sunnuntai 14. helmikuuta 2010

OUDON PITKIÄ YÖUNIA - NYTHÄN ON LAISKIAINEN!



Uauhhhhhhh, on kuulkaas tullut nukuttua! Mistä lienee johtunut, mutta vetelin tosi sikeitä unia lähemmäs 9 h – melkoinen ennätys jo. Saisikohan siitä jonkun renikan? Vetelin eilen nimittäin alle vielä parit kunnon päikkäritkin. Että pohjaakin oli reilusti ,D Ihan kiva, outoa vain herätä näin myöhään, todella outoa *katselee ympärilleen*. Maailma on jotenkin muuttunut, selvästi. 



Belgarion kävi eilen lounaalla, söimme herkkuja tavan mukaan ja olimme tyytyväisiä. En keksinyt hänelle edes mitään puuhastelua, jota hän edelleenkin suuresti ihmetteli. Hyvä näin, että välillä ei tarvitse teettää kaikkea hänelläkään. Saa vain olla ja nauttia (no joo) ruuasta ja jälkkäreistä. Roskat hän toki sai viedä, kun muutenkin menee sitä kautta poistuessaan... että ei kuitenkaan ihan ilman ,D Eipä hänelläkään mitään uutta. Opinnot etenevät, tällä jaksolla ei edes mitään omituista tahi kummallista. Eniten häirinnee ruotsin pakollinen kurssi ,D *käkättää* 



Itseäni alkaa taas häiritä ensi viikko ja siellä se yksi työmiitti, jonka tarkoitusta en ymmärrä – asiat ovat minun mielestäni hoidettavissa aivan yksinkertaisesti ilman mitään miittiäkin. No, met katsomma. Lisäksi on se lekurikeikka, jota inhoan jo etukäteen. Miten sitä pystyisi olemaan saamatta hepuleita? Sekin jäänee katsottavaksi ja mietittäväksi... prle soikoon, että harmittaa! Muuten vain silkkaa työtä tiedossa, ei mitään muuta odotettavaa kuin taksot. 



Katsoin äsken, että tänään on monta muka-juhlapäivää, ystävänpäivä ja laskiainen. En vietä kumpaakaan; en laske eikä minulla ole ystäviä, joille lähettää kaupallisia viestejä. Niin että anti olla vaan *ärisee*. Lisäksi jotkin urheilukilapilut häiritsevät jopa minua tunkemalla esiin joka tuutista. Edes raatiota eivät ne jätä rauhaan. Minun rauhallinen sunnuntaini on siis pilattu! Ajattelinkin tänään kuluttaa aikaani imureeraamalla huushollia, siivoilemalla viitakkoa sekä käymällä pakkoruiskussa. Joku vaatekin on tuolla korjattavana. Tavishommia siis. Ja toki kunnon lounas on laadittava sekä eväkset huomiselle. Mitäkähän siellä olisi tarjolla – lohkopottuja ja soijapiffejä ilmeisesti, tulisi samalla käytettyä uuniakin optimaalisesti hyväksi. Juu, sen minä teenkin. Kylkeen kevyt vihanneshässäkkä. Jep, jep-jep. 



Kun vaan saisi itsensä tästä liikkeelle. Noin pitkään nukuttuani (ja toki muutenkin) aamujäykkyys kestää tosi pitkään. Ei pääse oikein käsiksi vielä mihinkään, vasta parin tunnin päästä. No, onneksi on kirjoja. Niitähän on todellakin alkanut tipahdella tuolta postiluukusta kevään merkkinä ;D Ei kirjaston tarjontakaan aivan kehnoa ollut, mutta ei vielä sekään yllä täyteen mittaansa. 



Eilen sain sentään päikkärien välillä jopa kirjoitettua jotakin, luettuakin tietysti ja sammahdin nätisti kirjan viereen. Onneksi uudessa sängyssä on tilaa kaikelle tarpeelliselle; kirjoille, tyynyille, peitoille, kissalle, pehmoelukoille... ja minulle niin, että voin nukkua melkein keskellä sänkyä, etten vahingossa tipahtaisi ,D Edelleen kehua retostan, että sänky on hyvä! Erinomainen sijoitus meikäläiseltä, kun sen lopulta sain aikaiseksi. Nyt kun saan vielä uudet silmäklasit, niin alkaisi melkein kaikki olla kunnossa. No, tuota, se hammaslääkäri vielä – se vaatinee jokusen keikan, kerralla en siitä taatusti selviä, argh! Sitten katson hoitaneeni kaiken, mikä itselleni on mahdollista. Loput saavat hoitaa muut... 



Tämä lähtisi nyt lepuuttelemaan ja lukemaan.



----------------------------------------


 



Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Hei, mäki nukkusin mamin kaa  ja sitt yritin herättää sitä, se huamannu mitää. Onneks mull oli safkaa ja sillee. Rupesin sitt goisii uudestaa kans. Aatelkaa, toi heräs myähemmi, ku se tavispäivin lähtee duunii =O Mä jo luulin, ett kipee son. Eikä ollu, ku väsy vissii. Eile kävi Poika ja mä sain silt ekaks punast fisuu niist piirakoist. Sitt mami duunas semmost fisusafkaa ja ennenku se sotkotti fisun sinne sekaa, mä sain kunnon biitin pakastimettimest otettuu fisuu, sitä mun heekkuu oikee. Oli niinku aikastas hyvä päivä! Melkee kissinpäivät. Sitt jälkkäriiki mä viäl nualin vähäse, en paljo. Siin oli jotai marjoi ja valkost höttöö. Mä en tykkää marjoist... ei kissit syä marjoi, nii en anti olla sitt. Mutt heekkuu oli ja sain goisii mamin jalois, toisell pualell vaa, ettei se potki munt. Ei sill oo taaskaa fotoo munst, ku ne on ain samanlaisii. Etti sitt tommose! Hei, toi o iha yhde tutu misu näköne....>o<



 



Kliffaa laiskiaist!


--------------------------------------- 



Vincent, laiskiaista minäkin voisin viettää ,D 



Päivän slogan: Kaikkea ei voi korjata. Ihmisiä esimerkiksi. 



Päivän biisi: Heroin



Luettua: Cathy Kelly – Elämän taika, puolihömppää, mutta luettavaa sellaista. Elämänmuutosten kautta saa myös mahdollisuuksia. Salaisuuksien takaa voi löytyä jotakin yllättävää uutta ja positiivista. No, tuota, ei ehkä Welhottaren mielikirjoja, joku muu taatusti pitää tästä kovastikin. Lisää myöhemmin siellä toisaalla. Kate Holden – Enkelivaihde, hyvän perheen kiltistä tytöstä heroinistiksi ja huoraksi, väittää olevansa elämänkerrallinen opus. Tuota, kovin on kauniisti kirjoitettu raa’asta todellisuudesta eli annetaan asiasta lievästi ruusuinen kuva, melkein glorifioidaan kumpaakin elämäntapaa. Kyllä oikean narkkarin ja huoran elämä on hieman muuta kuin tässä kuvataan, mutta kelpaahan tämä, nykyisen kirjallisuustieteen maisterin esikoisteokseksi... vähän todella dissaan tätä tämän kaunistelun vuoksi. Asiasta on paljon parempiakin opuksia, jos joku haluaa, vinkkejä saapi suoraan Welhottarelta!



 



LEPUUTUSTA, PÄIKKÄREITÄ, KIRJOJA – MMMMM...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti