on kadonnut jo aikoja sitten jonnekin hyvin, hyvin kauas. Ja Nukku Matti on myös häviksissä. Että miehiä puuttuu nyt melkoinen määrä. Jos joku sattuu tapaamaan ao. henkilöitä kuljeskelemassa virattomana jossakin päin Suomea, patistakoon välittömästi tänne Welhottaren puheille. Olisi asiaa. Painavaa asiaa!
Eilinen meni taas töissä hirmuisessa häslingissä, hätinään ehti taas eväksensä syödä. Lisää ns. välihommia tarjolla, kunhan kaveri ehtii näyttää, mitä niillekin läpysköille pitää tehdä. No, kai sitä jossakin välissä niitäkin sitten... kun on kerran tullut luvattua. Joo, joo, olen liian kiltti, mutta kun... turha varmaan selittää. Kaikki riippuu kaikesta ja silleensä.
Ja sitten, jos joku on ottanut nokkaansa kirjoittelustani, aivan turhaan. Asiahan on nyt niin, että tämä on täyttä tajunnanvirtaa tämä minun sepustukseni. En sen kummemmin ajattele, mitä kirjoitan. Kunhan kirjoitan. Tämä toimii muistilistana, sairaskertomuksena, kauppalappuna, kirjalistana ja kaikenlaisena purkautumiskeinona. Enkä minä kommenteista ota pahakseni – joskus vain ihmettelen, mistä on kyse. Tyhmä-Polka kun ei aina ymmärrä! Saa taas selittää, en minä siitäkään pahaa tykkää. Tosin siitä eilen tykkäsin vähän huonoa, että klo 02.33 minua informeerattiin joistakin olumppialaisten tuloksista. Onneksi olin jo hereillä ,D Mesoava joukko miehiä huuteli joitain omituisia tuloksia ja takana pauhasi ainakin yksi kuvalaatikko mielettömällä volyymilla. Että silleensä. Ai niin, vielä se, että minä kirjoitan miten kirjoitan -> erilaisella tavalla kuin pitäisi ja olisi lupa, se on vain minun tapani täällä!
Tänään myös aion käydä Serkuissa hankkimassa jotakin kiva-muonaa. Viikko on taas ollut vähän ankea, tarvitsee piristystä! Ja vähän virolaista juttuseuraa. Joten enköhän poikkea siellä kotoon lähtiessä. Toivottavasti olo on silloin jo parempi, ettei lennä laatat laatoille *köh, olevinansa hauska*.
Juu, juu, minä olen ihan kiltisti ja hiljaa – hiivin taas ulos.
Purrrrviska, kissinkat! On mamiska kummiskii aika kilti. Vaiks sill oli eilittäin jo huano olo, niin ni se kummiskii otti mulle biitin fisuu ja mikrotti sen. Ja jäähdytti kans. Mä sain piänen biitin fisuu ja vanhaa kissinruakaa. Siis ei niinku sillee vanhaa, vaa tarkotan sitä samist ku enneskii. Ei se mulle mitää haisusafkoi meinaa syätä. Se ain pelkää, ett mä tuun kipeeks. Enkä tuu, mä oon friski kollipoika ja ihan kohdikses. Mitä nyt vähä noit karvatupsukoit lentelee tähä aikaa. Toi just manas, ett ku partsin lasiovi on ihan täynn kaavoi, joteski se niiku imasee mun lentävät kaavat kii siihe. Aatelkaa ny, meill on kaavane lasiovi *tsihih*, oikee daideelline installaatio, meinaa. Ennenku toi taas ehtii tuhoo senkii. Se meinate ain tuhoo kaikki, mitä mä oon ehtiny taiteilla. Ai ett, siis enää ikänä saa fotoi. Hei, se yritti, mutt taas loppu matolaatiko patterit! Eikä voi olla tosi, tolt ei kyll onnaa mikää. Siin son ihan oikees... tollane sitt löyty. Ei jummi, siis hei – mä ja mun nimi tääl >o<
Tosi nastaa torjantait kavruill!
Vincent, karvainstallaatiosi ovat erittäin mieleenpainuvia *atshihih*.
Päivän slogan: Todellisuus on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät juo alkoholia.
Päivän biisi: Alkomedley
Luettua: Reino Lauanne – Sysijärven poliisi, kolmiosainen poliisiromaani maaseudun pikkupaikkakunnan poliisista vuosien saatossa. Rikokset ovat kovin suomalaisia, samoin seutukunta, ihmiset ja muutenkin elo ja olo. Tuota, suoraan sanoen, pikkuisen pitkäveteistä ja melkoisen ennalta arvattavaa tarinaa. Voisi tätä ehkä jotenkin puolustella katoavan maaseudun ja poliisityön kuvauksena... mutta, taas se ihan pikku juttu, että olisihan sen voinut myös oikolukea. Turhan paljon on virheitä, jo yksikin on liikaa, saati sitten monta yhteenkirjoitettuasanaaliikaa tai yhdys sana vihreitä, tav utusvihreitä ja muuta sellaista huomaamatonta. Eli en suosittele dekkareiden kavereille, joku voi tästä pitääkin – ehkä kiikkustuolissa siellä maalla istuskeleva tuleva vanhempi poikaystäväni *käks*.
Tiiliskivi-palkinto meni sitten Orgolle, ei nyt niin paha. Parempiakin vaihtoehtoja olisi minun mielestäni ollut, mutta hyvähän se on näinkin. Welhotar sanoi Orgosta täällä lokissa näin positiivisesti kirjan luettuaan!
VARASTOLLE VAAN, VAIKKA KUINKA PAHAA TEKISI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti